perjantai 30. syyskuuta 2011

Viikonloppua pukkaa

No, sehän on perjantai ja siltä osin myös siivouspäivä :). Jos nyt hieman lykkään tuota aloittamista ja kirjoitan muutaman rivin tänne blogiin. Enköhän ehdi tuota imurinletkuakin vielä vedellä kolmen kerroksen välillä ihan riittämiin.

Eilen Esan ollessa reissussa Brysselissä sain taasen suhailla ympäri kaupunkia asioita hoitamassa ja kuljettaa tyttöjä harrastuksiin. Ensimmäinen kompastuskiveni meinasi olla, kun piti löytää tieni Wroclawin Filharmoniaan ja kyseisen paikan nuottikaupasta käydä ostamassa Unnalle eräs sellonuottikirja. No, Filharmonian löysin, mutta parkkipaikan etsiminen olikin sitten haastavampaa. Lopulta toimin kuin puolalaiset ja pysäköin tylysti tien vasempaan reunaan, siis nokka väärään suuntaan, vasten vastaantulijoita. Kyllä, täällä on usein autoja parkissa niin, että ovat tyystin sikinsokin, esim. nokat vastakkain. Ostin kuitenkin kuuliaisesti parkkilipun, jonka asetin ikkunalle. Homma tuli hoidettua ja nuottikirja ostettua.

Unna korishallille menossa
Tytöillä on torstaisin myös koripalloharjoitukset ja poikkeuksellisesti tällä kertaa oli molemmille joukkueille yhteistreenit, koska Unnan valmentaja oli ulkomaanreissussa. Tällä kerralla he treenasivat koko treenin ihan ilman palloja. Ohjelmassa oli pitkän alkuverrytelyn jälkeen aitatreeni, jossa siis tehtiin erinäisiä harjoitteita pikajuoksuaitojen yli ja ali. Hauskinta oli, että valmentaja kutsui meidän tyttöjä nimellä "Finlandia" (tyttöjen nimien lausuminen täällä näyttää olevan vaikeaa) ja heti treenin alkupuolella pyysi Unnan ja Oonan ryhmiensä ensimmäisiksi näyttämään kuinka aitaharjoitteet oikein tehdään. Tytöillehän homma oli tuttuakin tutumpaa, koska olivat juuri tuollaisia treenejä tehneet paljon yleisurheiluaikoinaan. Valmentaja nähtävästi huomasi heti, että "Finlandiatytöt" osaavat homman ja kehui heitä kovasti ja laittoi koko muun ryhmän ympärille katsomaan, kuinka tehdään ja muut sitten ottivat mallia ja tekivät perässä. Bardzo dobre! (oikein hyvä)

Koripallon jälkeen ehdimme hetkeksi kotiin, jonka jälkeen Unnalla oli vielä sellotunti. Harmillista, että soittotunti oli mahdollinen vaan samalle päivälle koripallon kanssa. Katsotaan nyt miten Unna jaksaa ja jos tuntuu liian raskaalta, niin sitten täytyy jättää koripallo väliin ja mennä torstaisin vaan sellotunnille. Unnan sello-opettaja Magda on kerrassaan herttainen ja mukavanoloinen nuori nainen. Unna tarvitsee juuri tuollaista kilttiä ja kannustavaa opettajaa, joka ei liikaa aseta paineita ja kehuu silloin kun on kehuttavaa. Valitettavasti Suomessa Unna ei viime aikoina ole saanut nauttia sellaisesta opetuksesta, vaan hän on joutunut kokemaan soittotunnit turhan stressaavina. Tämä on johtanut selkeästi siihen, että soitosta on kadonnut kokonaan soittamisen ilo ja tilalle on tullut suorittaminen. Tästä toivoisin Unnan nyt pääsevän eroon ja löytävän ilon, onnistumisen ja nautinnon uudelleen. Musiikista pitää nauttia.

Viikonloppu on siis tulossa ja tänään perjantaina Oona on menossa luokkakaverilleen kotibileisiin. Ensimmäiset laatuaan täällä Puolassa. Oonan puolalainen kaveri Maja tulee koulun jälkeen meille ja Esa vie tytöt juhliin ja hakee heidät sitten puolenyön tienoilla ja Maja tulee sitten meille yöksi. Kiva juttu Oonalle.

Lauantaina Unnan puolalainen kaveri Julia tulee meille yökylään ja Julian perhe tulee myös meille kahvittelemaan. Julia on Unnalle tuttu jo meidän viimekertaisesta reissusta, jolloin tytöt olivat samalla luokalla. Harmi, että Julia on nyt siirtynyt kansainvälisen koulun puolelta Puolankoulun puolelle. Onneksi ovat toki samassa rakennuksessa, joten näkevät toisensa edes joskus.  Juliahan kävi meillä myös Suomessa edelliskesänä parin viikon vierailulla ja mekin olemme vierailleet Julian perheen kotona heidän  upouudessa talossaan. Tosi kiva, että Unnalla on joku, jota kutsua myös tänne kotiin. Tällä hetkellä hänellä on koulussa todella vaikeaa tuon sopeutumisen kanssa. Vaikeinta on, että näyttää siltä, että hän ei oikein löydä ketään kaveria. Kaikki luokan muut tytöt ovat vähintään vuoden vanhempia ja olleet täällä jo pidempään. Unna tuntuu olevan todella kärsimätön myös tuon kieliasian kanssa. Englanti ei mitenkään voi olla samalla tasolla muiden kanssa, kun kaikki muut ovat opiskelleet englanniksi jo useita vuosia. Hän tuntee turhaan huonommuutta ja ehkä hieman pelkoakin puhua ja ilmaista itseään. Tyttö kun on niin kärsimätön ja aivan liian ankara itselleen. Toivotaan, että jossain kohtaa helpottaa.

Nyt sitten taitaa olla siivouksen aika. Onneksi ilma on mitä kaunein. Aurinko paistaa ja lämpöä jo heti aamusta lähes +20. Tälle päivälle on luvattu +25. Yritän olla reipas siivooja, jotta ehdin tuohon läheiseen puistoon lenkille ja taidan myös hakea viereisestä leivoskaupasta herkut perjantain kunniaksi :)

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Perhe koossa jälleen

Viime viikko oli melkoista haipakkaa kotirintamalla, kun Esa reissaili edestakaisin ja Unnakin oli useamman päivän pois kotiympyröistä. Oonalla oli pitkiä koulupäiviä ja koristreenejä ja itsellänikin oli jos jonkinmoista ohjelmaa.

Onneksi viikonlopun tultua saimme perheen taas kasaan ja perjantaina saimme myös vieraita Suomesta. Selina ja Masa tulivat ensivisiitille ja vietimme mukavan ja leppoisan perjantai-illan. Mukavaa, että heillä on asunto täällä Wrocsussa, niin tiedämme heidän pistäytyvän täällä lomalla useamman kerran vuodessa.

Lauantaina oli vihdoin aika käydä ostamassa uusi televisio. Harmiksemme tv hajosi muutossa, joten uutta tarvittiin. Kyllä myös töllöt ovat menneet kehityksessään eteenpäin ja onkin uskomatonta, mitä kaikkea ominaisuutta televisiokin on täynnä.

 Edelleen on myös hieman sisustettavaa, mutta hiljaa hyvä tulee. Suurin puute on ollut säilytyskalusteista, joita olemmekin joutuneet hankkimaan useita. Täällä kun on tapana muuttaessaan viedä myös vaatekaapit mukanaan. Onneksi tuo Ikea on aivan lähellä ja siellä onkin tullut vierailtua jo useaan otteeseen. Talossamme ovat kaikki seinät kiviseiniä, joten kiinitysasiatkin täytyy hoitaa huolella. Taulutkin vielä odottavat kiinnittämistään, kun niiden sijoituspaikkoja täytyy miettiä ja puntaroida vähän tarkempaan.

Näkymä olohuoneeseen
Säätila täällä on vielä ollut aurinkoisen kesäinen. Aamut toki ovat jo melko viileitä, mutta nopeasti lämpötila kohoaa kahdenkympin päälle. Syksyn merkkejä on toki jo hieman nähtävissä. Puutarhassamme sijaitsevat puut alkavat hiljalleen jo muuttaa väriään. Tontin kulmassa oleva suuri hevoskastanja tiputtaa jo piikkipalleroitaan ja niin myös saksanpähkinäpuu pähkinöitään.

Wroclawin hienouksia on tuo vanhankaupunki, Rynek, jossa on aina yhtä mukava tunnelma. Rynekillä on paljon ravintoloita ja näin kesäaikaan jokaisella on tietysti terassi. Illan tullen terassit täyttyvät ruokailemaan saapuneista ihmisistä ja torilla on muutenkin paljon väkeä. Tunnelman luovat katusoittajat, ihmispatsaat, erialojen taiteilijat, joita ihmiset pysähtyvät kuuntelemaan, katselemaan ja muuten vain ihastelemaan. Rynekin upeat talot antavat jokainen kerta katsojalleen jotain uutta. Kun niitä pysähtyy tarkemmin tarkastelemaan, niin voi huomata lukemattomat määrät pieniä, upeita yksityiskohtia. Ja talojen väritys on myös jotain, johon ei suomessa ihan ole totuttu.


Pianotaiteilija Arne Schmitt oli tuonut flyygelinsä kadulle ja soitti ja valloitti yleisönsä valkoisinen hansikkaineen.  Ostin häneltä kaksi levyä, joissa hän soittaa akustisesti itse uudelleen sovittamiaan tuttuja kappaleita.
Jos kiinnostuit niin lisätietoja löytyy: www.arne-schmitt.com

Siinähän ne <3

perjantai 23. syyskuuta 2011

Arki alkaa rullaamaan

Viime viikolla Esa kävi työreissulla Barselonassa ja Oona vietti kolme päivää koulun reissulla Jelenia Gorassa. Jouduin siis pärjäämään ihan itsekseni auton kanssa ja kieltämättä ensimmäinen ajokerta pitkästä aikaa jännitti melkoisesti. No, kun sitten pääsin auton rattiin, niin tositoimissa jännityskin hälveni. Liikennekulttuuri on täällä hieman toisenlaista kuin Suomessa. Ensinnäkin ruuhkaa on melkoisesti ja yleinen ajotapa on myös jokseenkin vauhdikkaampaa. Toisaalta täällä käyttäydytään tien päällä myös kohteliaasti, eli annetaan usein kaistaa vaihtavalle myös kiltisti tilaa.

Ensimmäisen kunnon ajelureissuni tein viedessäni Unnaa kaupungin pohjoispuolelle koripallotreeneihin. Hain tytön koulusta ja siitä suoraan navigaattorin opastuksella ajettiin treenipaikalle. Matkaa oli reilusti alle 10 kilometriä, mutta aikaa siihen sain kulumaan 45 minuuttia. Luulen, että navigaattori valitsi minulle kerrassaan kehnon reitin ja matkalle osui vielä melkoiset ruuhkatkin. Onneksi ehdimme ajoissa.

Unna ja Oona molemmat pääsivät paikallisen koripalloseuran riveihin treenaamaan. Joukkueiden taso on huikea ja treenit erittäin vaativia. Koulun ohella harrastaminen on toki vaativaa, mutta molemmat tytöt selkeästi tarvitsevat säännöllisen, kunnon hikiliikunnan tasapainottaakseen henkistä hyvinvointiaan. On hyvä päästä "nollaamaan" aivot rankan koulupäivän jälkeen. Koulunkäynti täällä on selkeästi vaativampaa kuin suomessa, johtuen varmasti suurelta osin kielestä. Unnalle varsinkin päivät ovat raskaita, koska hän on aamukahdeksasta kymmenen yli kolmeen koko ajan ympäristössä, jossa pitää tietylla tapaa "skarpata" joka hetkessä, jotta ymmärtää mistä puhutaan. Oona on jo tottunut opiskelemaan englanniksi, mutta lukion taso täällä on todella korkea. Töitä tehdään kuin yliopistossa, on tutkielmaa, raporttia, esseetä yms. Läksyjä tulee melkoisesti.

Unna on ollut myös koulun järjestämällä reissulla keskiviikosta perjantaihin. He ovat olleet 40 kilometriä Wroclawista olevassa pienessä kaupungissa ja asiana on ollut tutustua ja järjestää toimintaa paikallisen orpokodin lapsille. Koulun opetussuunnitelmaan kuuluu toteuttaa tietty määrä ns. communial and servise-opintoja, johon kuuluu myös hyväntekeväisyystyö vähäosaisimpien kanssa. Unna kotiutuu reissussta tänään ja ainakin tekstiviestistä luettuna mukavaa on ollut ja orpokodin lapset ovat olleet söpöjä.

Itse olin viime maanantaina myös erikoislaatuisessa tilanteessa. Lähdin kutsusta ja mielenkiinnosta katsastamaan erään korealaisen äidin kotona harjoittelevaa viuluorkesteria. Lopputulos oli, et minä ja seitsemän korealaista naista soitimme yhdessä puolalaisen opettajan johdolla. Täytyy sanoa, että oli aika hauskaa. Soitannan jälkeen on aina myös tapana pitää kahvi- ja teehetki, joten pääsin tutustumaan kanssasoittajiini hieman paremmin korealaisten herkkujen äärellä. Orkesterin taso ei muuten ole päätä huimaava, mutta koska itsekään en ole koskenut tuohon instrumenttiini useampaan vuoteen, niin tästä on hyvä aloittaa.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Puolassa jälleen

Täällä taas ollaan. Olemme muuttaneet Wroclawiin, Puolaan toistamiseen. Asuimme tässä samaisessa kaupungissa vuosina 2008-2009. Syy tänne muuttamamiseen ja expatelämään on miehen työ, kuinkas muuten. Hänelle tarjottiin hienoa mahdollisuutta ja tartuimme siihen.

Tällä kertaa päätös lähtemisestä, muuttovalmistelut, asian salassapitäminen (johtuen miehen työnantajasta) ja kaikki muukin tähän asiaan liittyvä on todellakin käyty läpi vaikeimman kautta. Välillä kaiken keskellä oli kieltämättä tunne, että kenen elämää tässä nyt oikein eletään...ei kai ainakaan meidän omaamme? Voin rehellisesti sanoa, että viime kevät oli kaikella tapaa henkisesti raskas. Samaan aikaan kun jouduimme prosessoimaan tätä tänne lähtöä, töissä oli hektiset ajat ja työpaikan tulipalo kaikkine jälkivääntöineen oli kuin piste iin päälle. Raskainta kaikessa oli kuitenkin se, että emme voinut kertoa kenellekään mitään tästä mahdollisesta Puolaan muutosta. Tai, ehkä kaikkein raskainta minulle itselleni oli vaihe, kun päätös lähtemisestä oli jo tehty ja en kuitenkaan voinut siitä puhua ja töissä suunniteltiin mm. tulevaa syksyä. Ja tiesin jo, että en tule olemaan syksyllä enää töissä. Voiko ihminen enemmän petturiksi itsensä tuntea?!

No, tässä johdanto ja alkusanat tällä kertaa. Kirjasin ne ihan sen tähden tähän, jotta muistan itsekin että minkälaisista lähtökohdista tällä kertaa tätä lähtöä teimme. Nyt olemme kuitenkin täällä ja lähes kolmen viikon asumisen eilen oli lopulta se päivä, kun koko asia saatettiin julkistaa ja helpotus koko perheelle oli suuren suuri. Perheeseemme siis kuuluu mieheni Esan ja minun lisäkseni Unna 13v. ja Oona 17v. ja kai täytyy mainita myös tuo Unnan kääpiöhamsteri, Nekku, jonka tänne tuominen olikin melkoisten mutkien takana. Lentoyhtiöt kun eivät kaikki olleet lainkaan suopeita tuollaisen kananmunakokoisen pikkujyrsijän kuljetukseen. Koirat, kissat ja fretit kyllä hyväksytään matkustajiksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja saimme Nekun lopulta tänne, tosin Esa joutui tekemään tästä syystä vielä erillisen reissun Suomeen.

Saavuimme tänne Wroclawiin myöhään sunnuntaina, elokuun viimeisenä päivänä, suoraan viikonlopun kestäneetä koripalloturnauksesta ja majoituimme hotelli Scandiciin. Heti seuraavana aamuna alkoi Unnan koulu, jonka avajaistilaisuuteen menimmekin koko perhe yhdessä. Koimme muutamia hassunhauskoja hetkiä, kun koulussa törmäsimme heti tuttuihin opettajiin ja kukaan heistäkään ei tämän salailun vuoksi tiennyt tulostamme. Reaktiot vaihtelivat ihmetyksen ilmeistä hilpeisiin hihkaisuksiin ja  halauksiin.

Paljon on tapahtunut tuon ensimmäisen päivän jälkeen ja nyt jo olemme saaneet muuttokontin tultua kotimme kalustuksen kuntoon ja tavarat paikoilleen uuteen kotiin. Olen todella tyytyväinen kodistamme, jossa on tilaa taatusti riittämiin ja taloa myös ympäröi vielä kaikeksi onneksemme myös suuri puutarha. Kodin sijainti on mielestäni erinomainen, koska ratikoiden (tram) päätepysäkki on vain pienen kävelymatkan päässä. Tytöt siis pääsevät molemmat omille kouluillensa niillä oikein kätevästi.

Arki alkaa pikkuhiljaa asettua taloon, joka tässä tapauksessa tämän kaiken hulinan jälkeen tuntuu kyllä oikein hyvältä.

Meidän koti etupihan puolelta.