torstai 31. toukokuuta 2012

kortteilua

Torstaiaamu valkeni pilvisenä ja hieman synkänkin näköisenä. Lämpötilakin oli pudonnut pariinkymmeneen asteeseen. On tainnut käydä vähän niin, että olen jo tottunut täällä liian hyviin ilmoihin ja kun yhtäkkiä keli muuttuukin pilviseksi, niin olo on heti pettynyt. Auringonpaiste vaan antaa niin paljon energiaa. Tänä aamuna pilvet laittoivat päivän suunnitelmani uusiksi. 

Jäin kotiin ja päätin keskittyä kädentöihin. Pitkästä aikaa levitin kaikki askartelumateriaalit työhuoneeseen ja jäin odottamaan inspiraatiota. Sitä ei oikein meinannut tulla joten lähdin ihan kokeilulinjalle. Keksin muutamia ihan uusiakin juttuja ja lopputuloksena syntyi nämä neljä uutta korttia. 






keskiviikko 30. toukokuuta 2012

juhlahumua


Esikoisemme saavutti eilen täysi-ikäisyyden, maagisen 18-vuoden iän. Tuntuu itsestäkin jotenkin uskomattomalta ja myös ehkä hiukan oudolta, että oma lapsi on nyt sitten aikuinen. No, lapseni hän minulle tietysti on ihan aina ja ikuisesti.

Pari viikkoa sitten hän juhli jo tulevia synttäreitään yhdessä täkäläisten ystäviensä kanssa. On varmasti hieman haikeaa, kun tätä tärkeää synttäriä ei voi tällä kertaa jakaa tärkeimpien läheisten ja ystävien kanssa. Onneksi Oona on mukavasti löytänyt täältäkin oikein hyviä kavereita.

Kuuleman mukaan nuo nuorison syntymäpäivätjuhlat olivat erittäin onnistuneet. Oona ja muutama luokkatoverinsa järjestivät yhteissynttärit kaupungin eräällä klubilla. Täällähän klubeille pääsee myös alaikäiset, heille ei tosin tietenkään tarjoilla alkoholipitoisia juomia. Viisi ystävystä siis vuokrasivat kokonaisen klubin yksityiskäyttöönsä ja uskomatonta, mutta totta että tuo lysti maksoi vaan n. 40 €/tyttö. Niin ja siihen kuului myös DJ, joka soitti tyttöjen toivomaa musiikkia. Halpaa lystiä, eikö?
Juhliin oli kutsuttu satakunta ystävää ja ilta oli kuulemma huippukiva. :)

Varsinainen virallinen syntymäpäivä oli siis eilen 29.5. Perheemme traditioiden mukaan herätimme sankarin laulamalla. Tässä tapauksessa herätys oli jo klo 6, koska Oonan koulu alkaa jo 7.30 ja halusimme onnistua ajoituksessa.

Tässä vielä nukutaan "ruususen unta". 


Dresdenin reissulta olin löytänyt tällaisen älyttömän tanssivan ja laulavan koiran, joka taatusti karisti laulunrenkutuksellaa viimeisetkin unenrippeet sankarin silmistä.

Sitten oli lahjojen vuoro...


Lisää lahjojen avaamista oli luvassa vielä alakerrassakin, kun kummit pääsiäisenä käydessään olivat tuoneet paketin mukanaan ja ystävän kirjekin oli odottamassa. Paketeista paljastui mieluisat lahjat.



Pikkusisko lähti aamupäivällä koripalloturnaukseen, joten kerroimme sankarille, että illalla menemme sitten tällä kertaa ihan vaan kolmisin syömään hienoon ravintolaan. Oona kertoi pääsevänsä poikkeuksellisesti vasta viideltä koulusta ja  Esa lupasikin noutaa sankarin, jotta ehtisimme syömään.

Oona ei osannut aavistaa, että ravintolaan meno oli pelkkää huijausta. Kun hän kotiutui koulusta, odotti täällä kotona melkoinen yllätys. Olin päivän aikana laittanut pöydät koreaksi ja suomalaiset ystäväperheet olivat juonessa mukana ja tulivat yllätyskesteille. Yht´äkkiä talo oli täynnä elämää. Yllätys oli siis erittäin onnistunut. Vietimme kaikki yhdessä mukavan illan ja Oonakin sai nauttia hieman juhlahumusta ja sankarina olosta.


Paljon Onnea Vaan....

Ihania korttien kirjoa. 

Sankaria muistettiin myös kauniin kukkasin. 



sunnuntai 27. toukokuuta 2012

kesäjuhlat firman piikkiin


Lauantaina vietettiin Esan tehtaan avajaisia kesäjuhlien merkeissä. Tehdashan on pyörinyt jo hyvän aikaa, mutta nyt oli vuorossa viralliset avajaiset puheineen ja nauhanleikkauksineen. Juhlimaan oli kutsuttu kaikki työntekijät perheineen. Ilmassa oli siis suuren urheilu-, eikun kesäjuhlan tuntua...

Koska kyseessä oli perhejuhla, niin tehtaan ympäristössä oli erilaisia puuhapisteitä kaikenikäisille. Oli trampoliinia, pomppulinnaa, askartelupistettä, kasvomaalausta, jousiammuntaa, aarteenetsintää ja kaikkea muuta. Mukana oli myös muutamia suomalaisia perinnepelejä kuten saappaanheittoa, köydenvetoa ja akankantoa. 



Iltapäivä alkoi kuitenkin virallisella ohjelmalla, jotka alkoivat puheilla ja sen jälkeen oli vuorossa tehdaskierrokset ja ruokailut.



Tämän jälkeen ohjelma oli vapaa ja kaikeksi onneksi sää suosi meitä ja ilma oli mitä parhain. Tehtaan pihalle oli viritetty pelipaikkojen lisäksi juoma- ja ruokapisteet ja olipa sinne ilmestynyt lavakin ja illan kuluessa saimme nauttia covermusiikista. Bändi oli vallan mainio ja tuli sitten tanssittua kuin nuoruudessa konsanaan.

Juhlat ovat vasta alkamassa ja terassit vielä tyhjillään. 

Lämpimään ilmaan ja juhlintaan oli varauduttu melkoisella juomamäärällä. 
 Juhlien päästyä ihan kunnolla vauhtiin maistui vieraille juoman lisäksi vielä grilliherkutkin. Grilli ja terassit olivat auki pitkälle yöhön ja tanssimisen lomassa oli mukava käydä nappaamassa hieman hiukopalaa. Puolalaiset muuten taitavat myös tuon juhlinnan jalon taidon. ;)


Yksi päivän humoristisimmista lajeista oli jalkapallo. Matsi pelattiin erityiskentällä erityisvarustuksessa. En ole koskaan tälläistä versiota futiksesta nähnytkään. Mekko päälle ja pelaamaan...




Esa pelasi management-tiimin joukkueessa ja taisi olla aika hikistä ja pölyistä hommaa? Hame hankaloitti menoa melkoisesti ja pallon nähdäkseen oli parasta vetää hame korviin. :)


Eukonkanto saavutti suuren suosion. Suomalaisten keskuudessa arvelimme, että muutama pari oli käynyt googlettamassa parhaat kuljetusasennot Sonkajärven eukonkannon mm-sivuilta. Siinä määrin tutunnäköiseltä toiminta näytti.


Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

torstai 24. toukokuuta 2012

torstaitohinoita

Ystäväni Jonna laittoi aamusella viestiä, että näyttäisi siltä että pitkään odotettu Wroclawin Sky Tower avaisi tänään vihdoin ovensa kaikille. Eilen ohi ajaessani pistikin silmään, että siellä taidettiin viettää kutsuvierasiltaa, kun ihmisiä parhaat päällä käveli sisään ja vartijat vartioivat ovilla. Tähän tyttöön tulikin vauhtia, kun päätin lähteä katsastamaan näin heti avajaispäivänä tuon kaupungin maamerkin. Korkea torni muuten näkyy meille kotiin saakka ja lentokoneestakin sen voi bongata.

Suunnitteluvaiheessa Sky Tower oli koko puolan korkein rakennus, mutta nyt kuulemma Varsovaan ollaan jo rakentamassa jotain hieman korkeampaa. Eihän pääkaupungin sovi hävitä tällaista kilpailua. Rakennusta on rakennettu useita vuosia ja muistankin, että viimeksi täältä lähtiessämme 2009 tontille kaivettiin jo kuoppaa ja tehtiin rakennuksen perustuksia. Nyt kolme vuotta myöhemmin tuo 212 metrinen ja 51 kerroksinen rakennus alkaa olla valmiina.


Rakennuksen korkeaan osan ympärille oli jollain kumman tekniikalla saatu valtavan kokoinen silkkinauha. Samaa nauhaa oli myös pääoven edustalla rusetin muodossa.


Matalassa osassa rakennusta on kauppakeskus, josta löytyy kauppojen lisäksi myös ravintoloita ja kahviloita moneen makuun. Yläkerroksessa on uusi Fitness Academy-ketjun kuntokeskus, sekä jonkin sortin keilauspaikka. Torniin itseensä on tulossa kuuleman mukaan myös asuntoja. Tarina ei kerro, että onko yleisön mahdollista päästä tuonne aivan huipulle katsomaan maisemia. Toivottavasti?

Pääovien edustalta löytyy myös Salvador Dalin "valuva kello"- taideteos.



Kauppakeskusvierailun jälkeen piipahdimme ystäväni kanssa myös muillakin ostoksilla. Perhe saa siis tänäänkin ruokaa: uusia perunoita ja lohta ja jälkkäriksi marjoja ja vanilijakastiketta  ;)

tiistai 22. toukokuuta 2012

tylsyyttä ja kouluasioita

Ihana aurinko paistaa ja ilma on helteinen. Pitäisi siis olla iloinen ja tyytyväinen, mutta tylsyys on vallannut talon. Puolet porukasta, se nuorin ja vanhin ovat vatsataudin ja kuumeen kourissa ja itsellänikin on varoittavasti mahassa möngertänyt aamusta saakka. Nuo kaksi ovat lähinnä nukkuneet koko päivän ja minä yritän hiippailla hiljaa, jotta saisivat nukkumisrauhan. En oikein keksi mitään tekemistä ja en oikein osaa ryhtyäkään mihinkään, kun täytyy olla vähän potilaidenkin saatavilla, jos tarve vaatii. On se kumma juttu, että heti kun tämä tasainen arjen kuvio järkkyy, niin itsekin jotenkin lamaantuu.

Kerron tässä nyt sitten paremman puutteessa nuorimman tulevaisuudesta koulun suhteen. Jokin aika sitten kirjoitinkin tänne blogiin, että muutoksia on luvassa. Nuorimmainenhan on siis tämän IB-systeemin mukaisesti kahdeksannella luokalla. Hän on vastikään täyttänyt 14 ja olisi suomessa siis seiskaluokalla. Valitettavasti hän on tällä hetkellä ainoa luokallaan ja sen tähden on käynyt koko kouluvuoden yhdessä yhdeksännen luokan kanssa tehden siis samat asiat heidän kanssaan. Ensi vuonna tilanne on entistäkin hankalampi, koska uusia oppilaita ei ole ainakaan tällä hetkellä tulossa. Koulun rehtorin ja opettajien kanssa kävimme keskustelua ja vaihtoehdoiksi ensi vuodelle jäivät: uusi sopeutuminen uusiin luokkatovereihin, jotka ovat nuorempia ja jolloin Unna opiskelisi yksinään, vaikkakin olisi sijoitettuna ko. luokkaan. Toinen ja kaikkien suosittelema toinen vaihtoehto oli, että Unna siirrettäisiin yhden luokka-asteen yli kymppiluokalle, jolle hänen nykyiset luokkatoverinsa siirtyvät. Voitte uskoa, että olemme pohtineet asiaa monelta kantilta ja keskustelimme tietysti myös opettajien ja tytön itsensä kanssa.

Unna oli eniten itse halukas jatkamaan tuon tutun ja turvallisen luokan kanssa, kun on nyt päässyt hyvin ryhmään sisään ja viihtyy ja nauttii olostaan. Toisaalta häntä myös itseään pelottaa tuo yhden luokan yli hyppääminen ja sen mukanaan tuomat haasteet; vaikeutuuko koulu paljon, miten kielitaidon laita, entä se suuri vaadittava lopputyö, Personal Project. Itsekin mietimme, että onkohan hän kypsä tähän muutokseen ja ennen kaikkea, että kuinka hänen englanninkielensä laita on? Itse on kovin vaikea arvioida lapsen pärjäämistä, vaikkakin saamme kolme kertaa vuodessa laajat todistukset. Todistukset ovat kyllä olleet ihan loistavia, joten ainakin nämä nyt käytävät asiat ja aineet sujuvat sen perusteella todella hyvin. Kun vaan voisikin olla kärpäsenä katossa tutkailemassa luokassa, että miten hän pärjää; kuinka ottaa roolia ja vastuuta ja kuinka uskaltaa tuoda mielipiteensä julki? Kai sitä tuota nuorimmaista pitää muutenkin vielä liikaa perheen "vauvana" ja ei haluaisi hoputtaa ja pakottaa kasvamaan ja pärjäämään yhtään sen enempää kuin on tarvis. Ulkomailla asuminen ja varsinkin koulunkäynti tuo joka tapauksessa omat, aivan uudenlaiset haasteet lapsen elämään. Vaaditaan ylimääräistä sopeutumista ja paikkansa löytämistä, puhumattakaan toisella kielellä opiskelemisesta.  Ei se ole aina niin helppoa.

Pohdinnan jälkeen päädyimme sitten kuitenkin siihen, että tuo yhden luokan yli hyppy tehdään. Näin hän saa jatkaa tuttujen kavereiden kanssa tutussa luokassa, johon on jo kiintynyt ja sopeutunut. Toisaalta tärkeää on myös ryhmässä toimiminen ja pitäähän tämä koulumuoto sisällään paljon erilaisten projektien tekemistä, jolloin iso on merkitys ryhmällä ja siihen itseään peilaamisella.  Vähän tietysti mietityttää, että jääkö paljon tarpeellista asiaa oppimatta ja tarvittavia taitoja saavuttamatta tuon hypyn tähden? Onneksi maailma on muuttunut sitten meidän kouluaikojen ja tiedonsaanti on nyt niin paljon helpompaa.

Päätöksillä on aina seurauksia, kuten kuuluukin. Tämän päätöksen suurin seuraus on se, että vuoden päästä tyttö siis suorittaa MYP (middle years programme) -tutkinnon, joka vastaa suomen yläasteelta pääsyä. Sitten on uusi mietinnän aika jatko-opiskeluiden suhteen. Silloinhan meidän pitäisi myös palata takaisin Suomeen, joten muutosta on tiedossa joka tapauksessa. Päätös on nyt tehty ja näillä mennään ja meidän mielestämme se oli oikea.

"Toivottavasti tuoli ei osoittaudu liian suureksi" ?

perjantai 18. toukokuuta 2012

puolalook

Olen varmaan ennenkin kertonut kampaajalla käynneistäni täällä. No, nyt oli taasen aika siistiytyä, kun juurikasvu oli jo kerta kaikkiaan häiritsevää. Varasin ajan Beatalle, joka pitää kampaamoa tässä ihan meidän lähellä. Juttu on niin, että mielelläni pitäisin hiukset sen mittaisina, että saisin ne tarvittaessa kiinni. Ihan senkin tähden, että esim. salilla käydessä vapaana roikkuvat hiukset jotenkin häiritsevät minua ja joudun sukimaan niitä silmiltä ja kasvoilta pois.

No, tässä kevättalvellahan Beata sai tahtonsa läpi ja leikkasi hiuksiini mallin, joka on takaa lyhyempi kuin sivuilta. Tulivatpahan hiukset kerralla hyväkuntoisen näköisiksi, mutta samalla melko lyhyiksi. Harmittelin tätä sitten kyllä hieman leikkauksen jälkeen ja päätin, että haluan ne kasvattaa kuitenkin sen mittaisiksi, että saan ne tarvittaessa kiinni. Meillähän ei kampaajani kanssa ole siis lainkaan yhteistä kieltä, kun hän ei osaa sanaakaan englantia ja minun puolankielentaitoni on hyvin rajallinen. Onneksi osaan edes jotenkuten selvittää asiani. Sen verran olen opiskellut tarvittavia puolankielisiä sanoja. Hän ei tosin useinkaan selitystäni meinaa ymmärtää, kun sanoista puuttuu tarvittavat etumerkit ja päätteet.  Huvittavaa on kuitenkin se, että usein keskustelemme toisillemme ihan vaan niin, että hän puhuu puolaa  ja minä juttelen hänelle englanniksi. Sivullisesta varmasti kuulostaa jokseenkin omituiselta.

Tänään oli siis taas kutrienhoidon aika. Aloitimme värjäyksellä, kuten aina ja kun sitten tuli leikkauksen vuoro, niin näytin Beatalle, että aivan vaan pikkiriikkisesti saa latvoista leikata. Hän hieman pyöriteli päätään ja silmiään ja ymmärsin hänen selittävän kolleegalleenkin, että olisi paljon parempi leikata reilusti enemmän. Nyt en antanut periksi, vaikka kiltti olenkin.

Huomasin kuitenkin, että jälleen kerran kampaajani oli leikannut hieman toivottua enemmän, mutta lopputulos oli ihan ok. Olen kiinittänyt siinä kampaamossa ympärilleni katsellessani huomiota siihen, että hyvin monella kampaajani asiakkaalla on tämä samansuuntainen malli - takaa lyhyempi. Itse asiassa tämä on jotenkin myös hyvin puolalainen look, joten kampaajallani on nähtävästi tarve tuupata minua samaan muottiin puolalaisten kanssa. Kääk! En halua puolalaisen näköiseksi! ;) Pitäisiköhän vaihtaa kampaajaa ?





maanantai 14. toukokuuta 2012

maanantain puuhia

Äitienpäivähumun jälkeen oli taas aika palata arkeen. Maanantai alkoi jälleen kerran viulunsoitolla. Tänään olikin siinä suhteessa oikein tuloksekas ja hyvä päivä. Soitto sujui hyvin ja kuulostikin hyvältä. 

Soittohommien jälkeen oli sitten ruokaostosten vuoro. Kaupassa vierähti tovi, kun piti oikein miettimällä miettiä että mitähän sitä perheelle tänään kokkaisi? Päädyin sitten kesäkurpitsalasagneen, jotta samalla olisi huomisenkin päivällinen pulkassa. 

Kotihommien lomassa intouduin myös hieman korttien tekoon. Pieniä käynnistysvaikeuksia oli tosin tällä kertaa nähtävissä ja en oikein tahtonut saada idean päästä kiinni. Kolme hyvin erilaista korttia sain sitten lopulta aikaiseksi. En nyt ollut erityisen tyyytyväinen näihin, mutta tehty mikä tehty. Ensi kerralla sitten syntyy taas jotain erilaista. 





sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Rakkautta on...

Sain ihanan Rakkautta on... haasteen ihanalta Sofialta, joka asuu Alppien kupeessa Itävallassa. Haaste osui kuin nenä tähän päivään, kun äitejä juhlitaan.

Rakkautta on...

... herätä/herättää puoliso/lapset aina juhlapäivinä onnittelulaululla ja hemmotella aamupalalla sänkyyn.
... ajatella puolisoa ja samalla huomata puhelimen soivan, kun hän soittaa.
... puolustaa asiassa kuin asiassa poikasiaan henkeen ja vereen.
... käydä katsastamassa itseään peilistä ja laittaa hieman huulipunaa ja kohentaa hiuksia juuri ennen kuin mies tulee töistä kotiin.
... hemmotella rakkaitaan hyvällä ruoalla ja herkuilla.
... viettää paljon aikaa yhdessä perheellä ja nauttia siitä.
... saada kimppu kukkia aina siivouspäivänä.
... laulaa yhdessä koko perheellä automatkoilla suosikkibiisien mukana.
... paljon kaikkea muutakin...


Kuva ei ole omaa tuotantoani, vaan lainasin sen täältä netistä. Se oli vaan jotenkin niin osuva ja tuli ihan nuoruus mieleen. Muistan kuinka yhdessä ystävien kanssa pääsystimme teinikalenterimme näillä kuvilla.

Heitän tämän haasteen Jonnalle, Sateenkaarentaa Riikalle  ja Oonalle.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Ogrod Botaniczny

Tälle päivälle oli suunniteltuna valokuvausreissu ja määränpää oli kaupungin keskustassa sijaitseva pieni paratiisi, kasvitieteellinen puutarha. Wroclawin kaupunkin on kuuleman mukaan saanut alkunsa 800-900-luvuilla meripihkareitin varrella sijainneesta linnakkeesta Ostrow Tumskilta eli Kirkkosaarelta. Saarella on viisi kirkkoa, piispanpalatsi ja runsaasti muita kirkollisia rakennuksia. Tumskin saarella sijaitsee myös tuo 1811, kaupungin yliopiston osaksi perustettu puutarha, jossa on 11500 erilaista kasvilajia. 

Niinpä siis lähdimme kolmissa naisin matkaan kamerat kauloissamme ja olisiko enempää taas turistilta voinut tuntua. ;)




Puutarhaan astuessamme saimme vastaamme ihastuttavan kukkaloiston. En tiedä pystyvätkö kuvat kertomaan tätä kaikkea kauneutta, mutta ainakaan tuoksut eivät ikävä kyllä taida välittyä näin blogiteitse lukijalle. Nämä rhododendronin sukua olevat ihanuudet olivat täydessä kukassaan ja yllättivät väriloistollaan.



Yleisnäkymä puutarhassa on  kaunis ja huoliteltu. Kasvilajikkeita todellakin oli valtavasti ja ikävä kyllä kykenin itse tunnistamaan niistä vain pienen osan. Kasvit oli kyllä hienosti nimetty latinan- ja puolankielisin nimin.


Alla olevassa kuvassa on nähtävissä miten muratti valtaa asuinalaa itselleen. Tämä on hyvin tyypillinen näky täällä. Kaupungissa on paljon suuria puistoja ja usein niissä on nähtävissä se, miten muratti kasvaa ikäänkuin maanpeitekasvina ja kiipeää myös puunrunkoja pitkin taivasta kohti.  Näky kyllä jotenkin kiehtoo minua ja pidän muratista, vaikka sillä on myös huono maineensa, mikäli uskomuksiin on uskominen. Suomessahan muratti harvoin selviää puutarhassa talven yli ja sitä käytetäänkin enemmän huonekasvina ja kesäkukkana istutusryhmissä.  


Ohi kulkiessamme oikein säikähdimme alla olevasta kuvasta löytyvää otusta, joka äänteli aikas voimakkaasti. Lajikumppani löytyi samasta altaasta ja taisivat vaan olla vuorovaikutuksessa keskenään. 


Pitihän näistä lempikukistanikin napata yksi kuva. Sitkeästi istutin tätä monivuotista Bellistä, eli kaunokaista Pirkkalan puutarhaamme ja aina vaan huonolla menestyksellä. Keväällä odotin sen nousemista ja yleensä se ei Suomen talvea sitten kestänytkään. Nyt viimeisinä vuosina se oli jostain syystä vahvistunut siinä määrin, että selvisi myös talven yli.


Seuraavana yleiskuvia puutarhasta, jossa joka puolella on kaunista katseltavaa.





Pitkän kuvaussession aikana oli pakko pitää pieni virvoiketauko. Päivä oli paahtavan kuuma ja helteinen.  Kahvilalle mennessämme huomasimme, että olimmekin joutuneet keskelle jotain hienoa tilaisuutta. Puutarhaan oli tuotu tuoleja ja siellä parveili ihmisiä tummissa puvuissa ja juhlakoltuissa. Ostimme kahvimme ja virvokkeemme ja jäimme sivusta seuraamaan tilannetta. Kuorolaulannan ja puheiden jälkeen pääsimmekin todistamaan itse tapahtumaa, jossa julkistettiin patsas. Meille jäi vaan epäselväksi, että ketä patsas esitti ja mikä asian tarkoitus oli. Se selviää ehkä myöhemmin, kun voimme käydä sitä lähempää ihailemassa.


Puutarhareissun päätteeksi piipahdimme läheiseen pikkupuotiin, jossa myytiin eri taiteilijoiden tekemiä töitä ja kaikkea kaunista. Enhän toki päässyt sieltä tyhjin käsin, vaan mukaani lähti kynttilänjalka.



Olihan mukava perjantai. Saimme sielujemme kyllyydeltä vangittua kauneutta kameroihimme ja samalla tuli ulkoiltua ja liikuttuakin hiukan. Vauhti tosin ei päätä huimannut, kun pysähtelimme etsimään hyviä kuvakulmia, mutta kuitenkin. Kiitos kumppaneille! Lukijoita varmaan jo kyllästyttää nämä kukkakuvat, mutta ne nyt vaan täytyi ottaa, kun näin alkukesästä kukinta on kauneimmillaan. Seuraavissa postauksissa sitten jotain ihan muuta. Mukavaa viikonloppua, vaikka Suomi hävisikin jääkiekossa.

torstai 10. toukokuuta 2012

puutarhan kauneutta

Ihana ja aurinkoinen päivä houkutti minua kuvaamaan puutarhaamme. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että näin toukokuun alussa näyttää jo tältä. Monet kukat kukkivat ja joidenkin kukinto on jo loppunutkin. Koska saavuimme tänne viime syksynä niin nyt vasta näen kunnolla, että mitä kaikkea puutarhasta löytyykään. Harmillista, että olen niin huono kasvien nimien ja tunnistamisten kanssa. Joku "hortonomi" siis saisi tulla vieraillulle ja valistaa minua hieman näissä kasviasioissa. 



Nämä alla olevat valkoiset herkät, ihanuudet näyttävät ihan mansikan kukilta, mutta eivät niitä ole. Ovat saman kokoisiakin, mutta kukka tulee pitkän varren päähän. Näitä kasvaa tuossa talonkulman suuressa kukkapenkissä.


Mikähän ihanuus tämä onkaan? Nyt juuri kasvi on täynnä näitä tulenpunaisia nuppuja. Täytyy muistaa tulla uudelle kuvausreissulle, kun nuput ovat auenneet ja näen millaisia kukkia niistä puhkeaakaan.


Toisella puolella taloa on ihana pionirypäs. Hei, tämän sentään tunnistin! Pioni on muuten lempikukkani. :) Pidän niistä erityisesti maljakossa sisällä. Tämä pioninuppu taitaa olla makea, kun muurahaisetkin siinä noin pyörivät. Toivottavasti murkut eivät saa mitään tuhoa aikaan.


Pihastamme löytyy ainakin viisi valtavaa kirsikkapuuta. Kukinto on jo ohitse ja nyt jo on nähtävissä, että kirsikkasadosta tulee suuri. Harmillista, että olen tuoreille kirsikoille allerginen. Olisivat varmaankin parhaimmillaan juuri tuoreina, puusta poimittuina. Kirsikkareseptejä otetaan siis vastaan...


Tontin kulmassa sijaitsee valtaisa hevoskastanja. Viime syksynä tuosta puusta putosi varmaankin monta sataa piikkipalleroa. En tiedä, mitä niillä kastanjoilla oikein tehdään, kun nehän eivät kai ole syötäviä? Jotkut keräsivät niitä myös tuolta kadun puolelta ja olen nähnyt niitä myytävänkin. Piikkipallon sisältä löytyy kova ruskea pähkinän näköinen pallukka, joita keräsimme kiven päälle kasalle pois ruohonleikkurin tieltä. Nyt juuri tuo ylväs puu on täydessä kukassaan.



Tällaisia ihmeitä tutkailin ja tallentelin tänään. Tämä luontokuvailu oli vasta alkusoittoa, kun huomenna on tarkoitus parin ystävän kanssa tehdä samaa kaupungin kasvitieteellisessä puutarhassa.