lauantai 24. marraskuuta 2012

Joulutorin tunnelmaa

Ei vieläkään pakkasta, saatikka lunta. Silti Joulu tulee vaan vakaasti lähemmäs. Juuri tänään Jouluaattoon on tasan kuukausi. Eilen, perjantaina oli Wroclawin Joulutorin avajaiset. Vanhankaupungin torille saapuivat herttaiset kojut, joissa myydään suurimmaksi osaksi käsityönä tehtyjä juttuja. Ihania! Valtava joulukuusi oli pystytetty jo hieman aiemmin. Nyt sitten vaan pikku pakkasta odottamaan. Sitä nimittäin tarvitaan Joulutorin tunnelmaan, jolloin höyryävä glögi maistuu parhaimmalta. 

Pistäydyimme Esan kanssa pikaisesti kahdestaan kurkistamassa toria ja sen antimia. Hunajalla paahdetut cashewpähkinät, suklaalla kuorrutetut mansikkatikkarit, ihanat vohvelit, suolaisennälkään sopivat laardileivät :/ ja paistetut savujuustot kutsuivat herkuttelijoita puoleensa.  Täällä käymme varmasti vielä useasti ennen Joulua. 



sunnuntai 18. marraskuuta 2012

pieni ripaus Joulua ilmassa

Näin sunnuntaina olo ja elo on ollut varsin laiska. Sen verran sentään astuimme ulos ovesta, että kävimme pikaostoksilla Ikeassa. Mukaan tarttui sitä tavallista, eli kynttilöitä, halogeenilamppuja ja joitain ikeaherkun antimia. 

Sohva on ollut siis ystävämme tänään. On ollut mukavaa kääriytyä lämpimän viltin alle ja poltella kynttilöitä. Nyt en ole kärsinyt edes siitä kuuluisasta huonosta omastatunnosta. Viime viikolla kuntoilin ahkerasti ja aloitin myös jo joulukorttien väsäämisen. Joitakin joululahjojakin ehdin jo hankkimaan. Kaupat pursuavat jo joulua, mutta jotenkin en koe ihan vielä tarpeelliseksi laittaa joulujuttuja tänne kotiin. Miettinyt toki niitä olen. Joulusisustusen aika tulee sitten, kun marraskuu vaihtuu joulukuuksi. Lumestakaan ei nyt vielä täällä ole tietoakaan. Jotenkin lumi on se, joka tuo sen joulu- ja talvifiiliksen. Ensi perjantaina on kyllä tuon vanhankaupungin torin, Rynekin viralliset Joulutorin avajaiset. Josko se saisi Joulutunnelman nousemaan yltä lailla korkeuksiin, kuin tuo korkeuksiin kohoava joulukuusi. 

Joulutorin kuusenpystytystä.
Sen verran nyt edes sain aikaiseksi, että pyöräytin muutamat suolaiset juustomuffinsit. Helpot ja nopeat tehdä. Niitä jäi onneksi sen verran, että tytöt saavat muutaman huomenna evääksi kouluun. Tuo nuorimmainen taitaa muuten jo vähän Joulua fiilistellä, kun askarteli työhuoneessa joulukortteja joulumusiikin säestyksellä ja vaatimalla vaati saada tehdä ensimmäiset piparit. Kohta saamme siis maistiaisia. Pitäisiköhän kuitenkin lämmittää kupponen glögiä? Siitä se Joulufiilis lähtee...


keskiviikko 14. marraskuuta 2012

kulttuuria

Viime lauantaina oli tiedossa annos kulttuuria, oopperan muodossa. Nuoremman tyttären koulun vanhempainyhdistys oli hommannut lippuja Verdin oopperaan nimeltä Falstaff. Varsin kansainvälinen joukko äitejä siis kokoontui ennen oopperan alkua viinilasilliselle oopperatalon kahvioon ja näin valmistauduimme kolmen tunnin sessioon.


Wroclawin oopperatalo on kaunis sekä ulkoa, että varsinkin myös sisältä. Oopperatalo on rakennettu 1755 ja pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että jo aiemmin, ennen talon valmistumista mm. Antonio Vivaldi asui ja työskenteli Wroclawissa.

Verdin Falstaff oli säveltäjän viimeinen ooppera, jota säveltäjä teki salaa, koska pelkäsi kuolevansa kesken sävellystyön. Ooppera jäikin hänen viimeisekseen. Falstaff on koominen ooppera, joka perustuu Shakespearen näytelmään Windsorin iloiset rouvat.



Ooppera oli kaikenkaikkiaan melkoinen pettymys. Lavastus ja puvustus olivat erittäin aneemisia. Pääosan esittäjistä ainoastaan yksi naissolisti lauloi tasokkaasti. Muiden suoritukset olivat luvalla sanoen melko huonoja. Laulussa oli kuultavissa selkeää falskiutta ja rytmisiä kömmähdyksiä. Orkesteri tosin oli ihan kelvollinen, vaikkakin turhan pieni. Saliin olisi mahtunut enemmänkin ääntä. Juoni oli heikko ja tapahtumia oli niukasti. Aariatkin puuttuivat. Ainut hieno kohtaus oli viimeinen loppufuuga, josta tuli edes hieman oopperan tuntu. Jossain vaiheessa aloin jo odottamaan oopperan loppumista, jota ei ole ennen tapahtunut. Tulipahan käytyä.


Oopperatalo itsessään on todella hieno. Nämä puhelimella otetut kuvat eivät anna paikalle oikeutta, mutta edes häivähdyksen siitä, miltä siellä näyttää. Olen ollut paikalla useasti, mutta aina vaan ihailen tuota kaikkea kaunista.


Toivottavasti seuraava oopperakokemukseni on toisenlainen. Pitää varmaankin valita joku takuuvarma klassikko. Sen verran voin tosin vielä mainita, että täällä oopperaelämys ei ole hinnalla pilattu. Hyvä permatopaikka, joilla istuimme, maksoi 17 euroa.

torstai 8. marraskuuta 2012

rentoutumista

Syksyn harmauden hiivittyä tännekin ja kun viikkoon sisältyi pari extra lomapäivää, niin tuli tarve lähteä pienelle hemmottelulomalle. Mieleemme tuli eräs paikka lähellä vuoristoa. Kylä oli nimeltään Karpacz ja sieltä löytyikin uudenkarhea kylpylähotelli, johon majoituimme kahdeksi yöksi. Tytöt ovat puurtaneet kouluissaan kiitettävällä ahkeruudella, joten hekin olivat oikeutetusti pienen irtioton tarpeessa. Sitten vaan pakattiin kamat ja uikkarit matkaan ja ajettiin vajaan parin tunnin matkan lähelle Tsekin rajaa. Perheemme taitaa olla kuuluisa siitä, että välillä niinsanotusti tartumme hetkeen ja teemme nopeita päätöksiä ja irtiottoja. Äkkilähdöt sopivat meille. ;)


Hotelli oli nimeltään Golebiewski ja heti perille saavuttuamme olimme iloisen yllättyneitä. Täällä Puolassa ei ihan aina voi olla varma hotellin tasosta, vaikka tähtiä olisikin. Joskus olemme kyllä joutuneet myös pettymään. Vaan emme tällä kertaa. 


Sisäääntuloaula oli vaikuttavan suuri ja luksusta toi heti kuulemamme livepianistin soitto. Täällä tulisimme tosiaankin rentoutumaan.

Nykyisellään joudumme ottamaan aina kaksi hotellihuonetta, kun tuo esikoinenkin on jo täysi-ikäinen. Hotelli oli mukavasti sijoittanut meidät vierekkäisiin huoneisiin, joissa oli yllätykseksemme myös väliovi. Se mahdollisti suoran kulkemisen huoneiden välillä. Mukaanhan oli pakattu myös pelikortit ja scrabble-lautapeli, joita ahkerasti pelailimmekin.


Hotellipakettiimme kuului täysihoidon lisäksi kylpylän käyttöoikeus ja siellä tulikin lilluttua ihan urakalla. Erikoisuutena kylpylässä oli myös kuntosali sijoitettuna niin, että sinne pääsi treenaamaan vaikka kesken uinnin. Minä kulutinkin kuntosalia ahkerasti, muun perheen pujahtaessa aina heti suoraan uimaan. Kuntoilun jälkeen minäkin suunnistin saunaan ja uimaan. Niin, saunaa on niin ollut täällä Puolassa taas ikävä. Iloksemme tässä kylpylässä olikin monta erilaista saunaa. Eräs suosikeistani oli turkkilaisen hamaminomainen höyrysauna, jonka laattapenkeillä oli nautinnollista makoilla ennen poreisiin pulahtamista. Porealtaita oli myös ainakin kahdeksan erilaista. Oli suolaporeita, mangesiumporeita yms. Erikoisuutena kylpylässä oli pienten lasten leikkialue, jossa saattoi leikkiä oikealla hiekalla ja välillä pulahtaa lastenaltaaseen. Ihan, kuin uimarannalla olisi ollut. Paikassa oli myös pari hurjaa liukumäkeä, vastavirta-allas, ulkoallas ja aaltokoneallas. Kaikille siis ihan varmasti jotain.

Hauskin sattumus tuolla reissulla oli, kun Esa meni suureen altaaseen harjoittamaan vesijuoksua. Hänhän oli muutama viikko sitten Suomessa polvioperaatiossa ja tämän vuoksi liikkuminen on vielä vähän hankalaa ja uiminen varsinkin kiellettyä, vesijuoksua lukuunottamatta. No, hän sitten meni tekemään vesijuoksua isoon altaaseen kuntoutusmielessä, tosin ilman vesijuoksuvyötä. Kylpylässä oli useita uimavalvojia ja eräs olikin katsellut Esan menoa jonkin aikaa, kunnes tuli altaanreunalta kysymään, että onko kaikki ok? Hän katsoi asiakseen myös kysyä, että osaako mieheni varmasti uida ja kertoi samaan hengenvetoon, että tämä allashan on erittäin syvä. Valvojan englannintaito oli puutteellinen ja hän pyörittelikin silmiään mieheni yrittäessä selittää, että vesijuoksu on lääkärin määräämä kuntoutusmuoto operoidulle jalalle. Mieheni näytti vielä polven arvet ja yritti kertoa, että vesijuoksu on erittäin hyvä ja lempeä kuntousmuoto tällaisissa tapauksissa. Valvoja puristeli päätään ja ei näyttänyt ymmärtävän asiaa, mutta antoi kuitenkin mieheni jatkaa omintakeista räpiköintiään muiden uimareiden seurassa.


Hotellin ruoka oli myös erittäin positiivinen yllätys. Odotimme jotain peripuolalaista makumaailmaa, mutta tuon puolalaisen lisäksi saimme nauttia monenlaisista herkullisista ruoista. Uiminen ja pulikointi kirvoittikin mukavasti aina ruokahalua ja vaikka ensin ajattelimme, että onkohan täysihoito meille liikaa.

Aulassa oli hieno kala-akvaario. 
Parin päivän lilluttelun ja valmiissa pöydässä syömisten jälkeen akut ladattuina lähdimme kotimatkalle. Näissä maisemissa myös silmä lepäsi. Olo tuntui siltä, että olisi ollut pidempäänkin reissussa. Suosittelen!

Näkymä hotellin ovelta.

Näillä korkeuksilla oli jo nähtävissä pieni ripaus lunta.
 Tänne täytyy tulla vielä uudelleen.
Ihanat vuoret. 

tiistai 6. marraskuuta 2012

sitä sun tätä

Taas on aikaa vaan vierähtänyt ja tämän blogin päivityskin jäänyt. Päivänä parina yritin muokkailla kuvia ja sitten monen tunnin työn jälkeen tämä pahuksen härveli hukkasi ne kaikki ennen kuin ehdin niitä tänne blogiin laitella. Siitä lannistuneena ja kiukustuneena koko päivittäminenkin sitten jäi. Tänään päätin sitten taas tarttua härkää sarvista ja otinkin hieman haastavamman tehtävän. Ensimmäistä kertaa ajatuksena oli laittaa tänne pieni videonpätkä, mutta eipä tuokaan ihan niin helppo juttu ollut. Toisaalta opin taas jotain uutta ja nyt voin vaan toivoa, että tuo video näkyy niin kuin sen kuuluukin. Tässä itselläni se näkyy vaan harmaana laatikkona. Video on siis tämän tarinan lopussa. 

Elämässä on ollut sekä kiirettä, että mukavan leppoisaa oloa ihan sopivassa suhteessa. Olemme saaneet nauttia yhteiselosta ystävien kanssa, syyslomasta ja oman perheen hemmotteluhetkestä kylpylässä. Olen myös saanut treenikärpäsen pureman ja suuntaankin lähes joka aamu tai ilta salille punttitreeneihin tai zumbailemaan. Toivotaan, että kärpäsen purema on pysyvää laatua. Kieltämättä aamutuimaan joutuu itseään hieman potkimaan liikkeelle, kun mikään pakko ei olisi mihinkään lähteä. Onneksi salikaverina on ystävä, joka tsemppaa kun itseä laiskottaa. Treenin jälkeinen olotila on onneksi niin mahtava ja voimaannuttava, että pelkästään sen tähden kannattaa sinne raahautua. 

Pari viikkoa sitten saimme vieraiksi hyvän ystäväperheen Suomesta. He ovat vierailleet täällä Wroclawissa jo useamman kerran, mutta tälläkin kertaa löysimme joitain uusia kohteita, joihin yhdessä tutustuimme. 

Pari suomalaista puolalaisten joukossa ;)
Ilmat todellakin suosivat meitä ja suomenvieraitamme tällä kertaa. Lämpötila kipusi parhaimmillaan yli kahteenkymmeneen lämpöasteeseen ja se oli sateeseen tottuneille suomalaisille tarpeen. Perheen nuorin vetäisikin shortsit ja hiattoman paidan päälleen heti lentokentältä tultuaan ja ampaisi ulos pomppimaan trampalla ja heittelemään koripalloa. 

Viikko sisälsi paljon ulkona syömistä ja herkuttelua, niinkuin lomalla kuuluukin. Taisi kermavaahtovohveli olla melko hyvää...
Mums, mums ja slurps. 
Vierailimme myös namikaupassa katsomassa, kuinka
karkkeja tehdään käsityönä.  
Useinmiten kun saamme vieraita Suomesta, niin eräs ja yleinen vierailun agendista on shoppailu. Täällä hintataso on kuitenkin edullisempi kuin kotimaassa ja valikoimaa löytyy joka makuun. Plussaa on myös se, että vaatekauppoista löytyy paljon sellaisia, joita ei vielä Suomessa tapaa. Meilläkin oli siis muutama ostos tehtävänä. Etsimme naisten koripallokenkiä, jotka lopulta löysimme, mutta löysimme myös muutaman vähän suurempikokoisen kengän. ;)

Koko on siis 55 ja puoli ja iphone kokovertailussa. 
Erään illan huipennukseksi menimme katsomaan suihkulähdeshowta. Show yllätti meidät kaikki hienoudellaan ja tallensinkin siitä videopätkän puhelimellani. Kannattaa katsoa :)




Kiitos taas Kettiksen jengille ja sitten vaan jäämme odottamaan seuraavaa kertaa! :)