lauantai 29. syyskuuta 2012

hieman piristystä lauantaille

Tyttäremme lemmikkihamsterin kuolema oli tuonut hieman alakuloa perheeseen. Etenkin Unna kaipasi piristystä ja onneksi nyt on viikonloppu. Aamupäivällä suuntasimme keskustaan tekemään pyrähdyksen maalaismarkkinoilla. Siellä oli myynnissä käsityön taidonnäytteitä. Kaikkea mukavaa, värikästä ja edullistakin. Mukaan tuli yksi paperinarukori ja koristekurpitsoita. Unna herkutteli vielä suosikillaan, lämpöisellä savujuustolla. 



Markkinapyrähdyksen jälkeen päädyimme läheiseen karkkikauppaan. Osuimme paikalle hyvään aikaan, kun juuri oli alkamassa näytös siitä, kuinka näitä käsintehtyjä karamelleja oikein tehdään. Oli muuten mielenkiintoisen näköistä puuhaa. Koko kauppa on itsekin kuin suuri karkki. 


Pitihän sitä vielä karkkikaupan viereiseen Muffiniarniaankin poiketa. Tämäkin on niin ihana herkku koko kauppa kaikessa värikkyydessään ja ihanissa tuoksuissaan. Ostimme mukaan meille jokaiselle yhden cupcaken nautittavaksi päiväkahvien aikaan. Unna ilahtui Angry Birds cup cakesta, joten hän valitsi tietysti sen. Muistutimme vielä myyjää siitä, että minkämaalainen keksintö nämä Angry Birdsit ovatkaan ja kovasti hän näytti hämmästyvän. No, nyt tietävät senkin. ;)


Kaupunkikierroksen päätteeksi kävimme vielä lounaalla meksikolaisessa ravintolassa ja lounaan jälkeen takaisin parkkitalolle kulkiessamme huomasimme, että erään pikkukaupan oviaukosta tulvi saippuakuplia. Kurkkasimme sisään ja pikkukaupassa myytiin nimenomaan monenlaisia saippuakuplavälineitä ja -liuoksia. Aike rohkea markkinaidea. Saa nähdä, kuinka kauan kauppa tuossa pysyykään, vai vaihtavatko talven tullen myyntiartikkeliaan? 



perjantai 21. syyskuuta 2012

värin vaihto

Syksy kolkuttelee jo ovella ja aamut ovat vilpoisia, mutta päivällä lämpötila nousee vielä mukaviin lukemiin. Tänäänkin lämpömittari näytti +20 ja ensi viikolle on luvattu vielä reilusti lämpimämpää. Ei haittaa lainkaan. Minulle sopii. Pidän lämpimästä ja etenkin auringonpaisteesta. 

Kalenterin mukaan mennään jo kuitenkin syksyn puolella, vaikka lehdet puissa kukoistavatkin vielä vihreinä. Aurinko oli myös se, joka paljasti likaiset ikkunat.  Olen vetkutellut ikkunanpesua, mutta lopulta oli ryhdyttävä tuumasta toimeen. Kerralla en kuitenkaan koko talon ikkunoita saanut pestyä ja aloitinkin niistä, jotka eniten häiritsevät likaisuudellaan. Olohuoneen suuret ikkunat pesin ensimmäisten joukossa ja kyllä täytyy sanoa, että näkymä kirkastui huomattavasti. 


Vuodenajan vaihtuminen siivitti myös vaihtamaan väriä sisustuksessa. Hento vaaleanpunainen sai väistyä ja toinen sisustuksen lempiväreistäni petroolinsininen astui tilalle. Väri vaihtuu minulla aina helposti ihan vaan muutamalla jutulla: torkkupeitto, tyynyt, kynttilät, ruokapöydän tabletit ja pari lasiastiaa. Helppoa, edullista ja silti pienellä vaivalla ihan toisenlainen tunnelma. 


Pitkän aikaa olen etsiskellyt mieleisiäni sisustustikkaita, jotka olisivat tarpeeksi kevytrakenteiset ja muutenkin sopivat nojaamaan tuohon olohuoneen suurelle valkoiselle seinälle. Sopivia ei ole tullut vastaan, joten piirsin miehelleni kuvan ja sen mukaan kävimme rautakaupasta ostamassa puutavaraa ja alle aikayksikön Esa oli nikkaroinut minulle toivomani sisustustikkaat. Maalasin ne vielä mustiksi ja
sitten ei muuta kuin mallaamaan paikoilleen. Täytyy sanoa, että olen tyytyväinen. Varsinkin illalla on mukavaa laittaa kivituikkuihin kynttilät palamaan ja tunnelmoida.


Ruokailutilan uudistin helposti pöydän uusilla tableteilla, jotka olivat löytö paikallisesta sisustuskaupasta Black, Red & Whitesta. Yksi tabletti maksoi 50 senttiä. Lisäsin senkin päälle pari sopivansävyistä kynttilää ja näin uusi sisustus oli valmis alle kymmenessä minuutissa. Virkistää kummasti.

Mukavaa viikonloppua kaikille!



perjantai 14. syyskuuta 2012

viikonloppu jo ovella


Kahden harmaan päivän jälkeen perjantaiaamu valkeni ihanan aurinkoisena. Kun avasin makuuhuoneen verhot, niin silmiini osui sinisellä taivaalla uljaasti lentäviä joutsenia, jotka lensivät vielä aivan läheltä taloamme. 

Heti aamutuimaan lähdin hyvän ystäväni kanssa pyynnöstä auttamaan uusinta suomalaisäitiä, joka tuskaili kotinsa sisustuksen kanssa. Löimme viisaat decoration-päämme yhteen ja muutimme huonekalujen järjestystä ja tietysti keksimme uusia "välttämättömiä" hankintoja, jotka lisäävät kodikkuutta ja tuovat myös käytännöllisyyttä. Mukavaa onkin sitten nähdä lopputulos, kun kaikki on paikallaan. 

Sisustuspuuhastelun jälkeen suuntasimme ystäväni kanssa aivan kaupungin toiselle puolelle olevaan kauppakeskukseen ja täytyy sanoa, että olen niin iloinen kaikista löydöistä joita tein. Joululahjavalmistelut on siis aloitettu. :) 

Siistin kodin ja perjantain kunniaksi täytyi vielä leipoa omenapiirakka ja ilokseni sain nuorimmaiseni apulaiseksi. 






Perjantain ja puhtaan ja siistin kodin kunniaksi piti hakea vielä hieman kukkia tuosta lähikaupan nurkalta. Hyvää viikonloppua kaikille!


torstai 13. syyskuuta 2012

arki rullaa menemään

Koulujen lopultakin alettua viime viikon maanantaina tarkoitti se sitä, että arki astui kuvioon. Aikaiset aamuheräämiset, läksyt ja harrastukset ovat sitä meidän arkeamme. Minulle se tietysti merkitsee ennen kaikkea hiljaisempaa ja yksinäisempää kotioloa ja toistaalta iltapäivien rytmittämistä harrastusten mukaan. Kesä oli kuitenkin pitkänlainen ja onkin hyvä saada jotain rakenteellista ryhtiä eloon ja oloon.

Viikko takaperin Esa lähti Suomeen polvioperaatioon, joten sikälikin tämä kodin pyöritys on nyt vallan minun kontollani. Onneksi tytöt ovat niin isoja, että osaavat huolehtia itsestään ja kouluasioistaan todella hyvin, mutta näin kouluvuoden alkuun liittyy muuten aina kaikkea ylimääräistä, kuten vanhempainiltaa, koulutarvikkeiden hankintaa yms.

Tuo koulutarvikkeiden hankintahan on oma juttunsa. Suomessahan ollaan totuttu siihen, että koulusta saa vihkot, kynät, kirjat ja täällä kaikki (lukuunottamatta kirjoja) hankitaan itse. Ennen lukuvuoden alkua perheet saavat sivutolkulla ohjeita siitä, mitä hankkia. Jokaisen aineen opettajalla on oma vaatimuksensa siitä, että minkä kokoisia vihkoja, millaisilla viivoilla, millaisilla ruuduilla tai kokonaan ilman ruutuja tulee oppilaalla silloin ensimmäisenä koulupäivänä olla. Se on melkoinen ponnistus, kun suinkaan kaikkea tarvittavaa ei edes saa yhdestä kaupasta. Pahin on taideopettajan lista. Kerralla pitäisi hankkia monenlaisia värejä; vesi-, puu-, peite-, liitu-, vaha-, hiili- ja akryylivärit. Pitäisi olla myös jos jonkinlaista erikoispaperia ja välinettä, joista en välttämättä ole koskaan kuullutkaan.

Toinen kouun mukana tullut arkitoiminto on eväiden tekeminen. Unnalla on kyllä halutessaan mahdollista ostaa koulun ruokalasta ruoka, mutta tuo puolalainen keittiö ei ihan aina houkuttele. Oonalla ei tätä mahdollisuutta edes omassa koulussaan ole. Ehdotin Unnalle kyllä kouluruoan ostamista, mutta kuulin tuon useasti ennenkin kuullun lauseen: onks mun pakko, kun kukaan muukaan ei.

No, ei ole pakko ei. Toki itsetehdyt eväät ovat siitä hyvät, että tiedän mitä lapseni syö ja tiedän, että se on terveellistä ja ravitsevaa. Mutta onhan se sellainen ylimääräinen vaiva aina pohtia ja miettiä, että mitä laittaa mukaan seuraavana päivänä. Haasteellisinta eväiden miettiminen on niinä päivinä, jolloin Unnalla on koripallotreenit heti koulun jälkeen. Silloin eväiden pitäisi tietenkin olla mahdollisimman energiapitoiset, jotta tyttö jaksaa vielä urheillakin. Ei tässä eväiden laitossa muuten mitään, mutta joskus aina meinaa itseltä mielikuvitus loppua. Itse en kannata lainkaan pulla ja sipsilinjaa, mutta valitettavasti sitäkin koululla joskus näkee.

Tänään siis mietintämyssyssä oli mm. koulueväät ja siitä intoutuneena leipaisin porkkanasämpylöitä. Ompahan huomisen snack mietittynä. Lounaalle riittää edelleen pari päivää sitten tekemääni broileripastavuokaa.