lauantai 21. kesäkuuta 2014

mittumaaria

Keskikesänjuhlaa, juhannusta ei täällä Puolassa juhlita, mutta näin ulkosuomalaisena on kuitenkin mukavaa pyrkiä pitämään kiinni kotimaan juhlapäivistä. Juhannus täällä ei tietenkään ole se perinteinen suomalainen juhannus, johon useinmiten kuuluu mökki, sauna, kokko jne. Koivuja täältä saa hakemalla hakea, saunaa meillä ei ole, lähin järvi on satojen kilometrejen päässä, joten vihdankin teko olisi melko turhaa. 

Juhannukseen kuuluu kuitenkin myös grillaus, hyvä ruoka ja juoma, sekä hyvä seura. Ne pystytään täälläkin toteuttamaan, tällä kertaa myös erityisen kivalla tavalla. Mukava ystäväperhe oli kutsuttu viettämään kanssamme rentoa ja leppoisaa iltaa. Grilli kuumeni terassilla ja vilttien alle kääriytyneinä istuskelimme ulkona pöydän ääressä ja nautimme raikkaasta ulkoilmasta yömyöhään sakka. ;)



Kulinaristinen puoli oli tälläkin kertaa kyllä vertaansa vailla. Mukavaa oli hääriä keittiössä ja valmistella juhannusateriaa yhdessä koko porukalla. Uusien perunoiden kera nautittiin monenmoisista herkuista. Pöydästä löytyi savukalaa, grillattua naudanfileetä, kanavartaita, grillattua halloumia, perunasalaattia, rucola-hunajamelonisalaattia, grillattuja kasviksia, tomaatti-kurkkusalaattia, grillattuja hunajaporkkanoita ja kananmunia. Että oli hyvää, slurps! Jälkkäriksi oli nuorimmaiseni leiponut tuon kuuluisan mudcaken, jota herkuteltiin puolalaisen Grycan-jäätelön kera. 





Kippis, cheers, na zdrowie! Kiitos vieraille!


sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

viikonloppupuuhia, mutakakkua ja DIY:ä

Leppoisa ja kiireetön viikonloppu antoi mahdollisuuden mukavaan, rentoon puuhasteluun. Lautapelailu on turhankin harvinaista herkkua, vaikka on aina yhtä hauskaa. Trivial Pursuit on tietysti se legendaarinen peli, jota olemme ystäväperheiden kanssa pelailleet jo yli parikymmentä vuotta sitten. Hauskaa on se, että saimme viime jouluna lahjaksi uuden, päivitetyn version, jota olemme nyt pelanneet koko perheen voimin. Toinen, ikisuosikkimme lautapeleistä on Menolippu. Se on siitä hauska peli, että lopputulos ja voittaja selviää vasta pelin loputtua ja kun pisteet on laskettu. Suosittelemme siis molempia. 





Viikonloppuun kuuluu tietysti myös herkuttelu. Nuorimmaiseni on erikoistunut leipomiseen ja mutakakku taitaa olla yksi suosikeistamme. Kyseinen mutakakkuohje on simppeli ja onnistuu takuuvarmasti. Unna antoi ystävällisesti ohjeensa tänne jaettavaksi, joten ei kun kokeilemaan.

Mutakakku:

2 munaa
2dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
200g taloussuklaata
200g margariinia

* vatkaa munat ja sokeri vahdoksi
* sulata suklaa
* sulata margariini
* sekoita jauhot
* yhdistä kaikki ainesosat jauhoihin
* paista 200 asteessa n. 15 min. kunnes kakku on valmis, mutta vielä sopivan raaka
* tarjoile jäätelön tai kermavaahdon kera, NAM!


Sitten siihen DIY-osioon. Suhumaali oli hankittu ja mansikkakori ja puutarjotin saivat uudet värisävyt ja pääsevät pian matkassamme mukaan Suomen kesämökille. Sitä, mitä niissä säilytetään, en vielä tiedä. Kori saa sisäänsä ehkä kynttilöitä, villasukkia, lankakeriä, latureita...nähtäväksi jää. Suhumaalaaminen on helppoa, nopeaa ja hauskaakin vielä. Teen sen aina ulkona, niin ei tarvitse suojailla paikkoja niin tarkasti.



Vaatekaapin siivoamisen ja päivityksen johdosta olin viskaamassa muutamat vanhat ja isoiksi jääneet farkut kokonaan hukkaan, kunnes sain idean. En todellakaan ole missään määrin kätevä käsistäni, saatika sitten ompelija. Yli kaksikymmentä vuotta sitten anopilta saatu ompelukone ei ole suuren suuressa käytössä ollut, mutta edelleen yhtä toimiva. Otin sen jostain ihmesyystä mukaan muuttaessamme tänne Puolaan, vaikka viimeksi olen sitä käyttänyt varmaan lähes kymmenen vuotta sitten. Onneksi otin. Farkut siis palasiksi ja ompelemaan. Ilokseni sain kaverikseni vanhemman tyttäreni, jonka avustuksella ideoimme kaikkea hassua ja hauskaa.



Nyt paljastan sen, mitä saimme aikaan ja mihin tarkoitukseen. Kun pian lähdemme lomalle Suomeen ja ensimmäistä kertaa koko perheellä ihan omalle kesämökille, niin siellä oleva ulkohuussimme saa farkkustailauksen. Kyllä! Tarkoituksena on maalata ensin huussin sisäseinät valkoisiksi. Oven huurreikkuna saa farkkuverhot. Lattialle tulee kaksipuoleinen, käännettävä farkkumatto. Seinille naulataan useita pieniä taskuja, jotka tulevat kätkemään sisälleen pieniä tarpeellisia tavaroita: käsidesiä, hyttyskarkotetta, nenäliinoja yms. Seinälle ripustetaan myös pari farkkukassia, joista toiseen tulee vessapaperirullia ja toiseen huussilukemista. Ideoita pukkaa vielä lisääkin, mutta nämä saimme nyt valmiiksi ja toteutettua. :)


Kaiken tämän tekemisen ohella viikonloppuun on kuulunut tietysti jalkapallon töllöttely ja ihan yötämyöten. Mm-kisat kyllä kiinnostavat koko perhettä ja suosikitkin ovat jo löytyneet. Kisoja kestää vielä useita viikkoja ja sitä myötä riittää myös katsottavia matseja. Jalkapallo on hauskasti yhdistänyt perhettämme myös sen tähden, että sekä mieheni, että minä olemme sitä nuoruudessamme enemmän ja vähemmän tosissamme harrastaneet. Myös molemmat tyttäret ovat harrastaneet sitä hetken verran, kun olivat pieniä. Eräänä vuonna olimme melkoinen futisfamily, kun mieheni valmensi tyttären joukkuetta ja minä toimin joukkueenjohtajana. Näkemystä siis löytyy roppakaupalla. ;)


perjantai 13. kesäkuuta 2014

kuumia kesäpäiviä ja liikunnan iloa

Taidan olla jo vähän kesäfiiliksissä, kun blogin päivittäminenkin aina vaan jää ja jää. Melkoista haipakkaa viimeiset pari viikkoa ovat täällä olleetkin monessa suhteessa. Kesämökkiprojektimme on mielessä lähes koko ajan ja vähän väliä tulee eteen jotain asioita, jotka vaativat pohdintaa ja päätöksiä. 

Suomiloman jälkeen olen yrittänyt päästä, ja ihan hyvin kai onnistunutkin, takaisin "ruotuun" liikunnan suhteen. Hillitön helle on vaan harmillisesti verottanut juoksulenkkejäni. Kun jo aamulla sängystä noustessa lämpötila on ollut +28, niin olen sitten ihan suosiolla jättänyt lenkkini väliin. Eräänä aamuna en sitten enää malttanut mieltäni, vaan lähdin normaalille aamujuoksulleni. Kotiin päästyäni sain ihan mahdottoman allergiakohtauksen. Aivasteluista ei tullut loppua, silmät turposivat tomaateiksi, henkeä ahdisti ja kasvot olivat täynnä punaisia laikkuja. Nappasin tietenkin heti allergialääkkeen ja tiputtelin silmiini tippoja. Muutaman tunnin jälkeen olo onneksi tasaantui. Normaali juoksureittini kulkee joenvierustaa pitkin ja loikin myös välillä melko pitkässä heinikossa, joten se oli varmaan syynä tuohon kohtaukseen. Lenkille lähtö ei ole oikein sen jälkeen houkuttanut. 
Allergiani on täällä Puolassa asuessa ollut hyvinkin helppo ja hissukseen. Vaikka kevät tuli taas rytinällä, niin en onnekseni kärsinyt oireista juuri lainkaan. Jostain syystä minulla on täällä aina keväisin paljon helpompaa kuin Suomessa. Kun muutama viikko sitten käväisin Suomessa, niin sain ensitöikseni marssia apteekkiin troppeja ostamaan, kun oireet räjähtivät valloilleen lähes heti, kun lentokoneesta kotimaahan astuin. 

Viime viikolla ilma vaan lämpeni lämpenemistään ja parhaillaan  mittari huiteli jo neljässäkympissä. Kotikin lämpeni siinä määrin, että ropellipuhaltimet pyörivät kaikkien nukkujien huoneissa läpi yön. Siltikin nukkuminen oli melkoista pyörimistä. Kyllä ilmastointi olisi tarpeen. Eräänä päivänä saimme tyttäreni kanssa helteistä tarpeeksemme ja heti aamusta pakkasimme kassimme ja lähdimme paikalliseen vesipuistoon, Aquaparkiin. Auringonoton lomassa oli huippumukavaa pulahtaa aika ajoin altaaseen vilvoittelemaan. Seurauksena kahden päivän auringonpalvonnasta oli melkoiset rusketusrajat. 

Jos jotain, niin vettä ja kunnollista uimamahdollisuutta täällä asuessa kaivataan. Meri on hirmu kaukana ja järviähän ei tällä alueella ole lainkaan. Se tuntuu välillä oikeastaan ihan oudolta, kun Suomessa asuessamme olemme tottuneet siihen, että kävelymatkan päässä on useampikin uimaranta. Puolalaiset ovat pyrkineet ratkaisemaan veden puutetta rakentamalla maauimaloita. Jotenkin se vain ei ole ollenkaan sama ja harmillisen usein kyseiset maauimalat on myös pääsetetty hoidon puutteessa rapistumaan. Kesälomaa ja omaa mökkisaunaa ja -rantaa todella siis odotetaan.  

Tennis on harrastuksistamme uusin ja yhdessä tyttärien kanssa käymme kerran viikossa tennistunnilla Wojtekin opissa. Ihan mahtavaa, että vielä tässä iässä ;) voi innostua jostakin uudesta jutusta ja parasta tässä on se, että teen sitä yhdessä tyttärien kanssa. Motivoivaa on se, kun ihan oikeasti huomaa oppivansa ja kehittyvänsä melko suurinkin harppauksin. 

Tällä viikolla osallistuimme tennisopemme Wojtekin järjestämään nelinpeliturnaukseen. Hän oli koonnut kansainvälisistä oppilaistaan parit ja pelasimmekin tiiviillä tahdilla kuusi peliä. Pelit olivat ns. minipelejä, mutta kolmen tunnin pelaamisen aikana pääsimme maistelemaan tennikseen niin kuuluvia mahtavia onnistumisia, kuin myöskin sitä ärsyttävää pelin takkuamista. Mutta hauskaa meillä oli, vaikka tosissamme pelasimmekin. Olin itse nuoremman tyttäreni pelikaveri ja vanhempi sai parin puuttuessa partnerikseen erään japanilaisen naisen. Molemmat tiimimme pääsimme sekä voittojen että tappiodenkin makuun, joten näin melko vasta-alkajina ihan hyvä suoritus. Pelin jälkeen oli juhlallinen palkintojenjako ja yhteinen lounashetki kruunasi tämän hauskan tapahtuman. 


Kuntosalia, tennistä ja zumbaa on siis tämä viikko pitänyt liikunnan saralla sisällään. Ensi viikolla toivotaan kelien viilenemistä, jotta juokseminenkin taas mahdollistuisi. Kahden viikon päästä Unnan koulu lopulta loppuu ja sitten lähdemmekin piiiitkälle ja kauan odotetulle suomilomalle yhdessä koko perheellä. Sitä jo innolla odotetaan. Sitä ennen ehtii vielä nauttia niistä monista liikunnan iloista, joita täällä Wroclawissa voimme harrastaa.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

suomiloma vol. 3

Helsinginrientojen jälkeen oli aika suunnata kohti Pirkanmaata ja mökkityömaata. Ajoreissu kaikkine kommelluksineen oli näin jälkeenpäin ajatellen huvittavakin, mutta ollessani keskellä järkyttävää ukkosmyrskyä ei kyllä naurattanut. Melkein jo mökille päästyäni viimeinen koettelemus oli tien yli kaatunut suuri puu, jonka vuoksi jouduin kääntymään ympäri ja etsimään vaihtoehtoisen reitin. Raekuurojen, rankkasateen, salamoiden ja ukkosenpaukkeen jälkeen mökille selviäminen oli suuri helpotus. Melko pian ukkospilvet kaikkosivat ja taivas avautui ihanaan ilta-auringonpaisteeseen. Tavaroiden purkaminen, saunan lämmitys ja talviturkin heitto saivat mökkeilymieleni nousemaan ja nukuin makoisat ja rentouttavat yöunet. 

Seuraavana aamuna olin valmis raksahommiin. Äiti ja isäkin löysivät tiensä mökille ja kaksissa naisin äidin kanssa laitoimme hihat heilumaan ja saimme lähestulkoon yhdessä päivässä käsiteltyä uuden mökin ulkohirsipinnat puunsuojalla. Isä ja rakentaja-Antti tekivät vähän vaativampia "miestetöitä". ;)  Illalla tiesin töitä tehneeni, siinämäärin lihakset olivat ottaneet nokkiinsa kokopäiväisestä tikapuita ylös ja alas kiipeämisestä, maalaamisesta ja tellinkien siirtelystä. 




Ensimmäistä kertaa näin tuon mökkityömaan nyt itse, ihan livenä. Aikaisemmin olen saanut ihailla vain kuvia, joista ei kuitenkaan saa ihan samanlaista käsitystä, kuin itse paikanpäällä pihamaalla kävellessä ja katsellessa. Edelleen olen hyvin iloinen, että viime kesänä tämän paikan itsellemme löysimme. Tuntuu siltä, että paikasta tulee meille se meidän "mansikkapaikka". Niin kauan kuin asumme ulkomailla, mökki tulee olemaan meille myös suomenlomien pääpaikka. Nyt jo odotamme koko perheellä muutaman viikon päästä alkavaa kesälomaa innolla, vaikkakin tiedostaen sen, että melkoista rakentamista tämä tuleva loma tulee olemaan.

Näkymä alhaalta rannasta. Etualalla saunamökki. 

Oli tosi mukavaa olla ihan oikeasti avuksi rakennnushommissa. Rakentajamiehemme Antti keksi minulle töitä sitä mukaa, kun sain niitä tehtyä. Totuuden nimissä välillä vähän kyllä huimasi keikkua tikapuilla tuolla yläilmoissa, mutta parasta oli kuitenkin se, kun näki valmista tulevan ja oman työnsä jäljen.





 Paljon on vielä tehtävää ja vaikka Kontion mökkipaketin kasat ovat jo tontilta vähentyneet, niin kyllä niitä vielä riittää. Onneksi meillä ei ole rakentamisen kanssa mikään kiire. Saunamökki toimii loistavasti majoituspaikkanamme aina siihen saakka kun varsinainen mökki valmistuu.


Jos ei tässä maisemassa sielu lepää ja stressi kaikkoa, niin ei sitten missään.


suomiloma vol. 2

Helsinginloman pääasiallinen ja ensisijainen tarkoitus oli Robbie Williamsin Swing both ways- konsertti, johon ystäväni Jonnan kanssa olimme valmistautuneet kuuntelemalla tuota uusinta levyä. Pitkän päivän päätteeksi suuntasimme siis Hartwall Areenalle nauttimaan päivän viimeisestä kulttuurielämyksestä. Kännykkäkameralla otetut kuvat eivät anna oikeutta hienolle lavastukselle ja upealle valoshowlle. Musiikki ja maestro itse olivat jälleen kerran elementissään. Tämä mies osaa viihdyttämisen taidon, omaa upean äänen ja lavakarisma on vertaansa vailla. Mieletön orkestri puhaltimineen ja taidokkaat tanssijat tekivät showsta juurikin niin viihdyttävän, kuin odottaa saattoi. Ainoa harmittava tekijä oli se, että istumapaikkamme sijaitsivat lähes lavan takana, josta emme nähneet edes läheistä screeniä. Onneksi esityksessä pääosissa oli musiikki, joka kuului myös tuolle piippuhyllylle mainiosti. 






Nämä kappaleet kuultiin sunnuntaina 18.5.2014 Hartwall Areenalla:
1. Shine My Shoes
2. Puttin’ on the Riz
3. Ain’t That a Kick in the Head
4. Minnie The Moocher
5. Swing Surprise
6. No one likes a Fat Pop Star
7. That’s Amore
8. Mr Bojangles
9. Ignition
10. I Wanna Be Like You
11. High Hopes
12. Swings Both Ways
13. Soda Pop
14. Trouble/Hit The Road Jack/Reet Petite/Shout
15. If I Only Had a Brain
16. Go Gentle
17. Do Nothin’ till You Hear From Me
18. Empire State of Mind
19. New York, New York
20. Let Me Entertain You/Rock DJ/Millennium/Come Undone/Old Before I Die/Candy
21. Angels
22. Sensational






Keikan jälkeen kävimme ratikassa matkalla keskustaan omituisen keskustelun erään konserttikävijän kanssa. Hän oli tullut ihan Turusta saakka katsomaan Robbieta ja oli totaalisen pettynyt, kun ei kuullutkaan niitä hittibiisejä, joita oli niin kovasti odottanut. Noh, jos olisi edes hieman vaivautunut tutkimaan etukäteen, että minkälaisesta konsertista on kysymys tai edes ymmärtänyt konsertin nimestä; Swing both ways, että tämä konserttikiertue on pyhitetty Robbien intohimolle, swing-musiikille, niin pettymys ei olisi ollut niin suuri. Olisi silloin voinut vaikka jättää tulematta. En oikein ymmärrä tuollaista negatiivisuutta enkä myöskään sitä, että artistin pitäisi aina vaan vuodesta toiseen ja konsertista toiseen esittää niitä kaikien tuntemia hittejä. Tämän kiertueen tarkoitushan oli antaa yleisölle jotain erilaista ja Robbielle mahdollisuus toteuttaa oma unelmansa. Keikka oli suuri ja mahtava show ja musiikki mahtipontista vaikkakin letkeää hyvänmielenmusiikkia. Minä tykkäsin! <3

suomiloma vol. 1

Pitkään odotettu loma Suomessa tuli vihdosta viimein kohdalle ja pakkasin matkalaukkuni ja lähdin matkaan. Reissasin tällä kertaa ihan yksin, joten kyseessä oli siis todellinen luksusloma, kun huolta piti pitää ihan vain itsestä. ;) 

Loma alkoi Helsingissä mitä parhaimmassa seurassa, kun ystäväni Jonna oli saapunut sinne Pirkanmaalta ja treffasimme klassisesti rautatieasemalla. Edessä oli loman kulttuuriosuus, kun käppäilimme pääkaupungin katuja, nautimme kulttuurista, hyvästä ruoasta ja seurasta. Loma alkoi ihanan aurinkoisissa merkeissä, kun istahdimme hotelliinkirjautumisen jälkeen terdelle skumppalasilliselle päivittämään kuulumisiamme. 


 Kaupunkikierroksella kävelimme tuntitolkulla pysähtyen ihailemaan ja valokuvaamaan mielenkiintoisia kohteita. Helsinki antoi parastaan ja helleaallon helliessä kaupunkia, tuntui että myös ihmiset olivat ryömineen pesistään nauttimaan säästä ja tarjonnasta.




Seuraavana aamuna alkoi loman varsinainen "kulturelliosuus", kun suuntasimme Kiasmaan ja Ateneumiin. Kiasman tarjonta oli varsin erikoinen. Sieltä löytyi kiinnostavia, mielenkiintoisia, hämmästyttäviä, vaikuttavia ja vihastuttaviakin teoksia. Se kai nykytaiteenmuseon tehtävä onkin; herättää erilaisia ajatuksia ja tunteita laidasta laitaan.




Ateneumin suurin kiinnostuksen kohde oli Tove Janssonin näyttely, joka todellakin hämmästytti. En ollut lainkaan tiennyt, kuinka työteliäs ja monipuolinen hän on ollutkaan. Hän on luonut uraa sekä taidemaalarina, kirjailijana, poliittisten piirrosten tekijänä, että kuvittajana. Taidemaalarina oli huomattavissa, että lähinnä sydäntä olivat meri, saaret ja niiden luonto. Minäkuvat olivat myös mielenkiintoisia. Näyttely on ajankohtainen, kun Tove Janssonin syntymästä on tänä vuonna tullut kuluneeksi 100 vuotta.