sunnuntai 18. joulukuuta 2011

kulttuurinvaihtoa

Olin kutsunut koreaäitien orkesterin meille viimeisiin harjoituksiin ennen joulua. Yleensä harjoittelemme Esther Kimin luona. Esther asuu tässä ihan meidän lähellä. Puolalainen orkesterinjohtajamme Beata saa luonnollisesti myös maksun opetuksestaan, mutta korealaiset eivät suostu mitenkään ottamaan minulta slotin slotia, vaikka kuinka olen pyytänyt. En sitten keksinyt muuta tapaa kiittää heitä kuluneesta syksystä, kuin kutsua heidät kotiini ja lupasin harjoitusten jälkeen tarjoilla heille hieman suomalaisia jouluherkkuja. 

Ennen herkkuja toki hieman myös soitettiin. 
Soittosessio olikin ihan mukava ja todella kuulostikin melko hyvältä. Meillä on tuolla yläkerrassa todella hyvä akustiikka, joten sekin hieman edesauttoi soittamista. Soitimme tällä kerralla myös muutaman "prima vista"- kappaleen ja minua ainakin hämmästytti se, kuinka hyvin kaikki lukevat nuotteja. Kai se on tuota korealaista tarkkuutta. Lopuksi soitimme läpi myös kaikki joululaulumme ja näin pääsimme hyvään tunnelmaan.

Puolalainen opettajamme oli tuonut tullessaan suuren kattilallisen puolalaiseen joulupöytään kuuluvaa kirkasta punajuurikeittoa nimeltä barszcz.



Keittolautasen pohjalle laitettiin muutama pierogi ja
päälle sitten kuumaa keittoa, joka oli erittäin maukasta. 


Korealaiset toivat myös tullessaan itsetehtyjä ruokia ja joulupöytämme olikin tällä kertaa melkoinen kulttuurillinen sekoitus susheineen päivineen. Kaikki oli kuitenkin herkullista ja muutenkin oli mukava keskustella puolan, suomen ja korean joulunvietosta. No, itse asiassa Koreassahan joulua vietetään aika pienimuotoisesti ja heille tärkeämpi juhla on uusi vuosi. Keskustelimme myös siitä, että Pohjois-Korea kuulemma kieltänyt kaikenlaisten jouluvalojen yms. koristeiden laittamisen koreoiden rajan lähimaastossakaan. Tuo uhkaus kuulemma kannattaa ottaa tosissaan. Melkoisia tarinoita saimme kuulla Koreoiden jaon seurauksista. 





Tässä koko ryhmämme. 
 Maittavan suolaisen lounaan jälkeen oli vuorossa makeat herkut. Olin tehnyt tarjottavaksi taatelikakun, joulutorttuja ja pipari-mascarponekakun. Ensin kaikki ihastelivat muumimukeja ja suostuivat myös maistelemaan hieman glögiä. Glögi taitaa olla korealaisille todella eksoottinen juoma. Sinnikkäästi he kuitenkin glögistä selvisivät, mutta santsikupiksi kelpasi sitten paremmin kahvi tai tee. 




Vieraat viihtyivät pitkään ja hyvin ja luulen, että myös jokainen sopukka tästä kodista tuli talteen kameroille. Sen verran ahkerasti he koko ajan kuvasivat. Korealainen sisustustyyli on usein melkoisen runsas, joten heitä ihastutti erityisesti meidän "skandinaavinen modern style", kuten he sanoivat. Onneksi tytöt olivat myös siivonneet huoneensa, kun sen verran tarkan syynin alle myös ne joutuivat ;) 

tiistai 6. joulukuuta 2011

visitor from Finland

No, vihdoin koitti pitkään odottamani päivä, jolloin ystäväni Reetta saapui. Varmaankin tuntuu jotensakin hieman hullulta, että odotamme aina vieraita saapuvaksi niin paljon? Meille suomesta vieraan tuleminen on jotenkin paljon suurempi juttu, kun että suomessa joku ystävä tulee kylään tai vaikka ihan vaan kahville. Se tuntuu aina siltä, että pieni pala Suomea piipahtaa hetkeksi luoksemme. Itselleni erityisesti on tärkeä saada välillä jutella ystävien kanssa kasvotuksin ja omalla äidinkielellä ja tietysti on myös aina mukava kuulla rakkaiden ihmisten kuulumisia.


Teimme Reetan kanssa ehkä kolmen päivän shoppailuennätyksen, siinä määrin nimittäin kolusimme kauppakeskuksia. Löysimmekin paljon juttuja pukinkonttiin laitettavaksi. Kävimme myös ulkona syömässä ja vietimme pienimuotoisia pikkujouluja glögin, pipareiden ja torttujen kera.




Wroclawin vanhankaupungin torille, Rynekille oli vastikään avattu tuo kuuluisa Joulutori. Siellä on mukava tunnelma ja tunnelmaa aistiessa voi myös tehdä erityisiä ostoksia ja nauttia gluhweinia. Tottahan meidän piti siellä piipahtaa.


Joulutorilla on myös oma osionsa lapsille ja onkin mukavaa arvuutella että mikä satu lasivitriinissä on kuvattuna.


 Tämä satu taisi olla Tuhkimo, jos en väärin muista.


 Löytyipä joulutorilta ihan uusi ja ennenäkemätön tonttukin. Tonttuasutus Wroclawissa on kuulemma lisääntynyt sitten edellisen tonttubongauksemme ja olemmekin onnekkaasti löytäneet jo muutaman uuden. Alla oleva linkki vie facebookin sivulle, jonka intohimoiset tonttubongarit ovat perustaneet. Pitäisiköhän liittyä?
https://www.facebook.com/group.php?gid=6733733077


Näitä ihanaisia jättipipareita saa myös torilta ostaa ja taisi pari lähteä Reetankin matkaan.


Suunnitteleekohan Esa tässä laardileivän ostamista. Niin, tuo puolalaisten suuri herkku, meistä kammottavan näköinen laardileipä ei ole sydämiämme vienyt. Kyseessä on siis reilu pala hiivaleipää, jonka päälle lätkäistään vielä reilumpi kerros sitä itteensä, laardia. Ja tämä on kuulemma erittäin herkullista.


Reetan kanssa viettämämme aika oli todellista laatuaikaa ja hieman haikein sydämin hyvästelimme hänet. Jäämme tosin innolla odottamaan seuraavaa kertaa, jolloin toivomme saavamme koko Viljasen perheen tänne ihan kokonaisuudessaan. Kiitos Reetta kun kävit <3

joulunodotus alkoi täälläkin




Niin sitten alkoi joulun odottaminen täälläkin. Lumesta nyt ei ole tietoakaan, mutta kyllä se joulutunnelma pikku hiljaa ja väistämättä alkaa hiipiä mieleen kun huomaa kaupoissa hypistelevänsä joulukoristeita ja miettii, että mikä niistä sopisi omaan kotiin. Tilanne on nyt hieman erilainen ja haastavakin, kun koti on uusi ja joulua tehdään tänne ihan ensimmäistä kertaa. Mukavaahan se on.  Meidän perheen joulu on ollut usean eri värinen, milloin punainen, sininen tai hopeinen. Tänä vuonna palaamme jälleen joulunpunaiseen väriin, valkoisella höystettynä.


Joulun decoreeraaminen alkaa aina niin, että ihan ensimmäiseksi kaivan esiin nämä tyttöjen päiväkodissa ja koulussa askartelemat hellyyttävät tontut. Taitaa joukossa yksi enkeli ja yksi pingviinikin olla. Tämä on siis meidän perheen perinne ja tällä kertaa nuo suloiset tekeleet löysivät paikkansa rappukäytävän ikkunalaudalta. Siinä ne toivottavat tervetulleeksi aina, kun saavumme kotiin.



Pirkkalassa perinteeksi on muodostunut myöskin "joulumaan" laitto erkkerin ikkunoiden väliin. Tällä tuo osoittautui hieman hankalaksi, koska ikkunathan ovat yksinkertaiset, joten väliin sitä ei pysty tekemään. Laitoin nyt sitten vaan ikkunalaudalle siitä tällaisen miniversion


Unna oli edellisen viikonlopun koripalloturnauksessa Bydgoszczssa, kiva nimi ;). Hieman jännitti, että miten tyttö pärjää reissussa, kun kaikki muut ovat puolalaisia. Kaikki sujui hyvin ja turnauksestakin tuomisena kolmas sija ja tuollainen suuri pokaali. Joukkuetoverit olivat halunneet ja vaatineet, että Unna saa pokaalin omakseen ja kotiin tulikin iloinen tyttö, hymy huulillaan.  Todellista bonusta oli se, että Unna oli rohkaistunut jo hieman puhumaan puolaakin joukkuekavereidensa kanssa. Hän myös kertoi huomanneensa, että ainakin ymmärtää kuulemaansa jo melko hyvin. Hyvä Unna!


keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Yhtä juhlaa

Viime viikko olikin melkoisen ohjelmarikas. Torstaina Wroclawin vanhankaupungin keskustassa, Rynekillä sijaitsevassa City Hallissa vietettiin Wroclawin International Magazinen 1-vuotis syntymäpäiviä. Paikalle oli kutsuttu 300 kutsuvierasta ja useita esiintyjiä. Suuri osa esiintyjistä oli oikeasti kansainvälisiä taiteilijoita. Oli parikin pianistia, oopperalaulaja, äänitaiteilija, espanjalainen laulaja, itämaiset tanssijat ja sitten meidän äitien viuluorkesteri. Tosiasiassahan tuo pikkuorkesteri ja sen korealaiset jäsenet ovat aloittaneet viulunsoiton vuosi sitten, joten hyvinkin alkutaipaleella harrastuksessa vielä ollaan. Korealaiset äidit ovat kyllä kulttuurillensa sopien määrätietoisia harjoittelijoita, joten soitanta oli sikäli ihan "mukiinmenevää" (mistähän tuokin sanonta lienee saanut alkunsa)? Pianonsäestyksen ja minun soolo-osuuksien kera soitto kuulosti ihan hyvältä. Saimme ainakin suurelta yleisöltä takuuvarmat sympatiapisteet. Hellyyttävää oli, miten nuo korealaiset kumartelivat ja ylistivät ja kiittivät minua siitä, että olin tullut "pelastamaan heidät" liittymällä joukkoon. Jouduin myös todella tekemään työtä tsempatessani heitä ennen esitystä, kun epätoivo meinasi iskeä ihan toden teolla. Yksi kiirehti vessaan juuri ennen meidän lavalle astumistamme ja toinen valahti valkoiseksi jännittäessään niin kovasti. Esiintyminen oli heille siis ihan ensimmäinen kerta ja moni ilmoitti, että ei ollut juuri edellisenä yönä saanut unta silmään pelätessään niin paljon.  Miten ylpeitä ja onnellisia he kaikki olivatkaan hyvin menneen esityksen jälkeen.

Kuusi korealaista + minä + puolalainen opettaja, joka säesti pianolla. 

Koko esiintyjäkaarti kukitettiin konsertin päätteeksi.
 Laitan tähän kuvia uusista sisustustarroista, joita vähän innostuin tilailemaan puolalaisesta nettifirmasta. Kaikki ovat melko suurikokoisia ja hinnaksi tuli postikulujen kera n. 50 euroa. Niin ja postipoika toi ne suoraan kotiovelle.

Tämä löysi paikkansa makkarista sängyn päältä. 

Tämä tarra sijaitsee ruokailutilan seinällä ja on
aika suurikokoinen, vaikka kuvasta kokoa ei pysty näkemäänkään.

Mielestäni kuvat sopivat hyvin meidän valkoisille seinillemme. Seinäpinta-alaa riittää, joten jotain piti keksiä.  Onhan meillä myös joitakin tauluja, mutta ne kaikki eivät ole vielä oikein löytäneet paikkojansa. Haluan olla varma niiden sijoittelusta, jotta vältymme turhilta rei'iltä kiviseinissä.

Tämä löytyy rappukäytävästä. 

Tämä viimeinen sijoitettiin rappukäytävään, kun se tuntui kaipaavan jotain katseenvangitsijaa kolkoille seinilleen. Siitä voi sitten tarpeen vaatiessa tarkastaa miten huomenta sanotaan 35:llä eri kielellä.

Lauantaina sitten vietimme meillä kotona tupaantuliaisia, jonne olimme kutsuneet kaikki kaupungissa olevat suomalaisperheet ja lisäksi kolme yksittäistä suomalaismiestä, jotka ovat täällä projektitöissä. Huvittavaa on, että täällä tällä hetkellä olevat suomalaiset työskentelevät kaikki samassa firmassa. Miehet siis erityisesti tuntevat toisensa. Yksi perheistä ei päässyt tulemaan päällekäisten juhlien vuoksi, mutta meitä oli lopulta paikalla 10 aikuista ja 7 lasta.

Tarjottavaksi olin suunnitellut kylmän salaattipöydän, joka mahdollisti hyvin vieraiden hieman eriaikaisen saapumisen. Olin tehnyt pasta-lohisalaatin, juustoisen perunasalaatin ja kana-vihersalaatin. Lisäksi olin vääntänyt 100 lihapullaa ja tarjolla oli myös patonkia, viiniä ja olutta. Niin ja myöhemmin illalla keitettiin suomalaiset Presidentti-kahvit ja maisteltiin suklaakakkua.

Juhlissa oli mukavan rento meininki, joka illan myötä yltyi karaokelaulantaan saakka :). Oona oli kehitellyt myös lapsille hieman ajanvietettä aarteenetsinnän merkeissä, joten lapsetkin jaksoivat hienosti meiningissä mukana.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Perjantaissa mennään

Taasen on aika vierähtänyt ja en ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne blogiin. Käväisimme viime viikonloppuna Dresdenissä ja kaupunkihan oli erittäin kaunis ja nähtävää riitti siinä määrin, että sinnehän täytyy mennä vielä uudemman kerran.

Ensimmäiseksi ponkaisimme katsomaan tuota Frauenkirchen kuuluisaa kirkkoa, vaikka välillä tuntuu että  meidän perheen "kirkkokiintiö" on kyllä pitkäksi aikaa täytetty. Sen verran monta kirkkoa on tullut katsastettua. Toisaalta kirkot ovat melkoisia rakennustaiteen mestariteoksia, joita ei vaan lakkaa ihmettelemästä. Frauenkirchen kirkko on alunperin rakennettu 1700-luvun puolivälissä, mutta se tuhoutui täysin maantasalle toisen maailmansodan pommituksissa. Dresden jäi Saksan jaossa kommunistisen Itä-saksan puolelle ja valtion johtajia ei kiinnostanut kirkon uudelleenrakennus, mutta rauniot jätettiin muistuttamaan sodan tuhoisuudesta. Saksojen yhdistymisen jälkeen Dresdeniläiset aloittivat maailmanlaatuisen varojenkeräyksen kirkon uudelleenrakentamisen mahdollistamiseksi. Yli kymmenen vuoden rakennustyön jälkeen kirkko vihittiin uudelleen käyttöön 2005.

Frauenkirchen ja edustalla Martin Lutherin patsas.

Näkymä kirkkoa vastapäätä.

Harmiksemme perjantaille sattui erittäin kylmä ja viimainen ilma, joten se hieman häiritsi maisemien katselua. Sinnikkäästi kuitenkin kiersimme ja katselimme.

Furstenzug
 Furstenzug on maailman suurin posliinimaalaus, joka esittää melkein kaikki Saksan kuninkaat ja prinssit paraatiunivormuissa, hevosen selässä.

Näkymää Elben rannalta "terassilta" kohti vanhaa kaupunkia. 

Dresdenin kuvataideakatemia. 
Onhan tuo Elbe-joki ihan mahtava näky ja tietysti voi kuvitella, kuinka kesällä on mukava seilata jokilaivoilla. Ehkä sitä pitää vielä kokeilla.

 Kaupunki on myös kuuluisa joulutoristaa, jota jo kovaa vauhtia rakennettiin. Joulutori avautuu 25.11 ja jo nyt kuulimme paikallisten työmiehien tilaavan pienestä kojusta gluchweiniä, paikallista terästettyä glögiä. Taitavat rakennustyöt sitten sujua hieman joutuisammin :).


 Samaisella Dresdenireissulla tapasimme myös Jubilan ja Veran. Heidän perheensä asusti Wroclawissa samaan aikaan kanssamme edellisellä kerralla ja Vera oli Oonan kanssa samalla luokalla. Jubila oli aktiivinen äiti PTA:ssa ja olemme treffanneet myös kahtena keväänä, kun tämä täällä tutuksi tullut äitiporukka on reissannut Suomeen, Ruotsiin ja nyt viimeksi Ranskaan. Schrammin perheellä oli kaunis koti Neustadin puolella ja teet juotuamme Jubila ja Vera johdattivat meidät katsomaan muutamaa paikkaa. Ensin pysähdyimme tutkailemaan käsityöläiskorttelia, jossa talotkin olivat erityisiä. Tässä talossa kannattaa huomio kiinnittää erikoisen näköiseen sadevesijärjestelmään.




 Pitihän sitä muutamassa pikkuputiikissakin pistäytyä. Unna oli iloinen saadessaan kuljettaa perheen koiraa Milaa, joka viimeksi tavatessamme oli vielä ihan pentu.


Lounastimme Veran ja Jubilan kanssa ja pitää vielä mainita, että ainakin tuolla Dresdenissä oli erikoinen tapa kuljettaa myös koiria ihan joka paikkaan mukana. Näimme mm. kauppakeskuksissa paljonkin koiria omistajiensa kanssa ja kun menimme yhdessä lounaalle, niin tuo perheen koira tuli sisälle ravintolaan ja saman tien tarjoilija kiikutti koiralle juomakupin.

Oona ja Vera tuntuivat tulevan heti juttuun kuin vanhat tekijät. Toisaalta he viettivät täällä Puolassa ollessaan tiivistä elämää ja vierailivat toistensa luona ja useinkin. Oonallekin oli varmasti virkistävää päästä jakamaan tuntemuksiaan jonkun muun kuin meidän kanssamme ja tytöt sopivatkin, että näkevät nyt useammin kun kerran olemme täällä. Dresdeniin menee juna ja autollakaan matka ei kestä paljonkaan kahta tuntia pidempään.

Emme myöskään välttyneet shoppailulta ja kerrankin kävi niin, että molemmat tytöt iskivät silmänsä samanlaisiin paitoihin. Mekein tuli riita siitä, että kumpi näki paidan ensin, mutta lopulta tytöt myöntyivät kumpikin ostamaan ne. Onneksi ottivat kuitenkin eriväriset :)

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Dresdeniä odottaen

Huomenna on torstai ja lähdemme illansuussa viikonloppureissulle Dresdeniin. Kiva juttu! Onkin todella tervetullutta vaihtelua vaihtaa hieman maisemaa, vaikka edes vain muutamaksi päiväksi. Täällä Puolassa on perjantaina itsenäisyyspäivä ja siksi siis vapaapäivä tytöillä kouluista ja tietty Esalla töistä. Ja luonnollisesti kaikki kaupat yms. ovat suljettuina koko päivän. Päätimme hyödyntää tämän "pitkän viikonlopun" ja suuntaamme siis uutta moottoritietä parin tunnin matkan päähän Dresdeniin, Saksaan.

Meillä ei ole reissulle juurikaan mitään erityisiä suunnitelmia. Parasta on vaan ottaa rennosti ja katsella nähtävyyksiä. Oonan kaveri Vera ja minun ystäväni Jubila (Veran äiti) ovat kyllä kutsuneet meitä käymään ja mikäli yhteinen sopiva aika löytyy, niin varmaankin vierailemme heidän luonaan. Tytöille pitäisi löytää uudet koripallokengät, kun molempien vanhoista ovat pohjat jo kuluneet sileiksi. Siinä agendaa tulevalle viikonlopulle.

Täällä on ollut ihanan aurinkoinen ja lämmin alkuviikko. Eilenkin mittari kohosi päivällä +18, vaikka yöt ovat jo viileitä. Maanantaina olin taasen korealaisten äitien orkesteriharjoituksissa, kun ensi viikolla on ihan oikea esiintyminenkin. Soittaminen on ihan mukavaa pitkästä aikaa, vaikkakin sormet tuntuvat "vanhoilta ja kankeilta". Ei se taito kuitenkaan ole minnekään kadonnut, tosin meidän soittamamme kipaleet ovat melkoisen helppoja minulle. Saankin sitten sooloilla ja tehdä omia sovituksia ihan mielin määrin ja sekin on mukavaa. Soittotreenin jälkeen jäin talon emännän pyynnöstä lounaalle ja hän tarjoilikin kaikille itsetekemäänsä kurpitsakeittoa, joka oli höystetty oudoilla, sitkeillä riisipalloilla. Sillä kertaa, vaikka olen yleensä kaikkiruokainen, teki todella vaikeaa saada tuo keitto syödyksi, sen verran oudon makuista se oli. Yleisesti kurpitsakeitto voisi olla hyvääkin, mutta tällä kertaa siihen oli lisätty jotain todella omituisen makuista maustetta. Sitkeästi söin keittoni, mutta kohteliaasti kieltäydyin santsikupillisesta ;).

Eilen lähdin heti aamusta toisen suomalaisäidin, Jonnan kanssa ostosreissulle erääseen kauppakeskukseen. Hämmästys oli suuri, kun Joulu oli saapunut kauppoihin. Täällä se tuntuu senkin tähden oudolta, kun ilma on vielä niin kesäinen ja lämminkin. Toisaalta, jos tarkemmin ajattelee, niin nyt on jo marraskuu ja Jouluun ei ole kovinkaan pitkä aika. Jos nyt olisi kerrankin ajoissa liikkeellä ja hoitaisi kaikki valmistelut siinä määrin ajallaan, että ei sitten tarvitsisi aatonaattona panikoida ;).

Kävin tässä juurikin tuolla yläkerrassa hieman kuntoilemassa ja 40 minuuttia juoksumatolla käveltyäni oli pakko lopettaa, kun jalkapohjaani oli tullut mehevä rakko. Ei kiva juttu ollenkaan. Toiseksi olen ollut huolissani tuosta lonkastani, joka on jo alkuvuodesta diagnosoitu limapussin tulehdukseksi. Vaiva ei tunnu menevän pois, vaikka ennen kesää sain siihen kolme kortisonipiikkiäkin. Nyt on uutena vaivana tullut oikean jalan puutuminen tietyissä asennoissa. Mistähän sekin johtuu? Kävely sen kanssa on yhtä tuskaa, mutta kipeä se on käveli tai ei, joten olen sitten kävellyt. Vartin kävelyn jälkeen kipu kyllä onneksi alkaa hiljalleen turtumaan, mutta illalla kyllä tietää kävelleensä. Nukkuminen on myös vähän tuskallista, kun oikean asennon löytyminen on vaikeaa. Tätäkö se nyt sitten on se vanhaksi tulo? Sitten kaiken kruunuksi etsin vaivasta hieman tietoa internetin ihmeellisestä maailmasta, joka oli virhe. Siellä ihmiset kertoivat, että vaiva saattaa olla siinä määrin sitkeä, että se voi pysyä vuosiakin. Jotkin ovat käyneet leikkauksessa, mutta siitäkään ei välttämättä ole ollut hyötyä. Tiedä nyt sitten, että mitä pitäisi tehdä? Ei millään viitsisi noita särkylääkkeitäkään koko ajan popsia.

Tänään on Oonan vanhempainilta, johon olemme Esan kanssa menossa. Katsotaan nyt sitten, että mitä siellä kerrotaan ja saamme itsekin antaa koululle palautetta. Niin aiomme tehdä ainakin tuon kielen suhteen. Toivomme, että kaikki lupalaput yms. olisi englanniksi, kun on hieman vaikeutta ymmärtää mihin allekirjoituksensa laittaa, kun eteen tulee täysin puolankielinen paperi. Mielenkiintoista on myös nähdä Oonan opettajat, kun olemme kuulleet Oonalta kuvauksia heistä. Tietysti kiinnostaa myös opettajien arvio siitä, että miten Oona on heidän mielestään pärjännyt ja missä olisi petrattavaa.

Tällaista tänä keskiviikkona :)

tiistai 1. marraskuuta 2011

Syysloma

Esa tuli sitten Suomenreissulta kotiin Puolaan. Tällä kertaa tuli testattua tuo Ruotsin kautta tuleminen. Turusta laivalla yli ja sitten aikaisin aamulla alkoi pitkä ajomatka ensin Ruotsin halki Tanskaan ja siitä sitten Saksaan. Olihan matka todella pitkä, mutta iltamyöhällä Esa saapui perille. Pitihän sitä heti käydä pihassa ihailemassa mun ihkauutta autoa. Se on ihan todella hieno ja merkki on Citroen C4. Aikas hieno on myös tuo panoramakatto. Koeajo piti jättää seuraavaan päivään. 


Väri on se tuttu ja turvallinen "iloisen musta" ja sisustus on vaalea. 



Koeajollehan siitä lähdettiin heti seuraavana aamuna ja täytyy sanoa, että tässä on auto minun makuuni. Täällä Puolassa tuo automaattivaihteisto on ihan todella näppärä keksintö. Auton pieni koko myös helpottaa myös täällä parkkeeraamista.  Me like :).

Esa toi Suomesta tullessaan myös melkoisen määrän kaikkea kaipaamaamme. Äiti oli avustanut ja käynyt ruokakaupassa ja apteekissa, kun Esan aikataulu oli todella kiireinen. Unna oli ehkä iloisin maksalaatikosta, jota oli kovasti ikävöinyt. Saimme myös kuivaruisleipää, suklaata, italianpata-aineksia, buranaa ja bepanthenia. Iloinen yllätys oli myös iso lehtinippu, suolasienet ja hirvenpaisti.

Hieno asia oli myös se, että lopultakin Kettutarhantien koti saa vuokralaiset. On tässä vuokralaisten etsinnässä ollut monenmoista tapahtumaa ja sattumaa, mutta nyt saamme huokaista helpotuksesta.

Tänään tiistaina 1.11 on puolassa Pyhäinmiestenpäivä. Sitä on tosin alettu juhlimaan jo viikoloppuna, kun tienvarret hautausmaiden lähistöillä ovat täyttyneet kukka - ja kynttilämyyjistä. Ruuhkat ovat myös valtaisat. Asumme kaupunginosassa nimeltä Oporow ja tässä lähistöllä on valtaisan suuri hautausmaa. Laitoin kaksi päivää marinoituneen lihan uuniin ja lähdimme koko perheellä kävelylle lähipuiston kautta hautausmaalle.

Läheisen joenvarren kivitaidetta ja pompulapuuksi kutsumamme
misteli. 
Ilma on ollut vielä poikkeuksellisen lämmin, mutta puiden lehdet ovat jo värittyneet ihaniin syksyn väreihin.



Ihana Oona <3

Ihana Unna <3

Tässä näkyy hyvin miten muratti on
levittäytynyt maata pitkin ja
kiipeilee myös puunrunkoa ylös. 

Täällä on paljon suuria puistoja. Nyt pitää mainita myös se, että jos puistoon lähtee kävelylle, näkee suurella todennäköisyydellä siellä myös sauvakävelijöitä. Viimeksi täällä ollessamme sain itse erittäin pitkiä ja kummastuneita katseita osakseni, kun lähdin sauvalenkille. Nyt Nordic walking on täälläkin erittäin suosittua. Useimmilla kuntosaleilla järjestetään myös ryhmäsauvakävelyreissuja. Niin ja niitä sauvoja saa urheiluliikkeistä :)

Jatkoimme matkaamme puiston lävitse ensin katsomaan sota-ajan muistomerkkiä.

Tämä betonimuistomerkki on toisessa maailmansodassa kuolleiden
muistoksi.
Suuri osa, siis lähes kaikki puolalaiset ovat katolilaisia. Vaikka uskonnon merkitys on varsinkin nuorten keskuudessa vähentynyt radikaalisti, niin juuri tällaiset juhlapyhät tuovat uskonnollisuuden voimakkaasti esiin. Kotoa jo katselimme ihmisiä, jotka kävelivät kohti hautausmaata. Heillä oli kaikilla juhlavaatteet päällä. Käsissä oli valtavia kukkaasetelmia ja kynttilöitä. Emme sitten mekään tohtineet ihan tuulipuvuissa kävelylle lähteä, vaan tunsimme tarvetta pukeutua edes vähän soveliaammin.

Kuvaavaa tämän päivän merkityksestä on myös se, että tuo hautausmaan vieressä oleva katu, jota pitkin mekin aina ajamme keskustaan, on kokonaan suljettu.  Poliisit vartioivat kadun molemmissa päissä, jotta autot eivät sitä pitkin pääse ajamaan. Tramit kyllä kulkevat ja on jopa lisätty extravuoroja ja kokonaan uusia reittejä tälle päivälle. Bussit ajavat hautausmaiden luokse tihennetyin aikatauluin ja näkemämme bussit olivat aivan tupaten täynnä ihmisiä. Hautausmaalla ihmiset istuttivat kukkia, sytyttivät kynttilöitä ja siistivät hautoja niin, että jotkut lakaisivat kaikki kuolleet lehdetkin pois haudan läheisyydestä. Krysanteemi oli muten ylivoimaisesti suosituin kukka. Ja mitä isompi, niin sen parempi.


Monien hautojen edustalla oli penkkejä, joille omaiset saattavat
istahtaa pidemmäksikin aikaa.

Halloweenin kunniaksi meidänhän olisi ehdottomasti pitänyt jäädä hautausmaalle aina pimeäntuloon saakka, mutta muistan ystäväni Selinan kertomuksen siitä, kun he perheellä olivat tänä samaisena iltana menneet perheellä ihailemaan hautausmaan kynttilämereä. Hautausmaa vaan sattui olemaan euroopan kolmanneksi suurin ja he onnistuivat sitten eksymään siellä niin, että lopulta kun löysivät ulospääsyportin, niin huomasivat olevansa aivan toisessa päässä valtavaa hautausmaata ja todella kaukana kotoa. Muistaakseni tarina kertoo heidän soittaneen taksin, jotta säästyvät pitkältä takaisinkävelyltä ja taisi lapsista nuorimmainen jo nukahtaakin isänsä syliin tällä kävelyreissulla.

Me matkasimme kotiin jo siis hyvissä ajoin ennen pimeää ja ovelta vastaan tulikin mehevät tuoksut, kun hirvi oli uunissa kypsynyt valmiiksi. Meillä oli aikamoinen herkkuateria ja omenapiirakkaa vielä jälkiruoaksi, nam!

Huomenna Oona jo meneekin kouluun, mutta Unnan loma jatkuu koko viikon. Esalla on myös työpäivä ja saapa nähdä mitä Unnan tekemistä keksimme Unnan kanssa.



torstai 27. lokakuuta 2011

Lomaa odotellessa

Paukkusen perheen loppuosakin lähti kotisuomeen maanantaina ja sinne Esakin lensi tiistaina. Tällä kerralla Esalla on monta agendaa reissussaan, kun hän käy tyhjentämässä työhuoneensa Tesomalla, tekee töitä, vierailee äitinsä luona, allekirjoittaa kauan odotetun sopimuksen vuokralaisten kanssa, käy korisjoukkueen treeneissä, korjauttaa Oonan kellon, poikkeaa anoppilassa, palauttaa leasingauton Hesaan ja hakee mun upouuden auton, jonka sitten tuo tänne Puolaan. Melko paljon puuhaa yhdelle miehelle ja muutamalle päivälle. Koko ajan on kaiken lisäksi 24/7 saatavilla työasioiden suhteen ja hoitelee niitä s-postin ja puhelimen välityksellä. Perjantaina sitten ajaa auton Tampereelta Helsingin kautta Turkuun laivaan, jolla seilaa Tukholmaan ja siitä sitten ajaa tänne Wroclawiin.

Tytöt tsemppaavat koulussa ja odottavat huomista. Unnalla on silloin vain puoli päivää koulua ja siitä sitten alkaa viikon syysloma. Oonakin saa nauttia lomasta maanantain ja tiistain verran. Parempi sekin kuin ei mitään. Esa ei varmastikaan pysty lomailemaan Suomesta palattuaan, sen verran hektiset ajat hänellä on töissä. Keksimme varmasti tyttöjen kanssa jotain pientä spesiaalia, vaikkakin molemmat ovat toivoneet vain rauhallista ja rentouttavaa kotonaoloa. Luulen, että shoppailulle kumpikaan ei sano ei ;). Molemmat tarvitsevat hieman uusia syksyvaatteita, joten emmeköhän harrasta ainakin sitä lajia.

Nyt kiiruhdan kotikuntosalille, jotta päivä lähtee hyvin liikkeelle. Vuokraisännällä on tuolla alakerrassa yksi huone, jossa hän säilyttää tavaroita ja kalusteita. Hän sanoi, että sieltä saa lainata ihan mitä vaan ja minä bongasinkin sieltä  katonrajasta kaikkien kalusteiden päältä juoksumaton. Kun Paukkuset olivat täällä, niin ajattelin että Juha ja Esa voisivat kantaa juoksumaton tuonne yläkertaan kolmanteen kerrokseen, koska siellä oli sopiva tila kuntosalinurkkaukselle. Juoksumaton siirtäminen ei ollutkaan ihan mikään pikkujuttu, se nimittäin painoi aivan valtavasti. Lopulta miehet saivat sen paikalleen ja minä olin tietysti valtavan iloinen :). Meillä on tuolla kotikuntosalilla myös kaikenlaisia muita välineitä ja nyt niitä testattuani, väittäisin siellä pystyvän tekemään ihan hyvän ja kokonaisvaltaisen treenin.


Gym, josta löytyy juoksumatto, jumppapallo, tasapainolauta
kahvakuula, gymstick, kuminauha, vatsalihasrulla ja pikkupainot.
Mielikuvitusta käyttäen, näillä saa ihan hyvän treenin aikaan.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Paukkuset Wrocsussa

Paukkuset siis tulivat syyslomailemaan meille, lucky us :). He ovatkin vierailleet Puolassa hieman eri kokoonpanoissa jo kaksi kertaa aikaisemmin ja tämä siis on jo kolmas kerta. Ja eihän tämäkään viimeiseksi jää, eihän?

Sanni nättinä <3
Esa otti työmaalta käyttöönsä tuon "joukkojenkuljetusvaunuksikin" kutsutun 9-paikkaisen auton, joten pääsimmekin koko konkkaronkka liikkumaan mukavasti yhdellä autolla.
Sanni ja Tomi, jota ei Puolan aurinko pääse häikäisemään ;)



3D-lasien testausta
Shoppailu kuuluu tietysti ohjelmaan ja kävimme elektroniikkakaupassa katsastamassa tarjontaa ja tekemässä hintavertailua. Töllöosastolla piti tietysti testailla 3D-tekniikkaa.

Esa ajoi uudelle moottoritielle, jotta näemme vilauksen vastikään valmistuneesta stadionista, jossa pelataan ensi kesänä jalkapallon EM-pelejä. Kisat pelataan yhteistyössä Ukrainan kanssa ja täytyy sanoa, että kisaisännyys tekee pelkästään hyvää tälle kaupungille; uusia ratikkareittejä rakennetaan, kuten myös uusi lentokenttäterminaali. Nyt sitten pitäisi saada jotekin hankittua liput, jotta mekin pääsisimme nauttimaan tästä ainutlaatuisesta tapahtumasta.
Uusi stadion
Eräänä iltana kävimme tutustumassa myös Esan työpaikkaan. Uusi tehdas on vielä rakennusvaiheessa, mutta ihan hyvältä jo alkaa näyttämään. Esa kertoi innolla tehtaan rakennusvaiheista ja esitteli meille kaikki paikat. 


Kävimme tutustumassa myös toimistotiloihin ja minäkin näin nyt "livenä" miltä näyttää Esan valitsemat pintamateriaalit. Niin, hän joutui tällä kertaa toimimaan myös sisustusarkkitehtina valiten kaikki värit, laatat yms. materiaalit. Ihan hyvältä näytti :)
Tehtaanjohtajan tuleva huone ;)
Sunnuntaina lähdimme aikaisin aamusta ihan aikuisporukassa päiväreissulle Krakowan lähistöllä sijaitsevaan Wieliczkan suolakaivokseen. Kaivos on yksi maailman vanhimmista ja se on tuottanut suolaa yhtäjaksoisesti yli 700 vuotta. Se oli toiminnassa aina vuoteen 2007 saakka. Wieliczka on yksi Unescon maailmanperintökohteista. 
Lisää kuvateksti

Kaivosmiehet työskentelivät suolakaivoksessa pitkiä aikoja ja veistelivät vapaa-ajallaan ajankulukseen erilaisia patsaita ja taideteoksia. 
Ehkä koko kaivoksen näyttävin paikka on valtava kappeli, joka on lattiasta kattoon suolaa. Kappelin on tehnyt kolme ihmistä 68 vuoden aikana ja kun edellinen kuoli, niin toinen jatkoi. Jokainen pienikin yksityiskohta, mm. kattokruunujen "timantit" ovat suolaa. Nykyään kappelissa järjestetään konsertteja ja myös vihkiminen siellä on mahdollista. 

Kappelissa on suolaversio myös kuuluisasta Leonardo Da Vincin taulusta "Viimeinen ehtoollinen". 

Edellinen paavi, joka oli puolalainen, vieraili myös Wieliczkassa. Hänen kunniakseen on tehty tämä näköispatsas, jonka edessä Esa poseeraa. Eräänlainen extremekokemus oli myös tuolta yli 130 metrin syvyydestä ylös nouseminen tällä hissihökötyksellä. 

Wieliczkan jälkeen poikkesimme Krakowaan syömään ja löysimmekin erinomaisen pihvipaikan, jonka jälkeen olikin hyvä aloittaa parituntinen kotimatka täysin vatsoin. 
Krakowan vanhankaupungin tori.