lauantai 12. heinäkuuta 2014

raksahommat jatkuu, jatkuu, jatkuu,...

Ei voi sanoa, että pelkkää lomailua on tämä meidän suomiloma ja mökkeily. Lomasta ei ole yhtä hääpäiväajelua ja dinneriä lukuunottamatta näkynyt kuin pieniä ripauksia. Ne ripaukset ovat olleet ystävien vierailut, jotka ovat juuri sopivasti katkaisseet päivän aherruksen. 

Rakentaminen on täyttä työtä ja juuri tänään sitä työtä on taas tehty aamusta asti ja ihan kyllästymiseen saakka. Voi kun nuo kattohuovat kiipeäisivät ja naulautuisivat vaikka ensi yönä ihan itse paikoilleen ja voitaisiin jo siirtyä seuraavaan hommaan. Pah, toiveajattelua. 



Suoraa pätkää tekee vielä ihan vauhdikkaasti, mutta kuka ihmeessä on suunnitellut tuon mökin muodon noin monimutkaiseksi, että kattojiirejäkin on useita?! ;) Palahuopien palasteluun kuluu rutkasti aikaa. Toinen aikaavievä osio on jonkinlaisten tellinkien ja telineiden suunnittelu ja paikoilleen asettelu, sekä siirtely. Katto on sen verran jyrkkä, että ilman jalkatukia siellä on mahdoton pysyä. Telineet ovat kyllä varsin mielenkiintoisen näköisiä härpäkkeitä, mutta ovat kuitenkin ajaneet asiansa ja Esa ei ole vielä (koputan puuta) pudonnut. Tuolta ei kyllä ihan oikeasti kannata pudotakaan, kun tiputus on kuitenkin jonkunmoinen ja allakin on jos jonkinlaista telinettä.



Työnjako meillä toimii niin, että minä noudan palahuovat kasalta (painavan pinon kerrallaan), kiipeän tikapuilla ensimmäiselle tasolle, irrotan huovan tausmuovin (siis nypin ne olemattomilla kynnenkärjilläni) ja viskaan huovan katolle. Väliajoilla puolittelen mattopuukolla valmiita puolikkaita ja siivoilen maahan heitettyjä taustamuoveja ja roskia. Esa taiteilee huopapalan käsiinsä, vie sen paikoilleen ja tulee noutamaan uuden, jiirikohdissa palastelee mattopuukolla sopivan kokoisen palan ja sen jälkeen ampuu koko huoparivin kiinni huopanaulaimella. Homma sujuu siis hitaasti, mutta varmasti ja koko ajan saa pelätä toisen puolesta, että milloinka jalka lipeää ja käy huonosti. Itsekin täytyy olla tarkkana heiluvilla tikkailla ja tellingeillä keikkuessa.


En tiedä kuka maan mahti ja valtias kuuli sanattoman huokaukseni "alkaisi edes sataa", kun juuri kun energiat olivat jo vähissä alkoi ropsia sadetta. Sateellahan ei kattohommia kannata tehdä, joten saimme edes hetkellisen, pakotetun tauon. Hyödynsimme sen energiansaantiin ja hiljaisen sateen jatkuessa minä jäin uupuneena saunamökin sohvalle, vaikka Esa ei tietenkään malttanut pysyä hetkeä kauempaa poissa työn touhusta.



Ilma viileni sen verran, että päätin kokeilla saunamökin takkaa ihan ensimmäistä kertaa. Voi, kun Puolassa olen niin lukemattomat kerrat kaivannut elävän tulen loimua ja rätinää. Taidankin jäädä ihailemaan sitä tähän sohvannurkkaan. ;)

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

raksalla

Ei se auta, vaan lomallakin on tartuttava toimeen. Mökin rakennus on siinä määrin vaiheessa, että puuhaa riittää ihan jokaiselle ja niin meidän perhe jakautuikin kahdeksi porukaksi. Maalausjengi aloitti hirsien käsittelyn paneelivahalla ja timpurointijengi jatkoi katon panelointia. 



Parvella maalatessa täytyy olla tarkkana, ettei astu koolausten väliin tai ohi laudoituksesta. Siinä tapauksessa käy taatusti melko huonosti. Toisaalta vahan maalaus on huomattavasti helpompaa, kun lattiaa ei ole vielä tehty, jolloin sitä ei tarvitse myöskään suojata mahdollisten roiskeiden varalta. Valmista pintaa syntyi siis aika vauhdilla ja saimmekin muutamassa tunnissa käsiteltyä koko yläpuolisen parven katon ja seinät. Polvet vaan joutuivat koville lankkujen päällä kontatessa.


Välillä on aikaa vaan istuksia ja odottaa, että pääjehu saa sirkkelöityä haluttua pituutta. 
Maalaustauolla oli aikaa myös chillailla ja mietiskellä tulevia projekteja. Keksimmekin Oonan kanssa  seuraavan pikkupuuhan, jonka ensin huolellisesti suunnittelimme paperille.


Tässä ovat ainekset tulevaan nikkarointiimme. Kuka arvaa, mitä näistä syntyy?


No, niistähän syntyi kenkäteline. Kenkiä nelihenkisellä perheellä on sen verran, että itseäni alkoi ärsyttämään pikkumökin nurkassa oleva kasa. Katsastin jo kauppareissulla sopivaa, valmista kenkätelinettä, mutta en tietenkään löytänyt mieleistäni. Itse tehtynä saa juurikin sen mittaisen, mikä on tarkoituksenmukainen paikkaan, johon olin sitä suunnitellut.


Vähän maalia pintaan ja hyvin tämä tekele ajaa asiansa. Ainakin paremman puutteessa. ;)


loma, loma, loma

Autolla ensin Wroclawista Travemundeen. Sieltä 26 tuntia lautalla Helsinkiin. Helsingistä vajaan kolmen tunnin ajo ja lopulta olimme määränpäässämme, Parkanossa, mökillä. Ihan ensimmäistä kertaa koko perheellä. Suomiloma on alkanut! 

Työmaa ja saunamökki. 

Ilta-aurinko. 

Vesi on jo yli +20 asteista. 




Lisää kuvateksti

Tällä kertaa ei napannut. 

Välillä ennättä myös kuvaamaan. 

Lomamme koostuu pitkälti rakennushommista, mutta toiveissa on tavata myös paljon ystäviä. Ensimmäistä kertaa meillä on Suomiloman ajaksi paikka, johon kutsua ystäviä viettämään kanssamme yhteistä aikaa. Ja ystävät, älkää peljätkö, ei täällä välttämättä joudu hanslankariksi raksahommiin. Osaamme myös välillä ottaa ihan lungisti. ;)

Lauantaina saimmekin mökin ihka ensimmäiset vieraat, kun Paukkusen pesue löysi tiensä tänne. Oli ihan tosi kivaa nähdä ja viettää hetkinen yhdessä. Muurikkalätyt paistuivat, lapset pelailivat ja uivat, aikuiset jutustelivat ja porukan nuorin koetti myös kalaonneaan. Aurinko paistoi ja ilma oli mitä mahtavin. Juuri sellainen mökki-ilma, josta jo Puolassa uneksin.