perjantai 28. joulukuuta 2012

meidän joulu 2012

Lähdimme kotisuomeen joulunviettoon ja omat tonttutyttömme olivat iloisia. Meillä Puolassa ei lumesta ole siis tietoakaan ja näin Jouluna sitä tosissaan kaipaa, jos ei muuten niin luomaan tietynlaista suomalaisromanttista Joulutunnelmaa.  

Lähtöpäivän aamuna kotona Puolassa. :)

Kotimatka sai mukavia ja yllättäviäkin käänteitä, kun lentokentällä totesimme muutaman muunkin suomalaisen "kotiutuvan" samoilla lennoilla. Yllättäväksi asian teki se, että tutustuimme kolmeen uuteen kaupungissamme asuvaan suomalaiseen. Niin sitä olemme luulleet tuntevamme kaikki kaupungin suomalaiset, mutta kuinka väärässä olimme olleetkaan. Olipa mukavaa matkata isommassa porukassa ja samalla jutustella ja vaihtaa kokemuksiamme kaupungista. 

Suomessa oli juuri niin kaunista ja kylmää kuin kuvittelimmekin. 




Mummulan eläimet.

Joulupuuhista oli meidänkin suomenreissu tehty. Tonttuilimme ystävien luona ja vaikka aikataulu oli kiireinen, niin oli ihan mahdottoman mukavaa tavata tärkeitä ystäviä, vaikkakin ihan pikaisesti.  Shoppailimme myös hiukan tuomisia matkaan mukaan puolaan. 

Joulukuusi puettiin tyttöjen toimesta asuunsa jo aatonaattoiltana. On mukavaa herätä jouluaattona, kun kuusi kimaltaa jo loistossaan ja on meillä jokunen pikkutonttukin tavannut hiipparoida yön pimeinä tunteina tuomaan paketteja kuusen juurelle. Tänä vuonna oli muuten Unnan vuoro ripustaa latvatähti. Tästä asiasta kun väännetään kättä joka joulu. Nyt asia on dokumentoituna tänne, niin ensi jouluna tähtivuorossa on Oona. Dokumentoidaan tähän myöskin se, että tänä vuonna Oona löysi mantelin riisipuurosta. :)




Jouluperinteisiin aina Suomessa ollessamme on kuulunut haudoilla käynti ja useana jouluna Esa ja isäni ovat seisoneet myös kunniavartiossa. Niin tänäkin vuonna. Tämä Metsäkansan kirkko on muuten myös vihkikirkkomme. 






Kävimme myös toisten isovanhempien haudalla Viialassa. Juuri tuohon aikaan alkoi hämärtymään ja luonto olikin kauneimmillaan. 




Hautausmaareissun jälkeen oli vuorossa tietysti joulusauna ja jouluruoka. Taisimme olla 




Iltaa vietettiin tunnelmallisesti yhdessä isovanhempien kanssa ja Unnatonttu jakoi lopulta lahjatkin kuusen alta omistajilleen. Kylläpä olimme taas olleet kilttejä, ainakin mikäli lahjamäärään on uskomista. Kiitos vielä kaikille pukin apureille. 


Joulupäivänä saimme siskoni ja perheensä myös mummulaan. Olikin erityisen mukavaa nähdä pitkästä aikaa. Ilta huipentui jalkapallopelin pelaamiseen ja saimme aikaiseksi myös melkoisen sanajahtiturnauksen. Kylläpä serkkupojat olivat taas kasvaneet. 



Tapaninpäiväaamuna varhain lähdimme takaisin kotimatkalle. Pakkasta oli -20, joten illalla Puolaan saapuessamme hämmästys oli melkoinen, kun lämpöä oli +10 ja lunta ei ollut edelleenkään. Saa nähdä miltä Suomessa näyttää tammikuun lopussa, kun sinne seuraavan kerran matkaan? 

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

piparitalkoilua

Ikea oli mennyt myymään valmiit piparitaikinansa loppuun, joten oli ryhdyttävä itse taikinantekoon. Kaiken lisäksi pipareita oli päästävä leipomaan heti, joten kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä taikinaa, jonka voisi leipoa pipareiksi samantien. Taikinan teko oli äärimmäisen helppoa ja taikinasta tulikin hyväntuntuista, pehmeää ja helposti leivottavaa. Mukavinta oli se, että leipomaan tosiaan saattoi ryhtyä ihan samantien. Tässä ohje, jota käytin:

Lämpimänä leivottavat piparkakut

3 dl siirappia
285 g sokeria
1 ½ tl inkivääriä
1 ½ kanelia
2 tl pomeranssin kuorta

yllä olevat aineet kiehautetaan 

285 g voita
1 rkl soodaa
2 munaa
n. 900 g vehnäjauhoja

Voi lisätään kattilaan, jolloin seos jäähtyy. Loput aineet sekoitetaan joukkoon ja leivotaan. 200 asteessa n. 8 min.

Tavallisten piparkakkujen lisäksi piti tietenkin tehdä se perinteinen piparitalo. Esan lempipuuhaa ei oikeastaan ole tuo talon kasaus, mutta hänelle se on vuosien varrella kuitenkin aina langennut. Jos jollakulla on erityisen hyviä neuvoja siihen kuinka se olisi viisainta tehdä, niin niitä otetaan ilolla vastaan. On vaan niin vaikeaa välttyä sormien palamiselta kuumassa sokerissa ja on siinä kokoamisessakin aina omat haasteensa. 


Huomenna meillä kokoontuu taas viuluorkesterimme, jossa soitan yhdessä korealaisten kanssa, puolalaisen johtajan johdolla. Parin tunnin soitannan jälkeen meillä on aina tapana kahvitella ja keskustella maailman menosta. Leivoin siis meille kahvin kera kastettavaksi myös tilanteeseen sopivia suomalaisia pipareita. 

 


maanantai 10. joulukuuta 2012

joulun odotusta

Jokunen aika on taas päässyt vierähtämään viimeisimmästä blogin päivityksestäni, mutta täällä sitä vielä ollaan. Joulukiireet ovat ottaneet hieman aikaa ja jotenkin on ollut muutenkin saamaton olo tämän blogin suhteen. Kameraakaan en ole juuri mukanani kuljetellut, joten kuvatkin ovat olleet vähissä ja sitä myötä jutunaiheet. 

Joululahjat on nyt suurilta osin hankittu ja kortit askarreltu, joten nyt on aikaa myös bloggaamiseen. Viikonloppuna saimme viettää aikaa hyvien ystäviemme kanssa, jotka saapuivat viikonloppuvisiitille kaupunkiin. Kävimme myös yhdessä kaupungilla syömässä ja tietysti pyörähdimme myös joulutorilla. 




Hauskana yksityiskohtana nappasin kuvat torin kulmalle, kuusen edustalle tuodusta postilaatikosta. Tarkemmalla tarkastelulla hämmästykseksemme huomasimme, että tähän boxiin on siis tarkoitus tipauttaa kirjeet, jotka haluaa toimitettavan Joulupukille. Näin ne kulkeutuvat taatusti sinne ainoalle oikealle pukille, joka Suomen Rovaniemellä asustaa.


Onhan tuo Rynekin Joulutori erittäin tunnelmallinen paikka. Varsinkin nyt, kun saimme pienen hennon lumipeitteen ja muutaman pakkasasteen. Gluhwein tekee kauppansa ja onhan se mukavaa hörppästä kupponen kuumaa ja aistia torin tunnelmaa.




Onhan tuo torin kuusikin taasen komean näköinen ilmestys. Tänä vuonna lähdemme Suomeen Joulunviettoon, joten kotiimme ei kuusta taida tulla. Olen kyllä jo vuosia pohtinut tekokuusen hankintaa, mutta vielä ei ole riittävän kaunista ja luonnollisen näköistä tullut vastaan. Periaatteessa suhtaudun kielteisesti tekoversioihin, mutta itse olen kuuselle melkoisen allerginen ja kärsin joka joulu ikävistä oireista, joten olen nyt alkanut hieman taipumaan tässäkin asiassa. Pidän kyllä aidon kuusen tuomasta tuoksusta, mutta siinäkin jokin minua allergisoi. Silmät punoittavat, hengitys vaikeutuu ja iho kutisee. Koskeakaan en voi kuuseen lainkaan, kun muuten saan iholle punaisia, kutisevia paukuroita. 

Koti on kuitenkin jo decoreerattu sopivan jouluiseksi. Se ei paljoa vaadi, kun vaihdoin tyynyt ja viltit sopivan värisiksi, otin esille muutaman joulukoristeen ja tietysti paljon kynttilöitä. Meidän Joulumme on tehty punaisesta ja valkoisesta. 


lauantai 24. marraskuuta 2012

Joulutorin tunnelmaa

Ei vieläkään pakkasta, saatikka lunta. Silti Joulu tulee vaan vakaasti lähemmäs. Juuri tänään Jouluaattoon on tasan kuukausi. Eilen, perjantaina oli Wroclawin Joulutorin avajaiset. Vanhankaupungin torille saapuivat herttaiset kojut, joissa myydään suurimmaksi osaksi käsityönä tehtyjä juttuja. Ihania! Valtava joulukuusi oli pystytetty jo hieman aiemmin. Nyt sitten vaan pikku pakkasta odottamaan. Sitä nimittäin tarvitaan Joulutorin tunnelmaan, jolloin höyryävä glögi maistuu parhaimmalta. 

Pistäydyimme Esan kanssa pikaisesti kahdestaan kurkistamassa toria ja sen antimia. Hunajalla paahdetut cashewpähkinät, suklaalla kuorrutetut mansikkatikkarit, ihanat vohvelit, suolaisennälkään sopivat laardileivät :/ ja paistetut savujuustot kutsuivat herkuttelijoita puoleensa.  Täällä käymme varmasti vielä useasti ennen Joulua. 



sunnuntai 18. marraskuuta 2012

pieni ripaus Joulua ilmassa

Näin sunnuntaina olo ja elo on ollut varsin laiska. Sen verran sentään astuimme ulos ovesta, että kävimme pikaostoksilla Ikeassa. Mukaan tarttui sitä tavallista, eli kynttilöitä, halogeenilamppuja ja joitain ikeaherkun antimia. 

Sohva on ollut siis ystävämme tänään. On ollut mukavaa kääriytyä lämpimän viltin alle ja poltella kynttilöitä. Nyt en ole kärsinyt edes siitä kuuluisasta huonosta omastatunnosta. Viime viikolla kuntoilin ahkerasti ja aloitin myös jo joulukorttien väsäämisen. Joitakin joululahjojakin ehdin jo hankkimaan. Kaupat pursuavat jo joulua, mutta jotenkin en koe ihan vielä tarpeelliseksi laittaa joulujuttuja tänne kotiin. Miettinyt toki niitä olen. Joulusisustusen aika tulee sitten, kun marraskuu vaihtuu joulukuuksi. Lumestakaan ei nyt vielä täällä ole tietoakaan. Jotenkin lumi on se, joka tuo sen joulu- ja talvifiiliksen. Ensi perjantaina on kyllä tuon vanhankaupungin torin, Rynekin viralliset Joulutorin avajaiset. Josko se saisi Joulutunnelman nousemaan yltä lailla korkeuksiin, kuin tuo korkeuksiin kohoava joulukuusi. 

Joulutorin kuusenpystytystä.
Sen verran nyt edes sain aikaiseksi, että pyöräytin muutamat suolaiset juustomuffinsit. Helpot ja nopeat tehdä. Niitä jäi onneksi sen verran, että tytöt saavat muutaman huomenna evääksi kouluun. Tuo nuorimmainen taitaa muuten jo vähän Joulua fiilistellä, kun askarteli työhuoneessa joulukortteja joulumusiikin säestyksellä ja vaatimalla vaati saada tehdä ensimmäiset piparit. Kohta saamme siis maistiaisia. Pitäisiköhän kuitenkin lämmittää kupponen glögiä? Siitä se Joulufiilis lähtee...


keskiviikko 14. marraskuuta 2012

kulttuuria

Viime lauantaina oli tiedossa annos kulttuuria, oopperan muodossa. Nuoremman tyttären koulun vanhempainyhdistys oli hommannut lippuja Verdin oopperaan nimeltä Falstaff. Varsin kansainvälinen joukko äitejä siis kokoontui ennen oopperan alkua viinilasilliselle oopperatalon kahvioon ja näin valmistauduimme kolmen tunnin sessioon.


Wroclawin oopperatalo on kaunis sekä ulkoa, että varsinkin myös sisältä. Oopperatalo on rakennettu 1755 ja pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että jo aiemmin, ennen talon valmistumista mm. Antonio Vivaldi asui ja työskenteli Wroclawissa.

Verdin Falstaff oli säveltäjän viimeinen ooppera, jota säveltäjä teki salaa, koska pelkäsi kuolevansa kesken sävellystyön. Ooppera jäikin hänen viimeisekseen. Falstaff on koominen ooppera, joka perustuu Shakespearen näytelmään Windsorin iloiset rouvat.



Ooppera oli kaikenkaikkiaan melkoinen pettymys. Lavastus ja puvustus olivat erittäin aneemisia. Pääosan esittäjistä ainoastaan yksi naissolisti lauloi tasokkaasti. Muiden suoritukset olivat luvalla sanoen melko huonoja. Laulussa oli kuultavissa selkeää falskiutta ja rytmisiä kömmähdyksiä. Orkesteri tosin oli ihan kelvollinen, vaikkakin turhan pieni. Saliin olisi mahtunut enemmänkin ääntä. Juoni oli heikko ja tapahtumia oli niukasti. Aariatkin puuttuivat. Ainut hieno kohtaus oli viimeinen loppufuuga, josta tuli edes hieman oopperan tuntu. Jossain vaiheessa aloin jo odottamaan oopperan loppumista, jota ei ole ennen tapahtunut. Tulipahan käytyä.


Oopperatalo itsessään on todella hieno. Nämä puhelimella otetut kuvat eivät anna paikalle oikeutta, mutta edes häivähdyksen siitä, miltä siellä näyttää. Olen ollut paikalla useasti, mutta aina vaan ihailen tuota kaikkea kaunista.


Toivottavasti seuraava oopperakokemukseni on toisenlainen. Pitää varmaankin valita joku takuuvarma klassikko. Sen verran voin tosin vielä mainita, että täällä oopperaelämys ei ole hinnalla pilattu. Hyvä permatopaikka, joilla istuimme, maksoi 17 euroa.

torstai 8. marraskuuta 2012

rentoutumista

Syksyn harmauden hiivittyä tännekin ja kun viikkoon sisältyi pari extra lomapäivää, niin tuli tarve lähteä pienelle hemmottelulomalle. Mieleemme tuli eräs paikka lähellä vuoristoa. Kylä oli nimeltään Karpacz ja sieltä löytyikin uudenkarhea kylpylähotelli, johon majoituimme kahdeksi yöksi. Tytöt ovat puurtaneet kouluissaan kiitettävällä ahkeruudella, joten hekin olivat oikeutetusti pienen irtioton tarpeessa. Sitten vaan pakattiin kamat ja uikkarit matkaan ja ajettiin vajaan parin tunnin matkan lähelle Tsekin rajaa. Perheemme taitaa olla kuuluisa siitä, että välillä niinsanotusti tartumme hetkeen ja teemme nopeita päätöksiä ja irtiottoja. Äkkilähdöt sopivat meille. ;)


Hotelli oli nimeltään Golebiewski ja heti perille saavuttuamme olimme iloisen yllättyneitä. Täällä Puolassa ei ihan aina voi olla varma hotellin tasosta, vaikka tähtiä olisikin. Joskus olemme kyllä joutuneet myös pettymään. Vaan emme tällä kertaa. 


Sisäääntuloaula oli vaikuttavan suuri ja luksusta toi heti kuulemamme livepianistin soitto. Täällä tulisimme tosiaankin rentoutumaan.

Nykyisellään joudumme ottamaan aina kaksi hotellihuonetta, kun tuo esikoinenkin on jo täysi-ikäinen. Hotelli oli mukavasti sijoittanut meidät vierekkäisiin huoneisiin, joissa oli yllätykseksemme myös väliovi. Se mahdollisti suoran kulkemisen huoneiden välillä. Mukaanhan oli pakattu myös pelikortit ja scrabble-lautapeli, joita ahkerasti pelailimmekin.


Hotellipakettiimme kuului täysihoidon lisäksi kylpylän käyttöoikeus ja siellä tulikin lilluttua ihan urakalla. Erikoisuutena kylpylässä oli myös kuntosali sijoitettuna niin, että sinne pääsi treenaamaan vaikka kesken uinnin. Minä kulutinkin kuntosalia ahkerasti, muun perheen pujahtaessa aina heti suoraan uimaan. Kuntoilun jälkeen minäkin suunnistin saunaan ja uimaan. Niin, saunaa on niin ollut täällä Puolassa taas ikävä. Iloksemme tässä kylpylässä olikin monta erilaista saunaa. Eräs suosikeistani oli turkkilaisen hamaminomainen höyrysauna, jonka laattapenkeillä oli nautinnollista makoilla ennen poreisiin pulahtamista. Porealtaita oli myös ainakin kahdeksan erilaista. Oli suolaporeita, mangesiumporeita yms. Erikoisuutena kylpylässä oli pienten lasten leikkialue, jossa saattoi leikkiä oikealla hiekalla ja välillä pulahtaa lastenaltaaseen. Ihan, kuin uimarannalla olisi ollut. Paikassa oli myös pari hurjaa liukumäkeä, vastavirta-allas, ulkoallas ja aaltokoneallas. Kaikille siis ihan varmasti jotain.

Hauskin sattumus tuolla reissulla oli, kun Esa meni suureen altaaseen harjoittamaan vesijuoksua. Hänhän oli muutama viikko sitten Suomessa polvioperaatiossa ja tämän vuoksi liikkuminen on vielä vähän hankalaa ja uiminen varsinkin kiellettyä, vesijuoksua lukuunottamatta. No, hän sitten meni tekemään vesijuoksua isoon altaaseen kuntoutusmielessä, tosin ilman vesijuoksuvyötä. Kylpylässä oli useita uimavalvojia ja eräs olikin katsellut Esan menoa jonkin aikaa, kunnes tuli altaanreunalta kysymään, että onko kaikki ok? Hän katsoi asiakseen myös kysyä, että osaako mieheni varmasti uida ja kertoi samaan hengenvetoon, että tämä allashan on erittäin syvä. Valvojan englannintaito oli puutteellinen ja hän pyörittelikin silmiään mieheni yrittäessä selittää, että vesijuoksu on lääkärin määräämä kuntoutusmuoto operoidulle jalalle. Mieheni näytti vielä polven arvet ja yritti kertoa, että vesijuoksu on erittäin hyvä ja lempeä kuntousmuoto tällaisissa tapauksissa. Valvoja puristeli päätään ja ei näyttänyt ymmärtävän asiaa, mutta antoi kuitenkin mieheni jatkaa omintakeista räpiköintiään muiden uimareiden seurassa.


Hotellin ruoka oli myös erittäin positiivinen yllätys. Odotimme jotain peripuolalaista makumaailmaa, mutta tuon puolalaisen lisäksi saimme nauttia monenlaisista herkullisista ruoista. Uiminen ja pulikointi kirvoittikin mukavasti aina ruokahalua ja vaikka ensin ajattelimme, että onkohan täysihoito meille liikaa.

Aulassa oli hieno kala-akvaario. 
Parin päivän lilluttelun ja valmiissa pöydässä syömisten jälkeen akut ladattuina lähdimme kotimatkalle. Näissä maisemissa myös silmä lepäsi. Olo tuntui siltä, että olisi ollut pidempäänkin reissussa. Suosittelen!

Näkymä hotellin ovelta.

Näillä korkeuksilla oli jo nähtävissä pieni ripaus lunta.
 Tänne täytyy tulla vielä uudelleen.
Ihanat vuoret. 

tiistai 6. marraskuuta 2012

sitä sun tätä

Taas on aikaa vaan vierähtänyt ja tämän blogin päivityskin jäänyt. Päivänä parina yritin muokkailla kuvia ja sitten monen tunnin työn jälkeen tämä pahuksen härveli hukkasi ne kaikki ennen kuin ehdin niitä tänne blogiin laitella. Siitä lannistuneena ja kiukustuneena koko päivittäminenkin sitten jäi. Tänään päätin sitten taas tarttua härkää sarvista ja otinkin hieman haastavamman tehtävän. Ensimmäistä kertaa ajatuksena oli laittaa tänne pieni videonpätkä, mutta eipä tuokaan ihan niin helppo juttu ollut. Toisaalta opin taas jotain uutta ja nyt voin vaan toivoa, että tuo video näkyy niin kuin sen kuuluukin. Tässä itselläni se näkyy vaan harmaana laatikkona. Video on siis tämän tarinan lopussa. 

Elämässä on ollut sekä kiirettä, että mukavan leppoisaa oloa ihan sopivassa suhteessa. Olemme saaneet nauttia yhteiselosta ystävien kanssa, syyslomasta ja oman perheen hemmotteluhetkestä kylpylässä. Olen myös saanut treenikärpäsen pureman ja suuntaankin lähes joka aamu tai ilta salille punttitreeneihin tai zumbailemaan. Toivotaan, että kärpäsen purema on pysyvää laatua. Kieltämättä aamutuimaan joutuu itseään hieman potkimaan liikkeelle, kun mikään pakko ei olisi mihinkään lähteä. Onneksi salikaverina on ystävä, joka tsemppaa kun itseä laiskottaa. Treenin jälkeinen olotila on onneksi niin mahtava ja voimaannuttava, että pelkästään sen tähden kannattaa sinne raahautua. 

Pari viikkoa sitten saimme vieraiksi hyvän ystäväperheen Suomesta. He ovat vierailleet täällä Wroclawissa jo useamman kerran, mutta tälläkin kertaa löysimme joitain uusia kohteita, joihin yhdessä tutustuimme. 

Pari suomalaista puolalaisten joukossa ;)
Ilmat todellakin suosivat meitä ja suomenvieraitamme tällä kertaa. Lämpötila kipusi parhaimmillaan yli kahteenkymmeneen lämpöasteeseen ja se oli sateeseen tottuneille suomalaisille tarpeen. Perheen nuorin vetäisikin shortsit ja hiattoman paidan päälleen heti lentokentältä tultuaan ja ampaisi ulos pomppimaan trampalla ja heittelemään koripalloa. 

Viikko sisälsi paljon ulkona syömistä ja herkuttelua, niinkuin lomalla kuuluukin. Taisi kermavaahtovohveli olla melko hyvää...
Mums, mums ja slurps. 
Vierailimme myös namikaupassa katsomassa, kuinka
karkkeja tehdään käsityönä.  
Useinmiten kun saamme vieraita Suomesta, niin eräs ja yleinen vierailun agendista on shoppailu. Täällä hintataso on kuitenkin edullisempi kuin kotimaassa ja valikoimaa löytyy joka makuun. Plussaa on myös se, että vaatekauppoista löytyy paljon sellaisia, joita ei vielä Suomessa tapaa. Meilläkin oli siis muutama ostos tehtävänä. Etsimme naisten koripallokenkiä, jotka lopulta löysimme, mutta löysimme myös muutaman vähän suurempikokoisen kengän. ;)

Koko on siis 55 ja puoli ja iphone kokovertailussa. 
Erään illan huipennukseksi menimme katsomaan suihkulähdeshowta. Show yllätti meidät kaikki hienoudellaan ja tallensinkin siitä videopätkän puhelimellani. Kannattaa katsoa :)




Kiitos taas Kettiksen jengille ja sitten vaan jäämme odottamaan seuraavaa kertaa! :)



keskiviikko 24. lokakuuta 2012

istanbul, konstantinopolista, istanbul...

Jopas on taas aikaa vierähtänyt sitten viime blogipostauksen. Tällä kertaa siihen on ihan oikea syykin; olin nimittäin viikon reissulla Turkin Istanbulissa. Edellisellä Puolanreissulla tutustuin useaan erittäin mukavaan äiti-ihmiseen tuon tyttöjen kansainvälisen koulun kautta ja perustimmekin epävirallisen Wroclaw moms 2008-kerhon, jonka pääasiallinen tarkoitus on kokoontua kerran vuodessa jossakin päin maailmaa. Äidit ovat jo kaikki (yhtä korealaista lukuunottamatta) lähteneet Puolasta joko omaan kotimaahansa tai sitten jonnekin muualle expatelämää viettämään. Ystävystyimme kuitenkin silloin 2008 siinä määrin hyvin, että päätimme kuulua toistemme elämään jatkossakin. Näin siis sai alkunsa äitien kerho, joka on nyt kokoontunut kolmena peräkkäisenä vuonna aina eri paikassa. 

Ensmmäinen reissu suuntasi Ruotsiin ja Suomeen, koska ruotsalainen Anette ja minä palasimme kotiin ja meidän oli luonnollista yhdistää äitien vierailut Tukholman ja Helsingin läheisen sijainnin vuoksi. Toinen reissu suuntasi Ranskaan, Cannesiin ja Nizzaan, koska kerhossa on kolme ranskatarta ja yhdellä lomahuoneisto Cannesissa. Tämä kolmas reissu siis tehtiin Turkkiin, koska turkkilainen Suna oli juuri kesällä muuttanut takaisin kotimaahansa. Harmillisesti tämän reissun ajankohta ei sopinut kuin meistä viidelle, joten tällä kertaa tapasimme hieman pienemmällä porukalla. 

Lensimme kaikki Istanbuliin tuon samaisen viikonlopun molemmin puolin, niin kuin parhaiten saimme lentomme järjestymään. Minun reissuni oli alusta saakka mukava, koska lensin täältä yhdessä korealaisen ystäväni Sallyn kanssa. Anette tuli Ruotsista, Nadia Ranskasta ja Sunan matka oli vain parin tunnin autollaajon mittainen. Jälleennäkemisen riemu oli suuri, kun vihdoin tapasimme samassa hotellissa koko porukalla. 

Turkin emäntämme, Suna oli järjestänyt päivien aikataulutuksen ja kohteet, joissa vierailisimme. Päivät olivatkin täynnä toimintaa, kuulumisten vaihtoa ja iloista yhdessäoloa. 

Koko poppoo tulossa alas Pierre Lotin kukkulalta kaapelivaunussa.
Istanbul on yksi kaikkien aikojen vaikuttavimmista ja vanhimmista kaupungeista. Siellä on asuttu vähintäänkin 5000 vuotta, joten jokainen kivikin huokuu historiaa. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme yhteen Istanbulin maamerkkiin, 62, metriseen, 1348 rakennettuun Galatan torniin, josta on huikeat näköalat ns. Kultaiseen sarveen. 


Istanbulissa kun ollaan, niin luonnollisesti uskonto näkyy varsin paljon. Niin ja tietysti myös kuuluu, kun minareeteista kaikuvat rukouskutsut viidesti päivässä.  Katukuvassa näkyy myös jonkin verran hunnutettuja naisia ja rukouskutsun kaiuttua saattoi moskeijan sivustalla olevilla pesupaikoilla nähdä miehiä peseytymässä. Jokainen kerta ennen moskeijaan menoa miesten on pestävä kasvot, kädet ja jalat.  Julkiset hellyydenosoitukset on myös kielletty muslimien keskuudessa ja kaupungilla näkyikin paikallisia pariskuntia kävelyllä tai puistossa piknikillä, mutta aina säädyllisen etäisyden päässä toisistaan.

Kävimme sisällä useassa moskeijassa ja aina ensin piti tietysti peittää hiukset huivilla ja riisua kengät pois. Valokuvaaminen toki oli sallittua. Moskeijoiden sisälattiat ovat peitetty valtavilla kokolattiamatoilla, joiden pääasiallinen tarkoitus on toimia pehmusteina rukoilijoiden polvia ja otsaa varten.


Sininen moskeija, eli Sultan Ahmet I:n suuri moskeija on yksi maailman kuuluisimmista uskonnollisista rakennuksista.

Kuuluisiin nähtävyyksiin lukeutuu myös Hagia Sofia, Pyhän viisauden kirkko, joka on ainakin yli 1500 vuotta vanha ja yksi maailman arkkitehtonisista ihmeistä. Se on alunperin rakennettu kristilliseksi kirkoksi ja myöhemmin muutettu moskeijaksi. Sisällä onkin nähtävissä eri uskontojen tunnusmerkkejä. Nykyisin se toimii museona.


Istanbulissa jos missä itä ja länsi kohtaavat. Kaupunkihan on levittäytynyt Bosborinsalmen molemmin puolin ja onkin ainoa kaupunki maailmassa, joka sijaitsee kahdessa maanosassa, Euroopassa ja Aasiassa. Väkiluku on tällä hetkellä yli 18 miljoonaa, joka on kyllä melkoisen paljon ihmisiä yhteen kaupunkiin.

Kaupunki on siis todellakin monen kulttuurin kehto ja historialtaan kiehtova ja ainutlaatuinen. Eräs mielenkiintoisimmista paikoista oli Topkapin palatsi. Palatsin alue oli erityisen kiehtova aarrekammioineen ja sulttaanin palatseineen. Haaremissa asustivat Sulttaanin useat vaimot, sadat jalkavaimot, palvelijat ja lapset. Yksi alueen mieleenjäävistä nähtävyyksistä oli Pyövelin lähde, jossa pyöveli pesi kätensä ja miekkansa aina mestaustilaisuuden jälkeen.

Istanbul on kaiken muun lisäksi tuoksujen, värien ja makujen kaupunki. Lukuisat katukauppiaat, kebabravintolat, torit yms. takaavat melkoisen mausteiden ja erilaisten tuoksujen sinfonian, jota ei voi kuin ihmetellä.

Tuoreista granaattiomenoista puristettu mehu oli hyvä energiajuoma
helteisessä säässä. 
Tämä varsin suomalaisen nimen omaava kauppa oli
herkkuja täynnä. 

Spicy market oli melkoinen elämys.


Maustetorin ulkopuolella oli varsin surullinen näky, kun kaupan oli monenlaisia eläimiä. Iilimadot olivat sieltä oudoimmasta päästä. Niitä käytetään kuulemma "pahan veren imemiseen" ja helpottaa kipuja ja oireita mm. erilaisissa nivelsairauksissa. Pienenpieniä vauvakilpikonnia oli vesiastiassa ainakin sata. Eräässä häkissä oli kyyhkysiä ja toisessa suloisia pikkupupuja. Surullisimpia kaikista olivat mielestäni pienet koiranpennut, jotka odottivat pienissä häkeissään pelastusta ystävällisen ihmisen muodossa. 


Kaupoissa emme reissun aikana juurikaan ehtineet kiertelemään ja minua ei kyllä mitkään turistikrääsät kiinnostaneetkaan. Pakko oli kuitenkin kameralla ikuistaa nämä huikeat kengät, jotka sattuivat silmiini eräällä sivukadulla olevassa putiikissa. Moni muusikko olisi näistä ylemmän kuvan kengistä varmaan innoissaan ja alemman kuvan kengissäkin on mielestäni sitä jotain... 


Istanbulissa kun olimme, reissumme huipentui viimeisenä iltana, joka sattui sopivasti olemaan myös Anetten syntymäpäivä, luksuskäsitteyyn Hamamissa. Turkkilaisessa hamamissa jokainen saa hoitajaltaan yksityiskäsittelyn; hikoilun kuumalla marmorilla, kuorinnan, saippuapesun ja hieronnan. Syntymäpäivien johdosta saimme erikoiskäsittelyn, kun maksamamme puolentoistatunnin sijaan olimme siellä kokonaiset kolme tuntia. Iho oli käsittelyn jälkeen pehmeämpi kuin ehkä koskaan.

Istanbul on totisesti kokemisen arvoinen kaupunki ja tuollainen viikon reissu näytti siitä vaan pintaraapaisun. Kävimme myös Bosborin risteilyllä, joka oli ihanan rentouttava hetki kaiken kaupungin hulinan keskellä. Yksi mieleenpainuvista asioista oli myös kaupungin järjetön liikenne ja ruuhkat. Vietimme monta monituista tuntia ruuhkassa autossa istuen, mutta siitäkään emme harmistuneet, kun juteltavaa riitti. Toisia eivät kaupungin ruuhkat koskettaneet, vaan mielessä oli ennemminkin päivän ateria...