aurinkovoimaa

On se vaan kumma, että kun muutaman kylmän ja sateisen päivän jälkeen aurinko taas ilmestyy taivaalle koko komeudessaan, kuinka se vaikuttaa myös mielialaan. Heti herättyäni kiskaisin makkarin terassin tuplaovien edessä roikkuvat pimennysverhot auki, jolloin auriko pääsi kirkastamaan koko huoneen. Aurinko täytti voimallaan huoneen ja siinä samassa minultakin karisivat unihiekanrippeet silmistä. Saamani extraenergia laittoi mielen töihin ja päätinkin tarttua toimeen saman tien aamupalan jälkeen. Jotta pystyisimme nauttimaan aurinkoterassistamme, niin sitä ennen se kaipaisi perusteellista siivousta. 

Ei muuta kuin hihat heilumaan ja juuriharjalle töitä. Kuurasin terassin talven aikana mustaksi pinttyneen laattalattian puhtaaksi. Ravistelin matot ja puunasin kalusteet kiiltäviksi. Melkoinen homma, mutta kyllä se kannatti. Nyt voin nauttia aamuteeni ihanassa auringossa. Sopivasti äitimuorikin lähetti taas Suomesta mökkilehden, jota voin lueskella päiväkahvin kera terassillani ja haaveilla tulevasta mökkikesästä Suomessa.  Kiitos äippä! :)

Luontokin on jo herännyt pitkälle kevääseen. Nämä japaninkirsikat ovat jo kukkia tulvillaan. Hetki vielä täytyy odottaa, jotta magnoliat avaavat ihanat, isot kukkansa. Sitä siis odotellessa.

sunnuntain herkkulihapata

Josko taas vaihteeksi kirjoittelisin ruokapostauksen, kun hiihdotkin jo tellusta loppuivat. :) Meidän perheen ehdoton lihapatasuosikki, jonka olemme nimenneetkin herkkulihapadaksi, maistuu takuuvarmasti kaikille. Sitä olen tarjoillut perheelle, tutuille ja vieraille ja reseptiä on myös tullut jaettua kaikille sitä pyytäville. 

Valmistaminen on suht helppoa ja nopeaa. Itse lihapata tulee alkuvalmistelujen jälkeen kuin itsekseen uunissa, vaikkakin kypsentämiseen pitää varata aikaa kaksi tuntia.

Herkkulihapata:

n. 500 g naudanlihaa (kuutioina)

sipuli tai kaksi

voita tai öljyä paistamiseen

1/2 punainen paprika

1/2 keltainen paprika

herkkusieniä 

1/2 pakettia koskenlaskijajuustoa

n. sama määrä fetajuustoa

1 dl kermaa

tomaattipyrettä (pieni purkki)

1 rkl dijon-sinappia 

suolaa, pippuria

* ruskista liha pannulla voissa pienissä erissä, mausta ja laita uunivuokaan
* kuullota sipuli ja herkkusienet ja lisää pataan
* laita ruskistuspannulle desi vettä ja kiehauta, jotta saat kaikki maut irti. kaada vesi pataan.
* pilko paprikat, kuutioi feta ja koskenlaskija ja lisää kaikki pataan
* sekaan kerma, sinappi, tomaattipyre ja mausteet.
* hauduta pataa kannen alla 175 C n. 2 tuntia.

ruskista ensin liha

lisää joukkoon sipuli, paprikat ja sienet

mukaan myös kerma, juustot, sinappi ja tomaattipyre

sekoitus ja uuniin hautumaan.

Muista sekoittaa lihapataa muutaman kerran haudutuksen aikana. Juustokuutiot sulavat liemeen ja

tekevät siitä ihanan kermaisen. Liha murenee suussasulavaksi. Tarjoile lihapata perunamuusin ja vihersalaatin kera. 

how amazing life is

Laitoin jo aiemminkin joitakin valokuvauskurssin kotiläksyotoksiani tänne, mutta viimeksi saimme astetta haastavamman tehtävän. Kesken oppitunnin opettaja pyysi meitä lähtemään tunniksi ulos kuvaamaan lähiympäristöä. Tarkoituksena oli käyttää erilaisia, jo opittuja tekniikoita, mutta myös pyrkiä kuvaamaan ihmisiä. Näistä kuvista oli sitten tarkoitus tehdä 'photo essee', jossa olisi jokin clue, johtoajatus, tarina. Kun lähdimme ulos, niin aivot alkoivat surraamaan samantien. Tein tarinan powerpoint-versioksi, mutta kun en saa sitä liitettyä sellaisenaan tänne, niin laitan kuvat ihan näin vaan yksitellen. Tässä tarinani:

ONE SUNNY 

MONDAY MORNING

IN WROCLAW...

EVERYBODY HAD THEIR OWN 

DESTINATIONS; SOME WERE

HEADED TO WORK, SOME TO

SCHOOL AND SOME WERE

JUST APPRECIATING LIFE...

JUST CLOSE YOUR EYES

AND ENJOY THE 

CAROUSEL THAT IS

LIFE...

FOR ONE MINUTE, 

WALK OUTSIDE, 

STAND THERE, 

IN SILENCE, 

LOOK UP AT THE SKY,

AND CONTEMPLATE

HOW AMAZING LIFE IS.  

Mitäs piditte? Opettaja ainakin piti tosi paljon ja sain hyvää palautetta. Siitä olin iloinen.

Ei muuten ole aina kovinkaan helppoa kuvata ihmisiä. Toiset ottavat asian ihan vaan huumorilla tai sitten suostuvat auttamaan muuten vaan valokuvausopiskelijaa, mutta jotku suorastaan suuttuvat ja kieltävät kuvien ottamisen, jos vaikka mahdollisesti juuri hänestä näkyisi vilaus jonkun ventovieraan kuvassa. Valokuvaaminen julkisella paikalla on ihan sallittua. Julkiseksi paikaksi katsotaan paikka, johon jokaisen on mahdollista vapaasti päästä. Kuvaaminen muuttuu kielletyksi jos se kohdistuu henkilöön, joka on sillä hetkellä erityisessä paikassa, esim. virastossa, toimistossa, lääkärissä ja kyseinen paikka on yleisöltä suljettu. Ja tällöinkin se on kiellettyä vaan, jos se tapahtuu yksityisyyttä loukaten. Ihan normaaliin kuvaamiseen yleisellä paikalla ei tarvitse pyytää keneltäkään lupaa. Toisaalta luvan pyytäminen on tietenkin ihan fiksua ja kohteliasta. Kun rohkeasti menee kysymään ja juttelemaan ja esim. kertomaan, että kyseessä on opiskelutehtävä, niin ymmärrystä yleensä löytyy. Täällä, vieraassa maassa haastetta tietenkin asiassa lisää se, että yhteistä kieltä ei välttämättä löydy. Ihmiset, joita kohtasin tätä tehdessäni, olivat kaikki myötämielisiä, iloisia ja ymmärtäväisiäkin.

kanakeittoa ja sämpylöitä

Suomenreissu on tehty ja nyt kyllä täytyy sanoa, että tuntui tällä kertaa jopa ihan lomalta, kun ei jokainen päivä ja minuutti ollut aamusta iltaan ohjelmoitu. Yleensä nämä pikavisiitit tuppaavat olevan enemmän tai vähemmän kiireistä juoksemista paikasta toiseen. Kaikkia ystäviä olisi tietysti kiva nähdä, mutta aikaa ei koskaan kuitenkaan ole riittävästi. Tällä kertaa näin pikaisesti vain pari ystävää ja aikaa jäi mm. sporttailuun, kylpylöintiin, koripallomatsiin, leffassakäyntiin yms. Anteeksipyyntö niille, joita en ehtinyt tapaamaan. Kesällä sitten. :) Tällä kerralla mentiin sopimuksen mukaisesti tyttären ehdoilla ja hän saikin ystävänsä kanssa päättää ajanvietosta, minä vain vikisin. Superkiitokset taas Tarjalle ja Juhalle hotellitasoisesta, tai oikeastaan vielä paljon paremmasta huolenpidosta!!!

Paluu arkeen loman jälkeen on aina hieman vaikeaa. Kouluun ja töihin on vaan mentävä, mikään ei auta. Ajattelin lieventää arkea maukkaalla, konstailemattomalla kotiruoalla. Kotoa löytyi ainekset kanakeittoon, jonka resepti on helppo, mutta lopputulos herkullinen.

Kanakeitto:

4 rintaleikettä/ 1 kypsä broisku
n. 1,5 l vettä
kanaliemikuutio
sipuli
omena
porkkana
paprika
2 dl riisiä
100 g sulatejuustoa
suolaa
pippuria

Kypsennä maustetut rintaleikkeet uunissa. Laita vesi kiehumaan. Sinne kanaliemikuutio, porkkanakuutiot, sipuli ja riisi. Keitä puolikypsäksi ja lisää kuutioiksi pilkotut broisku, paprika ja omena sekä sulatejuusto. Anna kiehahtaa niin, että sulatejuusto sulaa ja keittoliemestä tulee kermainen. Halutessaan keiton voi tehdä myös kirkasliemisenä, kun jättää vaan sulatejuuston pois.

Jokin aika sitten chattailin Suomeen ystäväni Jonnan kanssa ja hän kertoi juuri tekevänsä sämpylöitä. Kyselin ohjetta ja hän sen minulle heti kirjoittikin. Kiitos Jonna! :) Tuoreet sämppärit sopivat muuten mainiosti kanakeiton kanssa.

Sämpylät a' la Jonna:

0,5 l lämmintä vettä
3 dl kaurahiutaleita
1 pussi kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl siirappia/ hunajaa
4 dl ruisjauhoja
n. 6 dl vehnäjauhoja
1 dl vehnäleseitä
0,5 dl öljyä

Sekoita kuivahiiva kaurahiutaleisiin ja tämä seos lämpimään veteen. Laita sekaan suola ja siirappi. Sekoittele taikinaan ruisjauho, vehnäjauho, leseet ja lopuksi vielä öljy. Kohota puoli tuntia liinan alla lämpimässä. Seos on melkoisen löysää, joten lisää vehnäjauhoja, jos haluat pyöriteltäviä sämpylöitä. Muussa tapauksessa nostele löysää taikinaa lusikalla kasoiksi pellille. Paista 225 asteessa noin 20-30 minuuttia. Määrästä tulee kaksi pellillistä.

Molemmat reseptit ovat myös siitä hyviä, että niitä voi helposti varioida niillä aineksilla mitä kotoa ja jääkaapista löytyy. Sämpyläpohjaksi erinomaisesti sopii aamullisen puuron jämät tai kotoa löytyviä siemeniä tai pähkinöitä ja keittoon taas sopii heittää mitkä tahansa juurekset ja kerran muistan laittaneeni mukaan myös tuoreita sieniä.

Hyvin näytti tämä maanantain arkiruoka perheelle töiden ja koulun jälkeen maistuvan.

valokuvauskurssilla

Olen aina tykännyt valokuvauksesta ja halunnut oppia siitä lisää, joten kun tuli mahdollisuus, niin ilmoittauduin kurssille. Kurssin opettajana toimii puolalainen Ania, joka onkin osoittautunut erittäin päteväksi opeksi. Kurssille osallistuu kolme italialaista, meksikolainen, intialainen ja tietenkin yksi suomalainen. 

Kurssin päämääränä on oppia ottamaan kaikki irti omasta järjestelmäkamerasta ja muutenkin tutustua valokuvauksen yleisiin lainalaisuuksiin. Otettujen kuvien tarkoituksena on pikku hiljaa kurssin edetessä muuttua enemmän artistiseen suuntaan. Joten kuvaajan näkemysten ja "silmän" pitäisi myös harjaantua katsomaan maailmaa enemmän valokuvaajan silmin. 

Kurssi kestää kolmisen kuukautta, joten kehittymiseen on hyvin aikaa. Jokaviikkoisen kolmetuntisen jälkeen saamme myös kotiläksyjä, joka on mielestäni hyvä keino tuoda teoria käytäntöön. Tässä joitakin läksytuotoksia, joita olen napsinut. 

Veden virtausta, jolloin vesi näyttää pehmeältä ja tasaiselta. 

Veden virtausta, josta on tarkoitus erottaa pisaroita. 

Sorsan lento.

Tarkennus etualalle ja tausta sumean pehmeä.

Pisara ikuistettuna.

Lisää pisaroita lyhyellä suljinajalla. 

Piiiitkä suljinaika ja bussin ohikiito. 

Hieman hauskaa kikkailua.

Venyvä ja valuva ajankulku.

Sumuisia aamutunnelmia. 

Kurssi on vasta aluillaan, mutta paljon on jo opittu ja mikä tärkeintä, kamera alkaa pikku hiljaa tuntua tutummalta. Kamera on myös syönyt paljon sellaista, mitä en tiennytkään, joten opittavaa riittää varmasti vielä hurjan paljon. Tästä lähtien kamera kulkee entistä useammin mukana kaulassani, joten tulen näyttämään enemmän kuin turistilta, tuolla kaupungilla liikkuessani. :)

maukas kanttarellirisotto

Kun alkaa tekemään mieli risottoa, niin sitä on sitten tehtävä. Melkein aina kotoa löytyy ainekset johonkin risottoon ja tällä kertaa päätin tehdä sitä äidin lähettämistä kuivatuista kanttarelleista. Ei siis muuta kuin kanttarellit likoamaan. 

Itse risoton valmistushan alkaa siitä, että kuullotetaan pilkottua sipulia kasarin pohjalla tilkassa oliiviöljyä. Kun sipuli on hetken verran pehmentynyt, niin lisätään risottoriisi ja valkoviini. Kun viini on imeytynyt riisiin ihan kokonaan, niin aletaan hiljalleen, kauhallinen kerrallaan lisäämään nestettä. Minun nesteeni oli tällä kertaa kanaliemi. Tässä vaiheessa risoton voi vielä myös pilata, pitää vaan muistaa olla kärsivällinen eikä hötkyillä liikoja. Kanalientä lisäillään siis kauhallinen kerrallaan ja aina välissä hämmennetään seosta kunnes neste on kokonaan imeytynyt riiseihin. Kun kaikki kanaliemi on käytetty, niin sekoitetaan joukkoon kanttarellit. Ne voi lisätä ihan sellaisenaankin, mutta itse pyöräytin niitä hetken pannulla voissa, jotta saivat hieman makua ja toisaalta liika vetisyys kaikkosi. Paistoin samalla myös muutaman jääkaapista löytyneen tuoreen herkkusienen risottoon mukaan. 

Sitten vaan risotto pois kuumalta liedeltä ja lisätään siihen hieman voita, tuoretta persiljaa, puolen sitruunan mehu ja kourallinen parmesanraastetta. Pyöräytetään kaikki vielä kauhalla sekaisin. Annetaan risoton levätä ja makuuntua muutama minuutti ja sitten ei kuin syömään. Pinnalle vielä hieman parmesania ja halutessa pyöräytys mustapippuria myllystä. On hyvää!

Kanttarellirisotto (6 annosta):

500 g risottoriisiä
sipuli
oliiviöljyä
kuivattuja tai tuoreita sieniä
2 dl kuivaa valkkaria
1,5 l kanalientä
25 g voita
puolen sitruunan mehu
persiljaa
parmesanraastetta
pippuria ja suolaa maun mukaan

takaisin kuntoon- projekti

Tämä inhottava viikkokausien sairastaminen on alkanut kyllästyttämään ihan todenteolla. Joulusta saakka on korvassani ollut jotain vikaa. Hmmm...tai sitten korvien välissä. ;)  Ensin diagnosoitiin välikorvan tulehtus ja kun tulehdus oli hoidettu antibiooteilla, niin silti minulle jäi tunne, että kaikki ei ole ok. Tutkimusten jälkeen todettiin, että toisessa korvassa on jonkinsortin paineistusongelma ja syön siihen nyt useaa lääkettä, kaikkea allergialääkkeistä lähtien. Paineistusongelman syyksi lääkäri vahvasti epäili joulunajan lentoja. Kyllähän sitä muutaman päivän sisällä tuli useita nousuja ja laskuja lentokoneella tehtyä, mutta miten nyt tulehdus olisi muuttunut tällaiseksi vaivaksi. Tiedä häntä. Kyllästyttää koko lääkärissä juoksu. Se nyt ei muutenkaan ole niin mukavaa, mutta täällä on aina pienoisena esteenä tuo kielimuuri. Kaikki lääkärit kun eivät välttämättä lainkaan puhu englantia. Minun puolankielentaito taas ei ihan yllä tuolle lääkärien käyttämälle erikoissanaston tasolle. Angst, angst! Niin ja oli muuten ihan ensimmäinen kerta, kun lääkäriä tarvitsin, tämän koko kahden ja puolen vuoden aikana, jonka täällä Puolassa olemme asuneet. En siis järin usein sairasta. Ja, korvatulehduskin on elämäni ensimmäinen laatuaan.

Lääkäri antoi minulle vinkumiseni jälkeen lopulta kuitenkin treeniluvan, kun olin ollut urheilukiellossa jo jonkin aikaa. Vuoden vaihtumisen jälkeen treenimotivaatio kun oli melkoisen korkealla, niin tässä sairastaessa se sitten on laskenut kunnon kanssa samaa tahtia. On se kummallista, että kuinka tekemättömyys vaikuttaa nopeasti fyysiseen kuntoon sitä alentavasti. Olen nyt hiljakseen aloitellut treenaamisen täällä kotona, juoksumattoa hyödyntäen. Ensin tein reippaita kävelyjä ja pikku hiljaa olen nopeuttanut tahtia juoksun tasolle.

Tänään sitten päätin lähteä paikalliselle Sky Towerin kuntosalille, vaikka jouduin kyllä tosissaan potkimaan itseäni persuuksille liikkeelle lähdön suhteen. Onneksi hyvät ystävät soittivat ja pyysivät lounaalle samaiseen paikkaan, niin siitä sain tarvittavan boostin lähteä treenaamaan ennen lounasta.

Niinkuin näkyy, niin suht rauhassa sai puolen päivän aikaan treenailla. Pyörällä polkiessani katselin ajanvietteeksi tuosta pyörässä olevasta näytöstä eurosportilta jalkapalloa. Niin se pyöräily sujuu kuin huomaamatta. Punttitreenissä sitten eritysesti huomasin, kuinka sairastaminen on ihan oikeasti verottanut kuntoani. Jalkaprässiinkin laitoin suosiolla kympin vähemmän kuin yleensä.

Treenin jälkeen olin melkoisen loppu. Onneksi lounas ja hyvä seura odottivat. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Nyt on taas ainakin "päänavaus" tehty. Huomenna zumbaillaan.