Niin sitten alkoi joulun odottaminen täälläkin. Lumesta nyt ei ole tietoakaan, mutta kyllä se joulutunnelma pikku hiljaa ja väistämättä alkaa hiipiä mieleen kun huomaa kaupoissa hypistelevänsä joulukoristeita ja miettii, että mikä niistä sopisi omaan kotiin. Tilanne on nyt hieman erilainen ja haastavakin, kun koti on uusi ja joulua tehdään tänne ihan ensimmäistä kertaa. Mukavaahan se on. Meidän perheen joulu on ollut usean eri värinen, milloin punainen, sininen tai hopeinen. Tänä vuonna palaamme jälleen joulunpunaiseen väriin, valkoisella höystettynä.
Joulun decoreeraaminen alkaa aina niin, että ihan ensimmäiseksi kaivan esiin nämä tyttöjen päiväkodissa ja koulussa askartelemat hellyyttävät tontut. Taitaa joukossa yksi enkeli ja yksi pingviinikin olla. Tämä on siis meidän perheen perinne ja tällä kertaa nuo suloiset tekeleet löysivät paikkansa rappukäytävän ikkunalaudalta. Siinä ne toivottavat tervetulleeksi aina, kun saavumme kotiin.
Pirkkalassa perinteeksi on muodostunut myöskin "joulumaan" laitto erkkerin ikkunoiden väliin. Tällä tuo osoittautui hieman hankalaksi, koska ikkunathan ovat yksinkertaiset, joten väliin sitä ei pysty tekemään. Laitoin nyt sitten vaan ikkunalaudalle siitä tällaisen miniversion
Unna oli edellisen viikonlopun koripalloturnauksessa Bydgoszczssa, kiva nimi ;). Hieman jännitti, että miten tyttö pärjää reissussa, kun kaikki muut ovat puolalaisia. Kaikki sujui hyvin ja turnauksestakin tuomisena kolmas sija ja tuollainen suuri pokaali. Joukkuetoverit olivat halunneet ja vaatineet, että Unna saa pokaalin omakseen ja kotiin tulikin iloinen tyttö, hymy huulillaan. Todellista bonusta oli se, että Unna oli rohkaistunut jo hieman puhumaan puolaakin joukkuekavereidensa kanssa. Hän myös kertoi huomanneensa, että ainakin ymmärtää kuulemaansa jo melko hyvin. Hyvä Unna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti