torstai 11. huhtikuuta 2013

ruokajuttuja risteilyltä

Lupailin vielä palata hieman Karibianristeilyn ruoka-asioihin. Saamanne pitää. Ravintoloista kerroinkin jo jonkin verran aiemmassa postauksessa. All Inclusive-systeemi takasi sen, että nälkä ei tullut missään vaiheessa. Syödä sai koska vaan ja missä vaan ja minkä verran vaan. Se oli hieman petollistakin, voin kertoa, mutta samalla myös oivallinen aika kokeilla ehkä jotain sellaista, jota ei ollut ennen syönyt.

Aamupalalla oli runsaasti vaihtoehtoja ja se toimi buffet-tyylillä. Itse sai siis olla vastuussa syömisistään. Toki oli mahdollista valita myös terveelliset vaihtoehdot. Puuroakin löytyi ja niin myös muroja, myslejä ja jogurttia. Tietenkin löytyi munia keitettyinä ja paistettuina ja halutessaan sai omeletin toivomillaan täytteillä. Leipiä oli muutamaa eri sorttia, mutta kaipaamaani ruisleipää ei näkynyt, kumma kyllä. ;) Tietysti löytyi pekonia, papuja, juustoja ja erilaisia makkaroita, kuten myös perunaa monella eri tapaa valmistettuna. Herkullisimman näköinen mielestäni oli hedelmäpöytä. Tuoreet, värikkäät, mehukkaaksi pilkotut ihanat maistuvat hedelmät näyttivätkin olevan monen pääasiallinen aamiainen. Harmillista, että itse olen lähestulkoon kaikille hedelmille allerginen. Verigreipinpuolikas kuului silti vakiovalintoihini. Sitten aamupalaltakin tietysti löytyi se jälkkäriosasto, eli viinerit ja kanelikierteet kruunasivat aamun. Miten ne maistuivatkin niin hyviltä. Jos nyt jotain parantamisen varaa etsi,  niin ehkä olisin toivonut tuoreita vihanneksia enemmän. Tomaattia kyllä löytyi, mutta siihen se sitten jäikin.

Näppärästi näytti sujuvan näiden hauskojen hahmojen veistely kaverilta, joka todella osasi loihtia veikeitä olioita hedelmistä ja kasviksista. Hänen työskentelyäänkin oli ilo katsella. Tästä voi ottaa vaikka vinkkiä ja kokeilla minkälaisia otuksia itse saa aikaiseksi.




Lounasta söimme yleensä samaisessa Winjammer buffet-ravintolassa. On se vaan jotenkin helppoa, kun voit itse annostella lautasellesi juuri sen verran kuin haluat ja juuri sitä mistä pidät. Pari kertaa taisimme käydä lounastamassa myös Sky Barissa, jossa parhaat pisteet sai chili con carne, josta muodostuikin Selinan suosikki. Yleensä löysimme tiemme kuitenkin Winjammeriin. Sieltä löytyi ne muutamat tutut jutut, kuten esim. ranskalaiset ja pizza, joita tarjoiltiin sitä haluaville joka päivä. Muuten ruokalajit vaihtelivat, niin että jonain päivänä esillä oli enemmän aasialaista ruokaa. Jonain toisena päivänä taas löysimme tiskiltä intialaista. Aina löytyi kuitenkin tuttua ja turvallista riisiä, perunaa, pastaa, lihaa, kalaa, kanaa ja monenlaisia salaatteja. Löytyi myös herkullisia täytettyjä kolmioleipiä ja eräänä päivänä yllätyimme, kun löysimme tarjolta sushia. Jälkkäripöytä oli totisesti myös melkoinen näky. Nurkassa nökötti jäätelökone, josta sait itse tehdä haluamasi annoksen. Pöydästä löytyi monenlaisia kakkuja, hyydykkeitä, mousseja ja pikkuleipiä. Onneksi yleensä siinä vaiheessa oli jo vatsa niin täynnä, että pelkkä jätskitötterö riitti jälkiruoaksi.

Illallinen tarjoiltiin siis Minstrel Diningroomissa, jossa Kataryna ja Christian serveerasivat meille koko viikon. Illallismenu oli joka ilta erilainen ja se tarjoiltiin suoraan pöytään. Ruoka oli todella hyvää ja vaikka annokset olivat kauniisti rakennettuja ja sopusuhtaisen kokoisia, niin ihan joka ikisen kerran poistuimme paikasta riittävän kylläisinä.

Illallisen saattoi siis maksutta tilata myös huoneeseen, mutta me emme tätä kokeilleet. Oli hauskaa hieman laittautua ja lähteä ikään kuin "ulos syömään". Laivalta löytyi myös muitakin ravintoloita,jos vaihtelua kaipasi. Muissa paikoissa ruoka kuului niin ikään hintaan, mutta pöydästä velotettiin nimellinen "kattausmaksu".

Me jätimme kerran menemättä Minstreliin ja valitsimme illallispaikaksemme sen sijaan italialaisen Portofinon. Täytyy kyllä sanoa, että omasta mielestäni sain siellä koko viikon parhaat annokset. Taisi tarjoilijoita hieman naurattaa minun ruokakuvailuni. En viitsinyt kertoa, että bloggaajalla pitää olla aina kamera valmiudessa. Ja näin hyvästä ja maukkaasta ruoasta otti mielellään kuvat muistoksi. Erityisesti pihvi oli täydellinen.




Viinipullostakin otin kuvan ihan sen tähden, että näin sain erityisen hyvän viinin tallennettua. Kukaan kun ei kuitenkaan jälkeenpäin enää muista, että mikä viini oli kyseessä. Tätä siis voimme suositella. Mahtaakohan tätä löytyä täältä Puolasta? 


Ruokaan ei siis tarvinnut pettyä yhden ainoaa kertaa. Niinhän siinä kävi, kuten risteilyemäntämme Mercedes varotti, että skinny jeanseja ei kannata ihan heti risteilyn jälkeen jalkaansa vetää, kun voi tulla harmitus. Ei muuta kuin lenkille ja salille, niin eiköhän ne risteilykilotkin siitä karise.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti