raksahommat jatkuu, jatkuu, jatkuu,...

Ei voi sanoa, että pelkkää lomailua on tämä meidän suomiloma ja mökkeily. Lomasta ei ole yhtä hääpäiväajelua ja dinneriä lukuunottamatta näkynyt kuin pieniä ripauksia. Ne ripaukset ovat olleet ystävien vierailut, jotka ovat juuri sopivasti katkaisseet päivän aherruksen. 

Rakentaminen on täyttä työtä ja juuri tänään sitä työtä on taas tehty aamusta asti ja ihan kyllästymiseen saakka. Voi kun nuo kattohuovat kiipeäisivät ja naulautuisivat vaikka ensi yönä ihan itse paikoilleen ja voitaisiin jo siirtyä seuraavaan hommaan. Pah, toiveajattelua. 

Suoraa pätkää tekee vielä ihan vauhdikkaasti, mutta kuka ihmeessä on suunnitellut tuon mökin muodon noin monimutkaiseksi, että kattojiirejäkin on useita?! ;) Palahuopien palasteluun kuluu rutkasti aikaa. Toinen aikaavievä osio on jonkinlaisten tellinkien ja telineiden suunnittelu ja paikoilleen asettelu, sekä siirtely. Katto on sen verran jyrkkä, että ilman jalkatukia siellä on mahdoton pysyä. Telineet ovat kyllä varsin mielenkiintoisen näköisiä härpäkkeitä, mutta ovat kuitenkin ajaneet asiansa ja Esa ei ole vielä (koputan puuta) pudonnut. Tuolta ei kyllä ihan oikeasti kannata pudotakaan, kun tiputus on kuitenkin jonkunmoinen ja allakin on jos jonkinlaista telinettä.

Työnjako meillä toimii niin, että minä noudan palahuovat kasalta (painavan pinon kerrallaan), kiipeän tikapuilla ensimmäiselle tasolle, irrotan huovan tausmuovin (siis nypin ne olemattomilla kynnenkärjilläni) ja viskaan huovan katolle. Väliajoilla puolittelen mattopuukolla valmiita puolikkaita ja siivoilen maahan heitettyjä taustamuoveja ja roskia. Esa taiteilee huopapalan käsiinsä, vie sen paikoilleen ja tulee noutamaan uuden, jiirikohdissa palastelee mattopuukolla sopivan kokoisen palan ja sen jälkeen ampuu koko huoparivin kiinni huopanaulaimella. Homma sujuu siis hitaasti, mutta varmasti ja koko ajan saa pelätä toisen puolesta, että milloinka jalka lipeää ja käy huonosti. Itsekin täytyy olla tarkkana heiluvilla tikkailla ja tellingeillä keikkuessa.

En tiedä kuka maan mahti ja valtias kuuli sanattoman huokaukseni "alkaisi edes sataa", kun juuri kun energiat olivat jo vähissä alkoi ropsia sadetta. Sateellahan ei kattohommia kannata tehdä, joten saimme edes hetkellisen, pakotetun tauon. Hyödynsimme sen energiansaantiin ja hiljaisen sateen jatkuessa minä jäin uupuneena saunamökin sohvalle, vaikka Esa ei tietenkään malttanut pysyä hetkeä kauempaa poissa työn touhusta.

Ilma viileni sen verran, että päätin kokeilla saunamökin takkaa ihan ensimmäistä kertaa. Voi, kun Puolassa olen niin lukemattomat kerrat kaivannut elävän tulen loimua ja rätinää. Taidankin jäädä ihailemaan sitä tähän sohvannurkkaan. ;)

raksalla

Ei se auta, vaan lomallakin on tartuttava toimeen. Mökin rakennus on siinä määrin vaiheessa, että puuhaa riittää ihan jokaiselle ja niin meidän perhe jakautuikin kahdeksi porukaksi. Maalausjengi aloitti hirsien käsittelyn paneelivahalla ja timpurointijengi jatkoi katon panelointia. 

Parvella maalatessa täytyy olla tarkkana, ettei astu koolausten väliin tai ohi laudoituksesta. Siinä tapauksessa käy taatusti melko huonosti. Toisaalta vahan maalaus on huomattavasti helpompaa, kun lattiaa ei ole vielä tehty, jolloin sitä ei tarvitse myöskään suojata mahdollisten roiskeiden varalta. Valmista pintaa syntyi siis aika vauhdilla ja saimmekin muutamassa tunnissa käsiteltyä koko yläpuolisen parven katon ja seinät. Polvet vaan joutuivat koville lankkujen päällä kontatessa.

Välillä on aikaa vaan istuksia ja odottaa, että pääjehu saa sirkkelöityä haluttua pituutta. 

Maalaustauolla oli aikaa myös chillailla ja mietiskellä tulevia projekteja. Keksimmekin Oonan kanssa  seuraavan pikkupuuhan, jonka ensin huolellisesti suunnittelimme paperille.

Tässä ovat ainekset tulevaan nikkarointiimme. Kuka arvaa, mitä näistä syntyy?

No, niistähän syntyi kenkäteline. Kenkiä nelihenkisellä perheellä on sen verran, että itseäni alkoi ärsyttämään pikkumökin nurkassa oleva kasa. Katsastin jo kauppareissulla sopivaa, valmista kenkätelinettä, mutta en tietenkään löytänyt mieleistäni. Itse tehtynä saa juurikin sen mittaisen, mikä on tarkoituksenmukainen paikkaan, johon olin sitä suunnitellut.

Vähän maalia pintaan ja hyvin tämä tekele ajaa asiansa. Ainakin paremman puutteessa. ;)

suomiloma vol. 3

Helsinginrientojen jälkeen oli aika suunnata kohti Pirkanmaata ja mökkityömaata. Ajoreissu kaikkine kommelluksineen oli näin jälkeenpäin ajatellen huvittavakin, mutta ollessani keskellä järkyttävää ukkosmyrskyä ei kyllä naurattanut. Melkein jo mökille päästyäni viimeinen koettelemus oli tien yli kaatunut suuri puu, jonka vuoksi jouduin kääntymään ympäri ja etsimään vaihtoehtoisen reitin. Raekuurojen, rankkasateen, salamoiden ja ukkosenpaukkeen jälkeen mökille selviäminen oli suuri helpotus. Melko pian ukkospilvet kaikkosivat ja taivas avautui ihanaan ilta-auringonpaisteeseen. Tavaroiden purkaminen, saunan lämmitys ja talviturkin heitto saivat mökkeilymieleni nousemaan ja nukuin makoisat ja rentouttavat yöunet. 

Seuraavana aamuna olin valmis raksahommiin. Äiti ja isäkin löysivät tiensä mökille ja kaksissa naisin äidin kanssa laitoimme hihat heilumaan ja saimme lähestulkoon yhdessä päivässä käsiteltyä uuden mökin ulkohirsipinnat puunsuojalla. Isä ja rakentaja-Antti tekivät vähän vaativampia "miestetöitä". ;)  Illalla tiesin töitä tehneeni, siinämäärin lihakset olivat ottaneet nokkiinsa kokopäiväisestä tikapuita ylös ja alas kiipeämisestä, maalaamisesta ja tellinkien siirtelystä. 

Ensimmäistä kertaa näin tuon mökkityömaan nyt itse, ihan livenä. Aikaisemmin olen saanut ihailla vain kuvia, joista ei kuitenkaan saa ihan samanlaista käsitystä, kuin itse paikanpäällä pihamaalla kävellessä ja katsellessa. Edelleen olen hyvin iloinen, että viime kesänä tämän paikan itsellemme löysimme. Tuntuu siltä, että paikasta tulee meille se meidän "mansikkapaikka". Niin kauan kuin asumme ulkomailla, mökki tulee olemaan meille myös suomenlomien pääpaikka. Nyt jo odotamme koko perheellä muutaman viikon päästä alkavaa kesälomaa innolla, vaikkakin tiedostaen sen, että melkoista rakentamista tämä tuleva loma tulee olemaan.

Näkymä alhaalta rannasta. Etualalla saunamökki. 

Oli tosi mukavaa olla ihan oikeasti avuksi rakennnushommissa. Rakentajamiehemme Antti keksi minulle töitä sitä mukaa, kun sain niitä tehtyä. Totuuden nimissä välillä vähän kyllä huimasi keikkua tikapuilla tuolla yläilmoissa, mutta parasta oli kuitenkin se, kun näki valmista tulevan ja oman työnsä jäljen.

 Paljon on vielä tehtävää ja vaikka Kontion mökkipaketin kasat ovat jo tontilta vähentyneet, niin kyllä niitä vielä riittää. Onneksi meillä ei ole rakentamisen kanssa mikään kiire. Saunamökki toimii loistavasti majoituspaikkanamme aina siihen saakka kun varsinainen mökki valmistuu.

Jos ei tässä maisemassa sielu lepää ja stressi kaikkoa, niin ei sitten missään.

mökki kohoaa korkeuksiinsa

Nyt lopultakin pääsen kertomaan enemmän perheemme isosta projektista, joka sai lähtösysäyksensä viime kesänä. Useiden vuosien etsinnän jälkeen löysimme lopultakin unelmiemme paikan kesämökille järven rannalta. Mökillä oli jo valmiina ihastuttava pieni saunarakennus ja päätimmekin samaan syssyyn alkaa rakentamaan tontille suurempaa päämökkiä. Hurjan nopeat käänteet johtivat siihen, että tilaamamme Kontion hirsimökki saapui lukuisina paketteina tontille pari viikkoa sitten. Tarvittiin talkooporukkaa kokoamisapuun ja sen avulla mökki kohosikin koko komeaan korkeuteensa ihan vain muutamassa päivässä. 

Koko mäki oli täynnä rakennustarpeita. 

Mökin perustukset oli tehty valmiiksi jo ennen talvea, joten tästä oli sitten helppoa jatkaa. Ensimmäiset hirret on jo kannettu "hollille". 

Joutsenpariskuntakin näytti viihtyvän järven sulassa osassa uiskennellen. 

Kun ensimmäiset hirsikerrokset on paikoillaan, niin talo alkaakin yhtäkkiä kohoamaan melkoista vauhtia. Nopeasti alkaa hahmottumaan se, miltä se tulee oikeasti näyttämään ja minkälaiset näkymät olohuoneen ikkunoista järvelle tuleekaan. 

Kun talo on noussut ensimmäisen kerroksen korkeuteensa, niin työ hankaloittuu ja hidastuu huomattavasti. Parven välipohja alkaa hahmottumaan paikoilleen ja työmiehet joutuvatkin kiipeilemään ja keikkumaan apinoiden lailla tellingeillä, jotta ylettyvät nostelemaan hirsiä paikoilleen. 

Nyt näkee jo hyvin sen, että miltä olohuoneessa ja keittiössä tulee näyttämään. Komea ilta-aurinkokin paistelee hyvästä suunnasta. Voin jo melkein kuvitella itseni paikan päälle.

Tässä työt ovat edenneet jo siihen pisteeseen, että harjakaiset on pidetty ja kattokin on valmistumassa. Sehän näyttää jo ihan siltä, että kyllä siitä talo tulee.

On todella hienoa ja etuoikeutettua, että omaamme sellaisia pyyteettömiä ystäviä, jotka hetimiten olivat tulossa talkooavuksi, mieheni sitä kysyessä. Homma olisi edistynyt huomattavan paljon hitaammin ilman apukäsiä. Sydämestä kiitos kaikille! Mukavaa on myös ajatella, että tulevaisuudessa tulemme viettämään noilla sijoilla hauskoja yhteisiä hetkiä kaikkien kanssa, kunhan mökki ensin valmisuu.

Itse olin täällä Puolassa ja sain elää mukana tässä rakentamisessa vain päivittäisten puheluiden ja lukuisien valokuvien kautta. Kuvista on onneksi nähtävissä tuo valtaisa kehitys, jota viikon aikana tapahtui. En millään malttaisi odottaa, että pääsen katsomaan paikan päälle ihan livenä. Sen verran kiintoisa projekti tämä on. Vaikeaa on myös kuvitella, että missä vaiheessa mökkimme on heinäkuun alussa, kun Suomenlomamme koittaa. Se taasen on ihan varmaa, että hommaa raksatyömaalla tulee riittämään. Nyt olemme ottaneet ensimmäisen todella konkreettisen askeleen eteenpäin, jotta tuo unelmamme toteutuu.

puusavotta ja mökin perustukset

Kuten viime postauksessa kerroin, laitettiin hihat heilumaan mökinrakennuspuuhissa ihan samantien. Hieman jännitettiin, että kuinka nopeasti rakennusluvat tulevat, mies kun oli jo varannut lennot Suomeen puunkaatotalkoisiin. Rakennuslupa tuli sopivasti päivää ennen puunkaadon aloitusta, joten siltä osin kaikki oli hyvin. 

Ison mökin sijoittaminen tontille jäi miehen päätettäväksi. Itse olin tehnyt kesällä paikan päälle sellasen pikavierailun, jonka aikana olin vaan niin hullaantunut kaikesta, että mökin paikan katsominen jäi varsin pieneksi. Kotona Puolassa yritimme muistella tontin korkeuseroja yms., mutta parhaaksi koitui päätöksenteko paikanpäällä. Mökille löytyikin oiva paikka ja sitten vuorossa olikin puiden kaataminen pois uuden rakennuksen alta. 

Isäni korvaamaton apu oli tarpeen, jotta hommat lähtivät käyntiin. Toisena päivänä talkoovahvuuteen lisättiin myös pari hyvää ystävää, joiden ansiosta viikonloppu riitti kuin riittikin homman loppuunsaattamiseen. Urakka taisi kyllä olla melkoinen ja lämmin ilma ei tehnyt siitä yhtään helpompaa.

Pitkän ja raskaan talkoopäivän jälkeen sai oma väki lopultakin testata myös saunan ja järven. Saunasta sai kuulemma hyvät löylyt ja ei järvivesikään hullumpaa ollut.

Saunamökki ilta-auringossa. 

 Mies tuli takaisin Puolaan, mutta hommat tontilla jatkuivat. Onneksemme tontin ja paikan myyjä/rakentaja lähti mukaan jatkamaan kanssamme tätä projektia. Hän siis laittoi samantien pyörät pyörimään ja heti seuraavalla viikolla alkoivatkin kaivinkoneet jylläämään ja perustusten teko käynnistyi. Tarkoituksena on tehdä perustukset valmiiksi ennen talven tuloa, joten keväällä hommat pääsevät jatkumaan hetimiten hirsitoimituksen tultua.

Hommat näyttävät kuvienkin varjossa sujuvan oikein mallikkaasti. Itselleni jää vaihtoehdoksi nähdä ja kuvitella kaikki näin valokuvien kautta. Samoin yritän kuvitella pohjapiirrosten avulla, että miltä mökin sisällä tulisi näyttämään. Yhtälailla olen saanut luvan pohtia omia mieltymyksiäni sisustuksen suhteen. Se onkin hieman hankalampaa, kun kaikkea mahdollista ja mahdotontakin on tarjolla yltäkylläisesti. Jotta saisin omia ajatuksiani hieman jäsenneltyä, päätin perustaa "mökkikansion", johon kerään sekä valokuvia tämän projektin ajalta, mutta myös inspiraatiokuvia. Kuvia katsellessa on helpompi päästä käsitykseen siitä, että mikä näyttää omissa silmissä kivalta ja mikä taas ei sytytä niinkään. 

On tässä puuhaa kerrakseen, mutta juuri nyt en osaa kuvitella mitään tämän mukavampaa.