hyväntekeväisyyskoripalloa

 Viime viikonloppuna meillä oli kansainvälisten koulujen kutsuturnaus koripallon merkeissä. Saimme majoitettavaksemme kaksi tyttöä Krakovasta ja mukana oli myös koulu Varsovasta. Meille tuli tytöt Indonesiasta ja Koreasta. Heidän saapumisen jälkeen yhdistimme voimamme toisen suomalaisperheen kanssa ja kaikki majoittuvat vieraat ja omat saivatkin nauttia yhteisvoimin valmistetun illallisen kotonamme. Kuvasta kyllä erottaa, että millä puolella pöytää ovat vaaleat skandinaavit ja millä puolen vieraat.

Aikaisin seuraavana aamuna suuntasimme kohti pelipaikkaa, Hala Orbitaa, jossa pelit pelattaisiin. Turnauksen teemana oli hyväntekeväisyys ja kaikki pelaajat olivatkin keränneet rahaa lahjoitettavaksi Wroclawin lastensairaalan syöpälasten osastolle. Itse olin lupautunut auttamaan ystävääni Jonnaa puffetin pidossa ja olinkin leiponut myytäväksi mokkapaloja, suklaakakun ja pizzaa, joista tuleva voitto lahjoitettiin myös suurelta osin samaiselle sairaalalle.

Jonna ja saksalainen äiti laittavat puffetpöytää kauniiksi. 

Hallin screenillä komeili info hyväntekeväisyyskohteesta. 

Päivän aikana pelattiin yhteensä kuusi koripallopeliä, tytöt kolme ja pojat kolme. Tunnelma hienossa ja suuressa hallissa oli hyvä, vaikka katsojia oli saapunut vain kourallinen. Kahvilamme oli varsinainen menestys ja herkut menivät kuin "kuumille kiville" ja tuotto oli sen mukainen.

Unna puolustusasemissa. 

Nyt jo hyökätään. 

Sama tyttö korinteossa.

Vaihtopenkillä jännitetään ja kakkosvalmentaja Oonakin on tunnelmassa mukana. 

Voittajien on helppo hymyillä :)

Riemu ylimmillään

Koko tapahtuma oli kaiken kaikkiaan hieno, vaikka päivä oli pitkä ja raskas. Hienointa oli kuitenkin, kun turnauksen päätyttyä joukkueemme valmentaja ja tilaisuuden puuhamies saattoi ojentaa lastensairaalan syöpäosaston edustajalle 10 000 zlotyn shekin. Mahtavaa!

suomenreissu

Tuli tehtyä pikainen visiitti Suomeen yhdessä tyttäreni kanssa vain hieman ennen kun menemme sinne lomailemaan koko perheellä. Visiitin ensisijainen tarkoitus oli kummipoikani Ronin konfirmaatio ja rippijuhlat, mutta ajankohta osui niin sopivasti kohdalleen, että myös Unna pääsi sopivasti samalla neljän päivän leirille Vierumäelle. Viime kesänä järjestettiin ensimmäisen kerran Petteri Koponen Basketball Camp ja Unna osallistui ja tykkäsi leiristä kovasti. Hän ilostui asiasta todella, kun kuuli pääsevänsä leirille tänäkin vuonna. 

Lennähdimme  siis Helsinkiin ja kiireisen aikataulun vuoksi oli järkevintä vuokrata auto lentokentältä. Loman aikana tulikin mittariin yli tuhat kilometriä. Auton penkkiä tuli siis kulutettua huolella. 

Ensin majoituimme ystävälleni Sirpalle. Oli todella mukavaa nähdä pitkästä aikaa ja siinä rippijuhlajärjestelyiden lomassa saimme sopivasti päivitettyä myös elämämme tapahtumia. Olen tuntenyt Sirpan jo ihan nuoruudesta lähtien ja tuntuukin uskomattomalta, että hänen vanhin poikansa, minun kummipoikani pääsi jo ripille. Tälläisissä hetkissä sitä erityisesti huomaa ajan juoksun. 

Ronin rippiruusu

Tyttö siis lähti leirille ja olikin niin innokas, että toista yhtä innostunutta saa etsiä...

Pallo kainalossa ensimmäisiin treeneihin.

Unnan leireillessä minä vietin kiireistä, mutta ihanaa aikaa. Ehdin käydä hammaslääkärissä, kesäteatterissa, työpaikalla, ostoksilla ja ystäviä tervehtimässä. Ihmeen paljon sitä saa muutamaan päivään mahtumaan. Reissun ihanin hetki oli, kun sain aamuherätyksen kummipoika Ernestiltä ja kaiken kruunuksi tuo ihanuus vielä kömpi viereeni köllöttelemään ja rupattelemaan hetkeksi. Se oli ihan parhautta <3.

Reissu läheni loppuaan ja noudin innokkaan koristytön leiriltä. Leiri tosin oli hänen mielestään aivan liian lyhyt ja sinne on kuulemma myös ensi vuonna päästävä. Leirin lopuksi maajoukkuepelaajat antoivat nimmarinsa leiriläisille ja pieni palkintojenjakotilaisuuskin pidettiin. 

Huippuhetki taisi olla, kun leirin nimeä kantava Petteri Koponen luovutti Unnalle treenishortsinsa palkinnoksi hyvästä asenteesta koko leirin ajan.

Unnan polvi koki leirillä taasen kovia ja onneksi leirin huoltaja hoiti hommansa esimerkillisesti ja teippasi polven. Kinesioteippaus auttoi kuulemma melko hyvin tuohon Unnan jo vuosia kipuilleeseen Osgood Schlatteriin. Varmuuden vuoksi piti ottaa kuva tuosta teippaustyylistä, josko sitä tarvitsemme myös tulevaisuudessa? Toivottavasti kuitenkin ei.

Suomen miesten koripallomaajoukkue pelaa elokuussa pelin täällä Puolassa Puolan maajoukkuetta vastaan ja Unna lupasi mennä kannustamaan. Ei kyllä tainnut tyttö tietää luvatessaan, että peli pelataan pohjoisen pikkukaupungissa, jonne on meiltä ainakin kuuden tunnin ajomatka. No, mitä sitä ei tekisi lapsensa ja urheilun puolesta. Lupaamme kannustaa äänekkäästi. 

Leirin jälkeen ajelimme Helsinki-Vantaalle, jossa vietimme hotelliyön ennen lentoa kotiin. Juhannustunnelma oli selvästi nousussa ja ruuhkatkin olivat jo melkoiset. Ja kyllä se valoisuus tuntui ihan käsittämättömältä. Aamuviideltä, kun hotellissa heräilimme, oli ihanan aurinkoista ja valoisaa. Täytyy sanoa, että tällä kertaa tuntui todella raskaalta palata Puolaan. Juhannus on kuitenkin aina Juhannus ja siihen liittyy paljon suomalaisia perinteitä. Olisi ollut niin ihanaa jäädä jo Suomeen vaikka tiesimme, että palaamme kotimaisemiin jo parin viikon päästä. Tytöillä on vielä kuun loppuun saakka koulua ja se pitää tietysti hoitaa kunnialla kotiin. Ei hätää, pian tulemme uudelleen ja silloin koko perheellä.

Tienvarsia koristivat kauniit lupiinit.

minilomailua Prahassa

Perjantaina auton nokkaa kääntyi kohti kaunista Prahaa. Olimme aloittamassa viikonlopun mittaisen miniloman Tsekissä. Varsinainen reissun innoittaja oli tyttöjen koripalloturnaus. Tytöt olivatkin lähteneet matkaan koulun koripallojoukkueen mukana bussilla jo varhain aamusella. Me pääsimme perille juuri parahiksi näkemään ensimmäisen pelin. Kyseessä oli koripalloturnaus, johon tällä kertaa osallistui Prahan, Berliinin ja Wroclawin kansainväliset koulut. Pelaajat yöpyivät järjestävän joukkuen pelaajien perheissä ja saivat myös näin kivan tilaisuuden tutustua toisen maan ja kaupungin kansainvälisen koulun toimintaan ja myös yhteen perheeseen. Wroclawin voitettua pelin oppilaat lähtivät host familynsä matkaan ja me suuntasimme Esan kanssa hotelliin. Hotelli oli todella loistokas ja hyvällä sijainnilla. Unitas hotelli siis saa suosituksemme (vink, vink). Erityismainintana ihan mahtava aamupala. 

Hotelliinkirjautumisen jälkeen suuntasimme Vanhankaupungin aukiolle. Ilma tosin oli hieman liian "rapsakka", kylmän tuulen vielä kylmentävän sitä entisestään, joten nautimme terassilla kaasulämmittimien alla maistuvaiset rommikaakaot. Pienen kävelyn jälkeen poikkesimme pikkuiseen ja tunnelmalliseen Intialaiseen ravintolaan illalliselle. 

Vanhankaupungin aukio komeassa iltavalaistuksessa. 

Tytöillä oli turnauksessa neljä peliä ja niistä tuli riemastuttavasti neljä voittoa. Saimme tietysti olla erityisen ylpeitä joukkueen tähtipelaajasta Unnasta ja kakkosvalkusta Oonasta. Muu joukkueet enemmänkin ihmettelivät, että miten tällaisesta pienestä koulusta, jonka joukkueessa pelasi käytännössä kaikki middle schoolin oppilaat, oli tullut näin hyvä joukkue. Go WIS Wolves. Maaliskuussa on muuten seuraava turnaus Bratislavassa ja sinnekin olisi tarkoitus matkata tyttöjä kannustamaan.

Voittotuuletus :)

Joukkueen lähdettyä lauantaina illansuussa kotimatkalle, jäimme vielä perheellä yhdeksi yöksi hotelliin. Tytöt tuntien toiveena oli shoppailu ja löysimmenkin jotain kotiintuotavaa. Oli muutenkin mukava viettää yhteistä aikaa koko perheellä ja nauttia pienestä irtiotosta. Päätimme tulla Prahaan vielä uudemman kerran viikonlopun viettoon. Siellä riittää nähtävää.