suomiloma vol. 1

Pitkään odotettu loma Suomessa tuli vihdosta viimein kohdalle ja pakkasin matkalaukkuni ja lähdin matkaan. Reissasin tällä kertaa ihan yksin, joten kyseessä oli siis todellinen luksusloma, kun huolta piti pitää ihan vain itsestä. ;) 

Loma alkoi Helsingissä mitä parhaimmassa seurassa, kun ystäväni Jonna oli saapunut sinne Pirkanmaalta ja treffasimme klassisesti rautatieasemalla. Edessä oli loman kulttuuriosuus, kun käppäilimme pääkaupungin katuja, nautimme kulttuurista, hyvästä ruoasta ja seurasta. Loma alkoi ihanan aurinkoisissa merkeissä, kun istahdimme hotelliinkirjautumisen jälkeen terdelle skumppalasilliselle päivittämään kuulumisiamme. 

 Kaupunkikierroksella kävelimme tuntitolkulla pysähtyen ihailemaan ja valokuvaamaan mielenkiintoisia kohteita. Helsinki antoi parastaan ja helleaallon helliessä kaupunkia, tuntui että myös ihmiset olivat ryömineen pesistään nauttimaan säästä ja tarjonnasta.

Seuraavana aamuna alkoi loman varsinainen "kulturelliosuus", kun suuntasimme Kiasmaan ja Ateneumiin. Kiasman tarjonta oli varsin erikoinen. Sieltä löytyi kiinnostavia, mielenkiintoisia, hämmästyttäviä, vaikuttavia ja vihastuttaviakin teoksia. Se kai nykytaiteenmuseon tehtävä onkin; herättää erilaisia ajatuksia ja tunteita laidasta laitaan.

Ateneumin suurin kiinnostuksen kohde oli Tove Janssonin näyttely, joka todellakin hämmästytti. En ollut lainkaan tiennyt, kuinka työteliäs ja monipuolinen hän on ollutkaan. Hän on luonut uraa sekä taidemaalarina, kirjailijana, poliittisten piirrosten tekijänä, että kuvittajana. Taidemaalarina oli huomattavissa, että lähinnä sydäntä olivat meri, saaret ja niiden luonto. Minäkuvat olivat myös mielenkiintoisia. Näyttely on ajankohtainen, kun Tove Janssonin syntymästä on tänä vuonna tullut kuluneeksi 100 vuotta. 

Pääsiäinen Wienissä

Wien on ollut yksi niistä kaupungeista, joihin olen jo pitkään halunnut päästä käymään. Eikä vähiten musiikin ystävänä, mutta myös kaupungin kaunis arkkitehtuuri on houkuttanut minua päästä kulkemaan kaduille kamera kaulassa. Pitkät Pääsiäisvapaat antoivat sopivan mahdollisuuden lähteä koko perheen voimin tutustumaan tuohon kultturelliin kaupunkiin. Kamera lauloi kolme päivää melkomoisella tahdilla ja nyt siis luvassa muutamia otoksia. Antaa kuvien puhua puolestaan. :)

Ilmat todellakin suosivat meitä. Kukat, pensaat ja puut loistivat vihreinä ja kukkivat kauniisti ja kaunistivat entisestään tuota hurmaavaa kaupunkia. Vaikka hotellimme olikin hieman keskustasta syrjässä, niin Wienin joukkoliikenne oli siinä määrin hyvin järjestettyä, että saatoimme jättää auton hotellin parkkiin koko kolmeksi päiväksi. Metro- ja ratikkalinjat tulivat tutuiksi. Niillä pääsi erittäin kätevästi paikasta toiseen ja näin pystyi myös hieman säästämään jalkaparkoja, jotka joka tapauksessa olivat liikkeessä sen 10 tuntia päivässä. Erittäin helppo ja muutenkin suositeltava juttu on ottaa vierailun ajaksi city card, jolla voi sitten surutta ajella julkisilla niin paljon kuin tarvis on. Sillä saa myös alennuksia suurimmasta osasta nähtävyyksiä ja myös useista ravintoloista. Kannattava juttu siis.

Ihana esikoiseni

Suloinen kuopukseni

Oivallinen tapa tutustua kaupunkiin, sen historiaan ja merkittäviin rakennuksiin on opastettu kiertoajelu. Ei, me emme päässeet ajelulle tällä hummerilimolla, mutta Red Bus vei meitä puolentoistatunnin ajan ympäri kaupunkia. Kuulokkeista kuulimme selostuksen ja vieläpä suomenkielellä. Saimme hyvän katsauksen pähkinänkuoressa Itävallan historiasta ja ajelimme myös sellaisilla alueilla, joihin emme olisi minilomallamme ehtineet kuitenkaan tutustumaan.

Vähän erilaista arkkitehtuuria

Toisen päivän aamuna lähdimme kohti kaupungin laitamilla sijaitsevaa Schönbrunnin linnaa. Linna on oikeastaan keisarillinen palatsi, jonka keisarinna Maria Theresia rakennutti ja on siellä myös Napoleon yöpynyt. Palatsi ja sen puutarhat ovat uskomattomat ja siellä vietimmekin useamman tunnin.

Schönbrunnin linna

Linnan labyrintit olivat oikeasti tosi hauskat ja ei ollut ollenkaan niin helppoa löytää keskellä sijaitsevalle korokkeelle. Yhdessä muiden turistien kanssa saimme hyvät naurut, kun usean kerran jouduimme umpikujaan ja mietimme, että joko kokeilimme tuon ja tuon reitin. Kaksi muuta labyrinttiä olivat vähän helpommat, kun niissä kulkiessa sentään näki pensaiden yli ja näin oli hieman helpompi suunnistaa.

Kävimme seuraavana päivänä myös tutustumassa maailman vanhimpaan edelleen toimivaan klassista kouluratsastusta harjoittavaan ratsastuskouluun, joka on nimeltään Espanjalainen ratsastuskoulu. Se on perustettu 1572 ja on saanut nimensä espanjalaisten Lipizzanhevosten mukaan. Varsinaiseen näytökseen joutuu varaamaan liput jopa puoli vuotta etukäteen, mutta aamuharjoituksia pääsee helpommin seuraamaan.
Kyllä oli mielenkiintoista, vaikka lähes heti sisälle päästyämme alkoivat allergiaoireet vaivaamaan oikein kunnolla.

Eihän Wienissä käynti olisi mitään ilman konserttia. Konsertinmyyjiä oli kaikkien kuuluisien konserttitalojen liepeillä ja näin mekin sitten päädyimme ostamaan liput yhteen sunnuntai-illan konserteista. Soittajat olivat huikean hyviä, mutta täytyy totuuden nimissä sanoa, että balettitanssijapari ei taidoillaan huikaissut. Kuulimme kavalkadin Mozartia ja Straussia ja konsertti olisi ollut oikeasti parempi ilman tanssijoita. Tanssijoilla tosin oli haastavat olosuhteet, kun joutuivat tanssahtelemaan aivan liian pienellä alueella.

Mozart yhdeksän pienen enkelin ympäröimänä. 

Yksi kuva meistäkin ;)

 Aivan Wienin sydämessä, oopperataloa vastapäätä on kuuluisa Hotel Sacher, jossa se ensimmäinen sachertorttun tarina on kuuleman mukaan saanut alkunsa. Piipahdimme siis maistamassa tuota kuuluisuutta hotellin edustan Cafe sacherin terassilla. Olihan se hyvää, mutta ei vetänyt vertoja anopin tekemälle sachertortulle, joka on jotenkin maukkaampi ja kosteampi. :)

Kuuluisa, herkullinen Sacher-leivos

Wien oli kaikkea sitä ja vähän enemmänkin mitä kuvittelin. Kolme päivää oli aika sopiva aika tutustua merkitävimpiin kohteisiin, mutta olisihan siellä voinut viettää aikaa vielä enemmänkin. Aikataulumme oli siis aika tiivis. Ehdimme kuitenkin välillä aina istahtamaan puistonpenkille tai kahvilaan katselemaan ihmisvilinää ja ihailemaan upeita patsaita, kauniita puistoja ja rakennuksia. Suosittelen!

kulttuuria

Viime lauantaina oli tiedossa annos kulttuuria, oopperan muodossa. Nuoremman tyttären koulun vanhempainyhdistys oli hommannut lippuja Verdin oopperaan nimeltä Falstaff. Varsin kansainvälinen joukko äitejä siis kokoontui ennen oopperan alkua viinilasilliselle oopperatalon kahvioon ja näin valmistauduimme kolmen tunnin sessioon.

Wroclawin oopperatalo on kaunis sekä ulkoa, että varsinkin myös sisältä. Oopperatalo on rakennettu 1755 ja pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että jo aiemmin, ennen talon valmistumista mm. Antonio Vivaldi asui ja työskenteli Wroclawissa.

Verdin Falstaff oli säveltäjän viimeinen ooppera, jota säveltäjä teki salaa, koska pelkäsi kuolevansa kesken sävellystyön. Ooppera jäikin hänen viimeisekseen. Falstaff on koominen ooppera, joka perustuu Shakespearen näytelmään Windsorin iloiset rouvat.

Ooppera oli kaikenkaikkiaan melkoinen pettymys. Lavastus ja puvustus olivat erittäin aneemisia. Pääosan esittäjistä ainoastaan yksi naissolisti lauloi tasokkaasti. Muiden suoritukset olivat luvalla sanoen melko huonoja. Laulussa oli kuultavissa selkeää falskiutta ja rytmisiä kömmähdyksiä. Orkesteri tosin oli ihan kelvollinen, vaikkakin turhan pieni. Saliin olisi mahtunut enemmänkin ääntä. Juoni oli heikko ja tapahtumia oli niukasti. Aariatkin puuttuivat. Ainut hieno kohtaus oli viimeinen loppufuuga, josta tuli edes hieman oopperan tuntu. Jossain vaiheessa aloin jo odottamaan oopperan loppumista, jota ei ole ennen tapahtunut. Tulipahan käytyä.

Oopperatalo itsessään on todella hieno. Nämä puhelimella otetut kuvat eivät anna paikalle oikeutta, mutta edes häivähdyksen siitä, miltä siellä näyttää. Olen ollut paikalla useasti, mutta aina vaan ihailen tuota kaikkea kaunista.

Toivottavasti seuraava oopperakokemukseni on toisenlainen. Pitää varmaankin valita joku takuuvarma klassikko. Sen verran voin tosin vielä mainita, että täällä oopperaelämys ei ole hinnalla pilattu. Hyvä permatopaikka, joilla istuimme, maksoi 17 euroa.