Bridgetown, Barbados

Viimeinen pysähdyspaikkamme oli Barbadoksen Bridgetown. Saari on hieman sivussa muista Karibianmeren saarista ja on pisimmillään vain 34 kilometriä pitkä. Itselleni tuli ihan ensimmäiseksi mieleen, että poptähti Rihannahan taitaa olla kotoisin Barbadokselta? Korjatkaa, jos olen väärässä.  Trooppinen lomaparatiisi taitaa olla kuvaavin lausunto, joka itselläni tuli mieleen ko. paikasta. Taitavat sitä paikkaa suuren maailman julkkiksetkin suosia lomaillessaan.

 Pitihän sitä heti aamusta lähteä omin päin tutustumaan kaupunkiin ja nappasimmekin sataman liepeiltä kolmen dollarin pakettiautotaksin, joka kuljetti meidät kaupungin keskustaan.

Keskustassa oli melkoinen vilinä ja vilske. Mukavinta oli ehkä se, että olimme vain pienen taksiajelun jälkeen keskellä aitoa barbadoslaista menoa. Täällä ehkä kaikkein vähiten tunsi olevansa turisti, koska liikenteessä olevia ihmisiä oli niin monenlaisia ja monennäköisiä. No, tietystihän meidät tunnisti turistiksi sekunnissa, mutta siitä ei jotensakkaan tehty niin suurta numeroa. Mielenkiinnolla katselimme ympärillemme ja piipahdimme meitä kiinnostaviin paikkoihin.

Teimme reissullamme myös hyviä tuliaisostoksia. Tytöille löytyi muutamia mukavia juttuja.  Ja onhan saari kuuluisa myös rommistaan, joten lopulta yksi rommipullokin päätyi matkaan mukaan.

Palasimme reissultamme takaisin laivalle lounastamaan. Laivaterminaalissa oli vielä muutama kauppa houkuttamassa turisteja pääsemään eroon viimeisistä rahoistaan. Eräs kauppa erityisesti kiinnitti huomioni, kun kaupan edustaa koristi joulukuusi. Olihan se aika erikoista katsella kuusta yli +30 asteen helteessä, mutta jos tosiaankin haluaa kuuseensa simpukkakoristeita, niin Barbadokseltahan ne pitää hankkia.

Meno jatkui vauhdikkaana, nimittäin nopean lounaan jälkeen kiirehdimme takaisin maihin. Vaatetus oli vaihdettu ja pyyhkeet ja aurinkorasvat löytyivät repuista, joten oli aika lähteä venereissulle.

Veneen kiitäessä kohti mukavia sukellusvesiä näimme matkan varrella mitä kauniimpia rantoja. Voi, kun olisikin ollut mahdollista jäädä nauttimaan elämästä jollekin ihanalle, autiolle rannalle vaikka ihan vaan vuodeksi. ;) Suunnittelimmekin jo jonkun keskeneräisen rantatalon ostamista, mutta tulimme kuitenkin järkiimme. ;)

Veneemme kaarsi selvästikin sopivalle paikalle ja pysäytti siihen. Ei muuta kuin snorkkelit naamalle ja sukeltamaan.

Meitä skeptikkoja odotti yllätys kun etukäteen meille toki hieman vinkattu, mutta ei kuitenkaan varmuudella luvattu kilpikonna ilmestyi tonteillemme. Wow! Täytyy sanoa, että olin tosi vaikuttunut. Ystävämme jättikilppari oli mielestäni todella kaunis ja ylvään näköinen siinä sukeltaessaan ja Nyt seuraa kuvia, jotka on taas otettu vedenkestävällä kamerallamme meren syvyyksissä ja vesi oli täälläkin hämmästyttävän kirkasta.

Olin niin iloinen, että tapasimme tuon jättikilpikonnan. Retkemme ei tosin vielä päättynyt tähän. Veneilimme pikapaatillamme toiseen paikkaan, jossa saimme myös snorklailla. Tuon paikan erikoisuutena oli pari vanhaa laivahylkyä.

Matkalla bongasimme mahdollisen seuraavan snorklauskohteen. Tuo ruosteromu ei taatusti pysyisi pinnalla kovinkaan kauan. Voimme vaan toivoa, että se ei oikeasti ole enää työkäytössä, jolloin se on matkustajilleen ja merelle melkoinen turvallisuusriski. Taitaa tuolla puolella maailmaa olla hieman erilaiset säännöt merikelpoisuudesta.

Sitten pulahdimme suolaveteen uudelleen ja kyllä kannatti tälläkin kerralla.

Melkoisia piikkinokkia uiskenteli aivan pinnan tuntumassa. Tässä ne kävivät tervehtimässä Esaa.

Täällä oli tosiaan tunne, että olen tässä sukeltamassa jossain valtavassa akvaariossa. Kaloja oli aivan valtavasti ja tuo laivanhylkykin oli mielenkiintoinen. Hylyn seinämiin oli kasvanut kiinni tai tarttunut jos jonkinmoista eliötä.

Ihan kuin tuolla yllä olevalla kalalla olisi jotain asiaa? Varmaankin on hieman huolissaan omasta reviiristään.

Sukellusoppaamme kellutteli pelastusponttooninsa päällä ja levollisin mielin piti huolta snorklaajien turvallisuudesta. 

Pitihän sitä yrittää saada itsemme myös vedenalaisyhteiskuvaan. Tuo ei nyt ihan onnistunut, mutta edes sinnepäin.

Snorklailun jälkeen veneilimme läheiselle beachille. Vene ei päässyt rantautumaan, vaan jäi ankkuriin hieman kauemmas rannasta. Hyppäsimme yli laidan ja uimme rantaan. Kauan ei auringossa tarvinnut oleilla, kun tuli liian kuuma, jolloin pulahdimme takaisin mereen. Meri olikin melkoisen tyrskyisä ja siinä uidessamme hauskaksi ohjelmanumeroksi muodostui swimming bar, eli jos tyrskyiltä pääsit uimaan paattimme vierelle, niin kippari ojensi palkkioksi pienen rommidrinkin. Minä en edes yrittänyt, siinämäärin rankkaa merenkäynti oli, mutta Esa taisteli juoman toivossa itsensä veneelle ja onnistui uimalla tuomaan minullekin drinkin. Kyllä meillä oli hauskaa.

Iloiset pojat banaaniveneensä kanssa. 

Olihan päivä. Haikeina piti palata takaisin isolle laivalle. Onneksi steelrumpujen sointi ryhditti menoamme ja mielessä alkoi kutkuttamaan jo risteilymme toinen formal evening. Taas saisimme laittautua näteiksi ja pukeutua iltapukuihin.

Vincent oli tehnyt meille taas pienen pyyhelemmikin, joka kiltisti nökötti sängyllämme. Merellisen päivän jälkeen aloimme valmistautumaan illalliselle. 

 Romance-pakettiin kuuluneet herkulliset alkupalat tulivat huoneeseemme juuri oikeaan aikaan, kun aurinko oli laskemassa ja maisema oli jälleen mitä kaunein. Herkkuja kelpasi kyllä tällaisissa maisemissa parvekkeella nautiskella. 

Toiseksiviimeisen illan show oli jälleen ällistyttävän hyvä. Saimme kokea melkoisen kavalkadin, kun kaikki eri iltoina esiintyneet tähdet antoivat parastaan.

Edellisen illan casinovoitoista motivoituneena pojat päättivät mennä kokeilemaan onneaan uudelleen. Tällä kerralla lähdimme onnenpiruiksi mukaan vahtimaan jo saavutettuja etujamme. Hyvin meni ja Esa onnistui jopa tuplaamaan voittonsa, joten tyhjin käsin ei tälläkään kerralla Casinolta poistuttu. 

Tortola, BVI

Yön seilattuamme olimme saapuneet ensimmäiselle saarelle. Saari oli Brittish Virgin Islandsin Tortola.
Muistan lukeneeni etukäteen jostain, että Tortola on yksi Länsi-Intian parhaista matkakohteista ja että saarella olisi paljon annettavaa sinne saapuville matkaajille. Harmillisesti saavuimme rantaan sunnuntaiaamuna, joka taisi verottaa hieman näkemystämme. Kaukaa katsottuna saari näytti lumoavan kauniilta, mutta kun kahdeksan jälkeen kömmimme laivasta ulos ja lähdimme tutkimaan ympäristöämme kävellen, niin saimme todeta tuon pienen satamakaupungin olevan lähdestulkoon autio ja tyhjä. Kaikki kaupat olivat kiinni ja muutenkin ympäristö näytti hieman resuiselta. Ensimmäiseksi huomiomme taisi kiinnittyä kanoihin ja kukkoihin, joita tepasteli lähes jokaisessa pihapiirissä ja osittain ihan kaduillakin. Toiseksi huomio kiinnittyi lukuisiin kirkkoihin ja tuumasimmekin, että ehkä ihmiset ovat siihen aikaan sunnuntaiaamuna kirkossa.

Pienen kävelyretken tehtyämme palasimme rannan tuntumassa oleville hauskoille värikkäille "liitereille", jotka olivat lopultakin avanneet ovensa. Liiterit olivat selkeästi turisteille suunnattuja pikkukauppoja, josta löytyi jos jonkinmoista hellehattua, magneettia ja postikorttia. Ostimme juurikin ne hatut, magneetit ja kortit ja käppäilimme takaisin laivaan lounastamaan ja valmistautumaan iltapäivän snorklausretkeä varten.

Lounaan jälkeen sulattelimme syömisiämme hetken laivan allasalueella, jonka jälkeen riensimme takaisin maihin ja lähdimme parinkymmenen retkeläisen porukalla pienellä veneellä kohti kirkkaita snorklausvesiä. Kapteenimme Neil ajoi venettään n. 30 minuutin matkan satamasta Norman Island- nimiseen paikkaan, joka oli kuuluisa merirosvojen tukikohta 1500-luvulla.

Snorklasimme kahdessa eri paikassa. Ensimmäisen paikan erikoisuus oli luolat, joihin saattoi sukeltaa sisälle. Siellä olikin kaloja aivan valtavasti. Erään luolan edustalla oli jättimäinen pikkukalaparvi.

Merisiilejä näimme myös paljon ja tässä eräs mustapiikkisiili, jonka saimme kuvattua vedenalaiskamerallamme.

Kuvista näkee hyvin, että miten kirkkaat vedet ovat. Välistä tuntui, kuin olisi uinut akvaariossa. 

Hyvin mullakin pyyhkii. 

No, hei onhan tää meidän honeymoon <3

Jonkin aikaa snorklattuamme, kipusimme takaisin paattiin ja veneilimme pienen matkan toiseen paikkaan, jossa jatkoimme snorklausta. Siellä saattoi myös uida rantaan ja nauttia ja huilata hetken ihanan pehmeällä valkoisella hietikolla. Toisen reissun erikoisuus oli, että Masa huomasi meren pohjassa köllöttelevän valtavan meritähden. Pitihän siitä saada kuva.

Pienenä sivuhuomautuksena voisin tässä mainita, että olimme risteilyaluksellamme ainoat suomalaiset ja myöskään millään saarella emme maanmiehiimme törmänneet. Erikoista siis olikin, kun seilasimme toiselle snorklauspaikalle ja katselimme rannan läheisyydessä ankkurissa olevia veneitä, niin yhden veneen perästä todistettavasti löytyi Suomenlippu. Joku oli nähtävästi siis lähtenyt vähän pidemmälle reissulle.

Snorklausretken jälkeen palasimme takaisin laivaamme ja aloimmekin valmistautumaan ensimmäiselle formal-illalliselle. Jokainen ilta omasi pukukoodin, jonka mukaan vieraiden toivottiin pukeutuvan illallisille. Meidän risteilyllämme tuli olemaan kaksi iltapukuiltaa ja muut illat kulkivat koodilla casual.  Iltapukuillat pystyi tietysti välttämäänkin, vaikka tilaamalla illallisen ihan vaan omaan hyttiin tai menemällä johonkin epävirallisempaan paikkaan syömään. Me olimme tietysti juonessa mukana ja iltapuvut oli pakattu matkaan mukaan. Mielestämme se oli osa reissua, että parina iltana sai kunnolla laittautua ja jotenkin se antoi myös ylimääräistä tunnetta ja jännitystä iltaan. Tälle ensimmäiselle formal-illalliselle mieheni oli tehnyt yllätyksen varaamalla pöydän meidän neljän seurueelle laivan italialaisesta Portofino-ravintolasta. Saimme todellista erityiskohtelua ystävälliseltä henkilökunnalta ja täytyy kyllä todeta, että ruoka oli taivaallisen hyvää. Ai niin, ennen ruokailua otatimme itsestämme laivan valokuvaajien ottamia kuvia, kun nyt kerrankin olimme pukeutuneet parhaimpiimme. Alla olevat kuvat ovat omia tuotoksiamme, tytöt ja pojat erikseen. Virallinen "honeymoon-kuva" löytyy jo kehyksistä kotoa.