päiväretki Karpacziin

Saimme pitkästä aikaa vieraita Suomesta ja pitihän sitä keksiä mukavaa viikonloppupuuhaa. Ajattelimme, että olisi kivaa tehdä pieni maakuntamatka ja ajella etelän suuntaan lähelle Tsekin rajaa, Karpaczin alppikylään. Kotikaupunkimme Wroclaw on jokseenkin tasainen ja mäkiä saa hakemalla hakea. Halusimme siis nähdä vaihteeksi hieman jylhempiä maisemia ja saamamme piti. 

Karpacz on kuuluisa spa-kaupunki ja talvisin tietenkin hiihto ja laskettelu ovat kylään vapaa-aikaa viettämään tulleiden pääaktiviteetteja. Kesällä kylän täyttävät turistit, jotka tulevat vaeltamaan ja muuten vaan retkeilemään. Kylä itsessään näyttää hauskalta alppikylältä. Vakituisesti kylässä asuu vain noin 5000 ihmistä, mutta turistit lisäävät väkimäärää huimasti. Kylä sijaitsee noin 500 metriä merenpinnasta ja korkein huippu, Sniezka joka jo onkin sitten Tsekin puolella, on huimat 1602 metriä korkea.  

Kylään saapuessamme saimme mukavan vastaanoton tältä hauskalta mieheltä. 

Dziki Wodospad eli Wild Waterfall, puskee puhdasta vuoristovettä alas laaksoon melkoisella voimalla. Maisema on satumaisen kaunis ja veden melu melkoinen.

Pitihän sitä sen verran uhkarohkea olla, että pääsi mahdollisimman lähelle tyrskyjä. 

Ilma alhaalla oli suhteellisen lämmin, mutta matkalla ylösmenevän hissin ala-asemalle hoksasimme poiketa ostamaan pipot ja hanskat lämmikkeeksi. Olimme siis varautuneet reissuumme varsin puuttellisin varustein. Ostopäätös olikin varsin aiheellinen, sillä ilman lämmikkeitä emme olisikaan tuolla yli kilometrin korkeudessa pärjänneet.

Vuorelle johti melkoisen aataminaikuisen näköinen yhden hengen tuolihissi. Hissimatkaa kertyi yli kilometri ja ilma kylmeni matkan edetessä aika lailla. Perille Kopa-vuoren huipulle 1375 metrin korkeuteen saapui neljä suomalaista, jotka olivat lähestulkoon syväjäädytettyjä. Emme olisi uskoneet, että lähes kymmenen lämpöastetta muuttuisi noin nopeasti pakkasasteiksi.

Harmiksemme ylitimme jossain kohtaa hissimatkaa pilvet, joten huipun näkymät olivat varsin heikot.
Onneksi huipulla oli pieni kahvila, jonka kaakaot houkuttivat meidät lämmittelemään hetkeksi.

 Jätimme kävelyn Tsekin puolella sijaitsevalle ylemmälle huipulle tällä kertaa tekemättä, kun luultavimmin olisimme tarvinneet lämpimämmän varustuksen lisäksi vaellusporkat liukkauden vuoksi.
Päätimme, että tänne täytyy tulla uudelleen ja sillä kerralla mukana on joko sukset tai sitten vaelluskengät ja teltta. ;)

Hissimatkalla takaisin ihailimme maisemia, kunhan laskeuduimme pilvien alapuolelle. Keskellä kuvaa näkyy Spahotelli Golebiewski, jossa olemme kerran majoittuneet. Suosittelemme!

Pitihän tuo omalla valokuvalla varustettu kortti vielä ostaa muistoksi, kun laskeuduimme hissimatkaltamme takaisin maanpinnalle. 

Vuorireissun jälkeen vatsat jo kurnivat siinä määrin, että auton nokka suunnattiin kohti Palac Wojanowia. Palatsista löytyy maininta jo vuodelta 1299, joten varsin historiallisesta paikasta on kyse. Paikan on vuosien saatossa omistanut useampikin äveriäs suku ja 1600-luvulla 30-vuotisessa sodassa se tuhoutui, niin kuin myös vuonna 2002 olleessa tulipalossa. 2004 Palatsin osti osakeyhtiö Wojanow, joka kunnosti kaiken puutarhoja myöten. Nyt linna on kuuluisa konferenssi- ja spahotelli. Lounas oli erinomainen ja palatsi herätti muutenkin kiinnostuksemme siinä määrin, että sinne voisi tehdä myöhemmin pienen viikonloppureissun.

rentoutumista

Syksyn harmauden hiivittyä tännekin ja kun viikkoon sisältyi pari extra lomapäivää, niin tuli tarve lähteä pienelle hemmottelulomalle. Mieleemme tuli eräs paikka lähellä vuoristoa. Kylä oli nimeltään Karpacz ja sieltä löytyikin uudenkarhea kylpylähotelli, johon majoituimme kahdeksi yöksi. Tytöt ovat puurtaneet kouluissaan kiitettävällä ahkeruudella, joten hekin olivat oikeutetusti pienen irtioton tarpeessa. Sitten vaan pakattiin kamat ja uikkarit matkaan ja ajettiin vajaan parin tunnin matkan lähelle Tsekin rajaa. Perheemme taitaa olla kuuluisa siitä, että välillä niinsanotusti tartumme hetkeen ja teemme nopeita päätöksiä ja irtiottoja. Äkkilähdöt sopivat meille. ;)

Hotelli oli nimeltään Golebiewski ja heti perille saavuttuamme olimme iloisen yllättyneitä. Täällä Puolassa ei ihan aina voi olla varma hotellin tasosta, vaikka tähtiä olisikin. Joskus olemme kyllä joutuneet myös pettymään. Vaan emme tällä kertaa. 

Sisäääntuloaula oli vaikuttavan suuri ja luksusta toi heti kuulemamme livepianistin soitto. Täällä tulisimme tosiaankin rentoutumaan.

Nykyisellään joudumme ottamaan aina kaksi hotellihuonetta, kun tuo esikoinenkin on jo täysi-ikäinen. Hotelli oli mukavasti sijoittanut meidät vierekkäisiin huoneisiin, joissa oli yllätykseksemme myös väliovi. Se mahdollisti suoran kulkemisen huoneiden välillä. Mukaanhan oli pakattu myös pelikortit ja scrabble-lautapeli, joita ahkerasti pelailimmekin.

Hotellipakettiimme kuului täysihoidon lisäksi kylpylän käyttöoikeus ja siellä tulikin lilluttua ihan urakalla. Erikoisuutena kylpylässä oli myös kuntosali sijoitettuna niin, että sinne pääsi treenaamaan vaikka kesken uinnin. Minä kulutinkin kuntosalia ahkerasti, muun perheen pujahtaessa aina heti suoraan uimaan. Kuntoilun jälkeen minäkin suunnistin saunaan ja uimaan. Niin, saunaa on niin ollut täällä Puolassa taas ikävä. Iloksemme tässä kylpylässä olikin monta erilaista saunaa. Eräs suosikeistani oli turkkilaisen hamaminomainen höyrysauna, jonka laattapenkeillä oli nautinnollista makoilla ennen poreisiin pulahtamista. Porealtaita oli myös ainakin kahdeksan erilaista. Oli suolaporeita, mangesiumporeita yms. Erikoisuutena kylpylässä oli pienten lasten leikkialue, jossa saattoi leikkiä oikealla hiekalla ja välillä pulahtaa lastenaltaaseen. Ihan, kuin uimarannalla olisi ollut. Paikassa oli myös pari hurjaa liukumäkeä, vastavirta-allas, ulkoallas ja aaltokoneallas. Kaikille siis ihan varmasti jotain.

Hauskin sattumus tuolla reissulla oli, kun Esa meni suureen altaaseen harjoittamaan vesijuoksua. Hänhän oli muutama viikko sitten Suomessa polvioperaatiossa ja tämän vuoksi liikkuminen on vielä vähän hankalaa ja uiminen varsinkin kiellettyä, vesijuoksua lukuunottamatta. No, hän sitten meni tekemään vesijuoksua isoon altaaseen kuntoutusmielessä, tosin ilman vesijuoksuvyötä. Kylpylässä oli useita uimavalvojia ja eräs olikin katsellut Esan menoa jonkin aikaa, kunnes tuli altaanreunalta kysymään, että onko kaikki ok? Hän katsoi asiakseen myös kysyä, että osaako mieheni varmasti uida ja kertoi samaan hengenvetoon, että tämä allashan on erittäin syvä. Valvojan englannintaito oli puutteellinen ja hän pyörittelikin silmiään mieheni yrittäessä selittää, että vesijuoksu on lääkärin määräämä kuntoutusmuoto operoidulle jalalle. Mieheni näytti vielä polven arvet ja yritti kertoa, että vesijuoksu on erittäin hyvä ja lempeä kuntousmuoto tällaisissa tapauksissa. Valvoja puristeli päätään ja ei näyttänyt ymmärtävän asiaa, mutta antoi kuitenkin mieheni jatkaa omintakeista räpiköintiään muiden uimareiden seurassa.

Hotellin ruoka oli myös erittäin positiivinen yllätys. Odotimme jotain peripuolalaista makumaailmaa, mutta tuon puolalaisen lisäksi saimme nauttia monenlaisista herkullisista ruoista. Uiminen ja pulikointi kirvoittikin mukavasti aina ruokahalua ja vaikka ensin ajattelimme, että onkohan täysihoito meille liikaa.

Aulassa oli hieno kala-akvaario. 

Parin päivän lilluttelun ja valmiissa pöydässä syömisten jälkeen akut ladattuina lähdimme kotimatkalle. Näissä maisemissa myös silmä lepäsi. Olo tuntui siltä, että olisi ollut pidempäänkin reissussa. Suosittelen!

Näkymä hotellin ovelta.

Näillä korkeuksilla oli jo nähtävissä pieni ripaus lunta.

 Tänne täytyy tulla vielä uudelleen.

Ihanat vuoret.