lisää valokuvaustreeniä

Olemme olleet takaisin kotona Puolassa vasta vajaan viikon ja nyt jo näitä kuvia selaillessa tulee kova ikävä takaisin mökille. Tuota järveä ei vaan kyllästy katsomaan. Työntäyteisen loman aikana en ehtinyt valokuvaamaan ihan niin paljon kuin olin ajatellut, mutta nuo maagisen kauniit illat auringonlaskuineen onnistuin onnekseni tallentamaan. 

Kaunis tyyni järvi peilaa vastarannan kauniina kuvajaisena pintaansa. Tämän allaolevan kuvan onnistuin nappaamaan uudella 70-300 millisellä putkellani kolmijalkaa apuna käyttäen.

Muutamana iltana järven ylle laskeutui usva, joka nousi taianomaisen näköisesti vedestä.

Yhden kuvan ehdin nappaamaan köllötellessäni vaakatasossa riippukeinussa. Uskomattoman sininen taivas ja pitkät männynrungot ovat jotenkin niin suomalaista maisemaa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin! :)

päiväretki Karpacziin

Saimme pitkästä aikaa vieraita Suomesta ja pitihän sitä keksiä mukavaa viikonloppupuuhaa. Ajattelimme, että olisi kivaa tehdä pieni maakuntamatka ja ajella etelän suuntaan lähelle Tsekin rajaa, Karpaczin alppikylään. Kotikaupunkimme Wroclaw on jokseenkin tasainen ja mäkiä saa hakemalla hakea. Halusimme siis nähdä vaihteeksi hieman jylhempiä maisemia ja saamamme piti. 

Karpacz on kuuluisa spa-kaupunki ja talvisin tietenkin hiihto ja laskettelu ovat kylään vapaa-aikaa viettämään tulleiden pääaktiviteetteja. Kesällä kylän täyttävät turistit, jotka tulevat vaeltamaan ja muuten vaan retkeilemään. Kylä itsessään näyttää hauskalta alppikylältä. Vakituisesti kylässä asuu vain noin 5000 ihmistä, mutta turistit lisäävät väkimäärää huimasti. Kylä sijaitsee noin 500 metriä merenpinnasta ja korkein huippu, Sniezka joka jo onkin sitten Tsekin puolella, on huimat 1602 metriä korkea.  

Kylään saapuessamme saimme mukavan vastaanoton tältä hauskalta mieheltä. 

Dziki Wodospad eli Wild Waterfall, puskee puhdasta vuoristovettä alas laaksoon melkoisella voimalla. Maisema on satumaisen kaunis ja veden melu melkoinen.

Pitihän sitä sen verran uhkarohkea olla, että pääsi mahdollisimman lähelle tyrskyjä. 

Ilma alhaalla oli suhteellisen lämmin, mutta matkalla ylösmenevän hissin ala-asemalle hoksasimme poiketa ostamaan pipot ja hanskat lämmikkeeksi. Olimme siis varautuneet reissuumme varsin puuttellisin varustein. Ostopäätös olikin varsin aiheellinen, sillä ilman lämmikkeitä emme olisikaan tuolla yli kilometrin korkeudessa pärjänneet.

Vuorelle johti melkoisen aataminaikuisen näköinen yhden hengen tuolihissi. Hissimatkaa kertyi yli kilometri ja ilma kylmeni matkan edetessä aika lailla. Perille Kopa-vuoren huipulle 1375 metrin korkeuteen saapui neljä suomalaista, jotka olivat lähestulkoon syväjäädytettyjä. Emme olisi uskoneet, että lähes kymmenen lämpöastetta muuttuisi noin nopeasti pakkasasteiksi.

Harmiksemme ylitimme jossain kohtaa hissimatkaa pilvet, joten huipun näkymät olivat varsin heikot.
Onneksi huipulla oli pieni kahvila, jonka kaakaot houkuttivat meidät lämmittelemään hetkeksi.

 Jätimme kävelyn Tsekin puolella sijaitsevalle ylemmälle huipulle tällä kertaa tekemättä, kun luultavimmin olisimme tarvinneet lämpimämmän varustuksen lisäksi vaellusporkat liukkauden vuoksi.
Päätimme, että tänne täytyy tulla uudelleen ja sillä kerralla mukana on joko sukset tai sitten vaelluskengät ja teltta. ;)

Hissimatkalla takaisin ihailimme maisemia, kunhan laskeuduimme pilvien alapuolelle. Keskellä kuvaa näkyy Spahotelli Golebiewski, jossa olemme kerran majoittuneet. Suosittelemme!

Pitihän tuo omalla valokuvalla varustettu kortti vielä ostaa muistoksi, kun laskeuduimme hissimatkaltamme takaisin maanpinnalle. 

Vuorireissun jälkeen vatsat jo kurnivat siinä määrin, että auton nokka suunnattiin kohti Palac Wojanowia. Palatsista löytyy maininta jo vuodelta 1299, joten varsin historiallisesta paikasta on kyse. Paikan on vuosien saatossa omistanut useampikin äveriäs suku ja 1600-luvulla 30-vuotisessa sodassa se tuhoutui, niin kuin myös vuonna 2002 olleessa tulipalossa. 2004 Palatsin osti osakeyhtiö Wojanow, joka kunnosti kaiken puutarhoja myöten. Nyt linna on kuuluisa konferenssi- ja spahotelli. Lounas oli erinomainen ja palatsi herätti muutenkin kiinnostuksemme siinä määrin, että sinne voisi tehdä myöhemmin pienen viikonloppureissun.

kesän huippuhetket kuvin

Blogiväsymys on jatkunut, mutta nyt ovat voimat toivonmukaan palautuneet kesäloman myötä. Olipahan melkoinen kesä meidän perheellä. Se sisälsi suuria tunteita, iloa, naurua, ystäviä ja mieleenpainuneita hetkiä. Ja kaikki tämä muutaman viikon sisällä. Olemme onnekkaita!!!

Matka Suomeen alkoi Travemundesta tuolla niin tutuksi tulleella laivalla. Tällä kertaa samaan laivaan oli sattumalta osunut myös Joni, jonka reissuagendaksi taisi muodostua Rubikinkuution ratkaiseminen Unnan avustuksella. 

Tampere, ihana Tampere. Nautimme kaupungista hyvän ruoan ja tällä kertaa myös useamman kesäteatterin voimin. Majoituimme Lapinniemeen, kuten viimekin vuonna ja sekin oli erittäin hyvä ratkaisu. Lapinniemestä oli hyvä tehdä lomapistoja niin ystävien luokse, kuin hieman kauemmaksikin. 

Suomiloma alkoi rytinällä, kun ystävämme olivat piffanneet meillekin liput Eppujen konserttiin. Kiitos Tarja ja Topi!

Ystäviä on niin mahtavaa nähdä aina näin lomienkin aikaan. Harmillista vaan, että aikataulu on yleensä melko tiivis ja rajallinen. Onnekkaita olimme kuitenkin, kun ehdimme grillailemaan useammankin ystävän kera. 

Unnalla suomiloma kului pitkälti rippikoulun merkeissä. Keuruun Pöyhölässä tyttö vietti 10 ikimuistoista päivää kansainvälisellä rippileirillä yhdessä muiden ulkosuomalaisen kera. 

Keuruun kirkko oli Unnan konfirmaatiokirkko. 

Lomaaikataulujamme sekoitti kesämökkikaupat. Niin, elämä on yllätyksiä täynnä.
Olemme etsineet mökkiä Suomesta järven rannalta jo vuosien ajan, mutta kun se oikea tulee kohdalle, niin silloin täytyy toimia. Nyt meillä on mökki ja rakennushommatkin jo hyvällä alulla. 

Vaihmalanhovissa juhlittiin tuplajuhlia yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa. Oona oli saanut vain muutamaa viikkoa aiemmin tulokset IB-Diblomasta, joten näin olikin kiva yhdistää molempien tyttöjen juhlat.

Tässä meidän perheen kaunokaiset yhteiskuvassa. 

Ihana tunnelma ja paljon tärkeitä ihmisiä ympärillämme. 

Kummit kuvassa yhdessä juhlakalujen kanssa. 

Hyvää ruokaa, ihania lauluja, aurinkoa ja lämpöä. 

Neiti kesäheinä. 

Taalintehtaalla, Hätskärissä ystävien saaressa vietimme pari ikimuistoista päivää. Kiitos Sophie ja Martin!

Kotimatka alkoi autolla Turusta Tukholmaan ja sieltä sitten Göteborgin kautta Skageniin, Tanskaan. 

Silmiähivelevän kaunista. 

Rakkaat lomatunnelmissa! <3

Toscanan auringon alla

Koko lomapaikkamme oli aivan ihastuttava. Talo sijaitsi viiniviljelysten ja oliivilehtojen keskellä aivan omassa rauhassaan.

Päärynäpuita ja viiniköynnöksiä sekä oliivipuita oli aivan talomme ympäristössä. Päärynöitä tuli maistettuakin, mutta taisivat olla suurimmaksi osaksi vielä raakoja. 

Tilaa oli enemmän kuin tarpeeksi kahdelle perheelle ja uima-allasalue oli varsin mukava sekin. Parasta oli ehkä kuitenkin seura. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa hyviä ystäviä joten "päivitettävää" riitti varsin paljon. 

Uima-allas oli todellakin aivan välttämätön, koska parin ensimmäisen hieman pilvisemmän päivän jälkeen aurinko porotti todella kuumasti. Nautimmekin pulikoinnista monella tapaa; uiden, sukellen, pelaillen, kelluen, allasjumpan muodossa ja hienoja kuviokelluntaesityksiä katsellen. 

Alkuloman pilvisen päivän käytimme tehokkaasti senkin. Ajoimme reilun tunnin matkan Valdichianan Outlet Villageen. Onneksemme outletissa oli myös alennusmyynnit käynnissä ja teimmekin muutaman todella hyvän löydön. Luulen, että perheiden "teinit" olivat myös tyytyväisiä tämän tyyppisestä välipäivästä.

Päivän polskimisten jälkeen illalla oli aikaa ihailla kauniita auringonlaskuja ja keksimmekin uudeksi harrastukseksemme tähtien tuijottelun. Kun pimeys valtasi maiseman, sammutimme kaikki ulkovalaistukset ja uima-altaan valot ja köllähdimme pilkkopimeässä aurikotuoleille katselemaan tähtiä. Niitä oli aivan valtavan paljon ja näimme myös tähdenlentoja. Tämä oli rentouttava harrastus jos mikä.

kohti Italiaa

Suomenloman jälkeen piipahdimme kotona Wrocussa ihan vain pikaisesti. Purimme laukut, pesimme pyykit ja pakkasimme laukut taas uudelleen. Edessä olisi melkoinen määrä autossa istumista, mutta Italia ja Toscanan maisemat siinsivät jo silmissämme. 

Matka sujui joutuisasti ja yhden pysähdyksen taktiikalla kun olimme liikenteessä, niin stoppi osui Saksaan, Lindauhun. Ilma oli tuo Suomessakin enemmän kuin tutuksi tullut sateinen ja hotelliin kirjautumisen jälkeen hurmaavan saaren kiertely vaihtuikin lähipizzeriaan. Vettä tuli kaatamalla vielä pizzatkin syötyämme, joten ei muuta kuin aikaisin nukkumaan. 

Aamulla hyppäsimme taas auton kyytiin ja matka saattoi jatkua. Sade ropisi edelleen, mutta tiesimme, että melko pian maisemat alkaisivat muuttua mahtaviksi vuoristonäkymiksi. Pian jo sininen taivas alkoi näkyä ja sadekin loppui. Tie kapeni ja alkoi mutkittelemaan niin, että rautavatsaisimmatkaan kanssamatkaajamme eivät voineet enää lukea, vaan piti keskittyä maisemien katseluun.

On se sellainen juttu, että koskaan en taida kyllästyä näihin ihaniin vuoristonäkymiin. Miltähän tuntuu niistä ihmisistä, jotka siellä asuvat? Turtuukohan tuohon näkymään niin, että se ei enää joka päivä sykähdytä?

En siis lainkaan lepäillyt autossa vaan kamera oli koko ajan valmiusasemissa, jotta en missaisi yhtään kuvan arvoista näkymää. Hieman haastavaa tosin on tuo valokuvien ottaminen liikkuvasta autosta. Tässä kohtaa täytyy kyllä iloita tästä järjestelmäkamerasta, joka kyllä mahdollistaa haastavissakin olosuhteissa kuvailun.

Sveitsin puolella matkan jatkuttua pitkin moottoritietä saimme jälleen tuta nuo keskieuroopan ruuhkat. Ilman mitään näkyvää syytä autojono mateli välillä erityisen hitaasti ja yhtäkkiä vauhti taasen kiihtyi hetkeksi, kunnes taas etenimme kilpikonnan vauhtia. Lomallahan sitä oltiin, mutta tällä kerralla meillä oli kuitenkin hieman kiire Milanon lentokentälle noutamaan kummityttöä perheemme lomavahvuuteen. Kuin ihmeen kaupalla ajoitus onnistui juurikin niin, että kun Noora soitti koneen laskeuduttua niin samaan aikaan me jo etsimme parkkipaikkaa lentokentältä. Olipas ihana jälleennäkeminen ja olimme niin iloisia saadessamme Nooran perheenjäseneksemme viikon ajaksi.

Muutaman tunnin ajon ja mielenkiintoisen navigoinnin jälkeen pääsimme perille Italian Toscanaan, Reggellon kylässä sijaitsevaan lomapaikkaamme. Ystäväperheemme Heiskat olivat jo asettuneet taloksi ja uima-altaassakin oli jo polskuttelijoita. Loma saattoi alkaa :)