Huomenna on torstai ja lähdemme illansuussa viikonloppureissulle Dresdeniin. Kiva juttu! Onkin todella tervetullutta vaihtelua vaihtaa hieman maisemaa, vaikka edes vain muutamaksi päiväksi. Täällä Puolassa on perjantaina itsenäisyyspäivä ja siksi siis vapaapäivä tytöillä kouluista ja tietty Esalla töistä. Ja luonnollisesti kaikki kaupat yms. ovat suljettuina koko päivän. Päätimme hyödyntää tämän "pitkän viikonlopun" ja suuntaamme siis uutta moottoritietä parin tunnin matkan päähän Dresdeniin, Saksaan.
Meillä ei ole reissulle juurikaan mitään erityisiä suunnitelmia. Parasta on vaan ottaa rennosti ja katsella nähtävyyksiä. Oonan kaveri Vera ja minun ystäväni Jubila (Veran äiti) ovat kyllä kutsuneet meitä käymään ja mikäli yhteinen sopiva aika löytyy, niin varmaankin vierailemme heidän luonaan. Tytöille pitäisi löytää uudet koripallokengät, kun molempien vanhoista ovat pohjat jo kuluneet sileiksi. Siinä agendaa tulevalle viikonlopulle.
Täällä on ollut ihanan aurinkoinen ja lämmin alkuviikko. Eilenkin mittari kohosi päivällä +18, vaikka yöt ovat jo viileitä. Maanantaina olin taasen korealaisten äitien orkesteriharjoituksissa, kun ensi viikolla on ihan oikea esiintyminenkin. Soittaminen on ihan mukavaa pitkästä aikaa, vaikkakin sormet tuntuvat "vanhoilta ja kankeilta". Ei se taito kuitenkaan ole minnekään kadonnut, tosin meidän soittamamme kipaleet ovat melkoisen helppoja minulle. Saankin sitten sooloilla ja tehdä omia sovituksia ihan mielin määrin ja sekin on mukavaa. Soittotreenin jälkeen jäin talon emännän pyynnöstä lounaalle ja hän tarjoilikin kaikille itsetekemäänsä kurpitsakeittoa, joka oli höystetty oudoilla, sitkeillä riisipalloilla. Sillä kertaa, vaikka olen yleensä kaikkiruokainen, teki todella vaikeaa saada tuo keitto syödyksi, sen verran oudon makuista se oli. Yleisesti kurpitsakeitto voisi olla hyvääkin, mutta tällä kertaa siihen oli lisätty jotain todella omituisen makuista maustetta. Sitkeästi söin keittoni, mutta kohteliaasti kieltäydyin santsikupillisesta ;).
Eilen lähdin heti aamusta toisen suomalaisäidin, Jonnan kanssa ostosreissulle erääseen kauppakeskukseen. Hämmästys oli suuri, kun Joulu oli saapunut kauppoihin. Täällä se tuntuu senkin tähden oudolta, kun ilma on vielä niin kesäinen ja lämminkin. Toisaalta, jos tarkemmin ajattelee, niin nyt on jo marraskuu ja Jouluun ei ole kovinkaan pitkä aika. Jos nyt olisi kerrankin ajoissa liikkeellä ja hoitaisi kaikki valmistelut siinä määrin ajallaan, että ei sitten tarvitsisi aatonaattona panikoida ;).
Kävin tässä juurikin tuolla yläkerrassa hieman kuntoilemassa ja 40 minuuttia juoksumatolla käveltyäni oli pakko lopettaa, kun jalkapohjaani oli tullut mehevä rakko. Ei kiva juttu ollenkaan. Toiseksi olen ollut huolissani tuosta lonkastani, joka on jo alkuvuodesta diagnosoitu limapussin tulehdukseksi. Vaiva ei tunnu menevän pois, vaikka ennen kesää sain siihen kolme kortisonipiikkiäkin. Nyt on uutena vaivana tullut oikean jalan puutuminen tietyissä asennoissa. Mistähän sekin johtuu? Kävely sen kanssa on yhtä tuskaa, mutta kipeä se on käveli tai ei, joten olen sitten kävellyt. Vartin kävelyn jälkeen kipu kyllä onneksi alkaa hiljalleen turtumaan, mutta illalla kyllä tietää kävelleensä. Nukkuminen on myös vähän tuskallista, kun oikean asennon löytyminen on vaikeaa. Tätäkö se nyt sitten on se vanhaksi tulo? Sitten kaiken kruunuksi etsin vaivasta hieman tietoa internetin ihmeellisestä maailmasta, joka oli virhe. Siellä ihmiset kertoivat, että vaiva saattaa olla siinä määrin sitkeä, että se voi pysyä vuosiakin. Jotkin ovat käyneet leikkauksessa, mutta siitäkään ei välttämättä ole ollut hyötyä. Tiedä nyt sitten, että mitä pitäisi tehdä? Ei millään viitsisi noita särkylääkkeitäkään koko ajan popsia.
Tänään on Oonan vanhempainilta, johon olemme Esan kanssa menossa. Katsotaan nyt sitten, että mitä siellä kerrotaan ja saamme itsekin antaa koululle palautetta. Niin aiomme tehdä ainakin tuon kielen suhteen. Toivomme, että kaikki lupalaput yms. olisi englanniksi, kun on hieman vaikeutta ymmärtää mihin allekirjoituksensa laittaa, kun eteen tulee täysin puolankielinen paperi. Mielenkiintoista on myös nähdä Oonan opettajat, kun olemme kuulleet Oonalta kuvauksia heistä. Tietysti kiinnostaa myös opettajien arvio siitä, että miten Oona on heidän mielestään pärjännyt ja missä olisi petrattavaa.
Tällaista tänä keskiviikkona :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti