Syysloma

Esa tuli sitten Suomenreissulta kotiin Puolaan. Tällä kertaa tuli testattua tuo Ruotsin kautta tuleminen. Turusta laivalla yli ja sitten aikaisin aamulla alkoi pitkä ajomatka ensin Ruotsin halki Tanskaan ja siitä sitten Saksaan. Olihan matka todella pitkä, mutta iltamyöhällä Esa saapui perille. Pitihän sitä heti käydä pihassa ihailemassa mun ihkauutta autoa. Se on ihan todella hieno ja merkki on Citroen C4. Aikas hieno on myös tuo panoramakatto. Koeajo piti jättää seuraavaan päivään. 

Väri on se tuttu ja turvallinen "iloisen musta" ja sisustus on vaalea. 

Koeajollehan siitä lähdettiin heti seuraavana aamuna ja täytyy sanoa, että tässä on auto minun makuuni. Täällä Puolassa tuo automaattivaihteisto on ihan todella näppärä keksintö. Auton pieni koko myös helpottaa myös täällä parkkeeraamista.  Me like :).

Esa toi Suomesta tullessaan myös melkoisen määrän kaikkea kaipaamaamme. Äiti oli avustanut ja käynyt ruokakaupassa ja apteekissa, kun Esan aikataulu oli todella kiireinen. Unna oli ehkä iloisin maksalaatikosta, jota oli kovasti ikävöinyt. Saimme myös kuivaruisleipää, suklaata, italianpata-aineksia, buranaa ja bepanthenia. Iloinen yllätys oli myös iso lehtinippu, suolasienet ja hirvenpaisti.

Hieno asia oli myös se, että lopultakin Kettutarhantien koti saa vuokralaiset. On tässä vuokralaisten etsinnässä ollut monenmoista tapahtumaa ja sattumaa, mutta nyt saamme huokaista helpotuksesta.

Tänään tiistaina 1.11 on puolassa Pyhäinmiestenpäivä. Sitä on tosin alettu juhlimaan jo viikoloppuna, kun tienvarret hautausmaiden lähistöillä ovat täyttyneet kukka - ja kynttilämyyjistä. Ruuhkat ovat myös valtaisat. Asumme kaupunginosassa nimeltä Oporow ja tässä lähistöllä on valtaisan suuri hautausmaa. Laitoin kaksi päivää marinoituneen lihan uuniin ja lähdimme koko perheellä kävelylle lähipuiston kautta hautausmaalle.

Läheisen joenvarren kivitaidetta ja pompulapuuksi kutsumamme
misteli. 

Ilma on ollut vielä poikkeuksellisen lämmin, mutta puiden lehdet ovat jo värittyneet ihaniin syksyn väreihin.

Ihana Oona <3

Ihana Unna <3

Tässä näkyy hyvin miten muratti on
levittäytynyt maata pitkin ja
kiipeilee myös puunrunkoa ylös. 

Täällä on paljon suuria puistoja. Nyt pitää mainita myös se, että jos puistoon lähtee kävelylle, näkee suurella todennäköisyydellä siellä myös sauvakävelijöitä. Viimeksi täällä ollessamme sain itse erittäin pitkiä ja kummastuneita katseita osakseni, kun lähdin sauvalenkille. Nyt Nordic walking on täälläkin erittäin suosittua. Useimmilla kuntosaleilla järjestetään myös ryhmäsauvakävelyreissuja. Niin ja niitä sauvoja saa urheiluliikkeistä :)

Jatkoimme matkaamme puiston lävitse ensin katsomaan sota-ajan muistomerkkiä.

Tämä betonimuistomerkki on toisessa maailmansodassa kuolleiden
muistoksi.

Suuri osa, siis lähes kaikki puolalaiset ovat katolilaisia. Vaikka uskonnon merkitys on varsinkin nuorten keskuudessa vähentynyt radikaalisti, niin juuri tällaiset juhlapyhät tuovat uskonnollisuuden voimakkaasti esiin. Kotoa jo katselimme ihmisiä, jotka kävelivät kohti hautausmaata. Heillä oli kaikilla juhlavaatteet päällä. Käsissä oli valtavia kukkaasetelmia ja kynttilöitä. Emme sitten mekään tohtineet ihan tuulipuvuissa kävelylle lähteä, vaan tunsimme tarvetta pukeutua edes vähän soveliaammin.

Kuvaavaa tämän päivän merkityksestä on myös se, että tuo hautausmaan vieressä oleva katu, jota pitkin mekin aina ajamme keskustaan, on kokonaan suljettu.  Poliisit vartioivat kadun molemmissa päissä, jotta autot eivät sitä pitkin pääse ajamaan. Tramit kyllä kulkevat ja on jopa lisätty extravuoroja ja kokonaan uusia reittejä tälle päivälle. Bussit ajavat hautausmaiden luokse tihennetyin aikatauluin ja näkemämme bussit olivat aivan tupaten täynnä ihmisiä. Hautausmaalla ihmiset istuttivat kukkia, sytyttivät kynttilöitä ja siistivät hautoja niin, että jotkut lakaisivat kaikki kuolleet lehdetkin pois haudan läheisyydestä. Krysanteemi oli muten ylivoimaisesti suosituin kukka. Ja mitä isompi, niin sen parempi.

Monien hautojen edustalla oli penkkejä, joille omaiset saattavat
istahtaa pidemmäksikin aikaa.

Halloweenin kunniaksi meidänhän olisi ehdottomasti pitänyt jäädä hautausmaalle aina pimeäntuloon saakka, mutta muistan ystäväni Selinan kertomuksen siitä, kun he perheellä olivat tänä samaisena iltana menneet perheellä ihailemaan hautausmaan kynttilämereä. Hautausmaa vaan sattui olemaan euroopan kolmanneksi suurin ja he onnistuivat sitten eksymään siellä niin, että lopulta kun löysivät ulospääsyportin, niin huomasivat olevansa aivan toisessa päässä valtavaa hautausmaata ja todella kaukana kotoa. Muistaakseni tarina kertoo heidän soittaneen taksin, jotta säästyvät pitkältä takaisinkävelyltä ja taisi lapsista nuorimmainen jo nukahtaakin isänsä syliin tällä kävelyreissulla.

Me matkasimme kotiin jo siis hyvissä ajoin ennen pimeää ja ovelta vastaan tulikin mehevät tuoksut, kun hirvi oli uunissa kypsynyt valmiiksi. Meillä oli aikamoinen herkkuateria ja omenapiirakkaa vielä jälkiruoaksi, nam!

Huomenna Oona jo meneekin kouluun, mutta Unnan loma jatkuu koko viikon. Esalla on myös työpäivä ja saapa nähdä mitä Unnan tekemistä keksimme Unnan kanssa.