Perjantaissa mennään

Taasen on aika vierähtänyt ja en ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne blogiin. Käväisimme viime viikonloppuna Dresdenissä ja kaupunkihan oli erittäin kaunis ja nähtävää riitti siinä määrin, että sinnehän täytyy mennä vielä uudemman kerran.

Ensimmäiseksi ponkaisimme katsomaan tuota Frauenkirchen kuuluisaa kirkkoa, vaikka välillä tuntuu että  meidän perheen "kirkkokiintiö" on kyllä pitkäksi aikaa täytetty. Sen verran monta kirkkoa on tullut katsastettua. Toisaalta kirkot ovat melkoisia rakennustaiteen mestariteoksia, joita ei vaan lakkaa ihmettelemästä. Frauenkirchen kirkko on alunperin rakennettu 1700-luvun puolivälissä, mutta se tuhoutui täysin maantasalle toisen maailmansodan pommituksissa. Dresden jäi Saksan jaossa kommunistisen Itä-saksan puolelle ja valtion johtajia ei kiinnostanut kirkon uudelleenrakennus, mutta rauniot jätettiin muistuttamaan sodan tuhoisuudesta. Saksojen yhdistymisen jälkeen Dresdeniläiset aloittivat maailmanlaatuisen varojenkeräyksen kirkon uudelleenrakentamisen mahdollistamiseksi. Yli kymmenen vuoden rakennustyön jälkeen kirkko vihittiin uudelleen käyttöön 2005.

Frauenkirchen ja edustalla Martin Lutherin patsas.

Näkymä kirkkoa vastapäätä.

Harmiksemme perjantaille sattui erittäin kylmä ja viimainen ilma, joten se hieman häiritsi maisemien katselua. Sinnikkäästi kuitenkin kiersimme ja katselimme.

Furstenzug

 Furstenzug on maailman suurin posliinimaalaus, joka esittää melkein kaikki Saksan kuninkaat ja prinssit paraatiunivormuissa, hevosen selässä.

Näkymää Elben rannalta "terassilta" kohti vanhaa kaupunkia. 

Dresdenin kuvataideakatemia. 

Onhan tuo Elbe-joki ihan mahtava näky ja tietysti voi kuvitella, kuinka kesällä on mukava seilata jokilaivoilla. Ehkä sitä pitää vielä kokeilla.

 Kaupunki on myös kuuluisa joulutoristaa, jota jo kovaa vauhtia rakennettiin. Joulutori avautuu 25.11 ja jo nyt kuulimme paikallisten työmiehien tilaavan pienestä kojusta gluchweiniä, paikallista terästettyä glögiä. Taitavat rakennustyöt sitten sujua hieman joutuisammin :).

 Samaisella Dresdenireissulla tapasimme myös Jubilan ja Veran. Heidän perheensä asusti Wroclawissa samaan aikaan kanssamme edellisellä kerralla ja Vera oli Oonan kanssa samalla luokalla. Jubila oli aktiivinen äiti PTA:ssa ja olemme treffanneet myös kahtena keväänä, kun tämä täällä tutuksi tullut äitiporukka on reissannut Suomeen, Ruotsiin ja nyt viimeksi Ranskaan. Schrammin perheellä oli kaunis koti Neustadin puolella ja teet juotuamme Jubila ja Vera johdattivat meidät katsomaan muutamaa paikkaa. Ensin pysähdyimme tutkailemaan käsityöläiskorttelia, jossa talotkin olivat erityisiä. Tässä talossa kannattaa huomio kiinnittää erikoisen näköiseen sadevesijärjestelmään.

 Pitihän sitä muutamassa pikkuputiikissakin pistäytyä. Unna oli iloinen saadessaan kuljettaa perheen koiraa Milaa, joka viimeksi tavatessamme oli vielä ihan pentu.

Lounastimme Veran ja Jubilan kanssa ja pitää vielä mainita, että ainakin tuolla Dresdenissä oli erikoinen tapa kuljettaa myös koiria ihan joka paikkaan mukana. Näimme mm. kauppakeskuksissa paljonkin koiria omistajiensa kanssa ja kun menimme yhdessä lounaalle, niin tuo perheen koira tuli sisälle ravintolaan ja saman tien tarjoilija kiikutti koiralle juomakupin.

Oona ja Vera tuntuivat tulevan heti juttuun kuin vanhat tekijät. Toisaalta he viettivät täällä Puolassa ollessaan tiivistä elämää ja vierailivat toistensa luona ja useinkin. Oonallekin oli varmasti virkistävää päästä jakamaan tuntemuksiaan jonkun muun kuin meidän kanssamme ja tytöt sopivatkin, että näkevät nyt useammin kun kerran olemme täällä. Dresdeniin menee juna ja autollakaan matka ei kestä paljonkaan kahta tuntia pidempään.

Emme myöskään välttyneet shoppailulta ja kerrankin kävi niin, että molemmat tytöt iskivät silmänsä samanlaisiin paitoihin. Mekein tuli riita siitä, että kumpi näki paidan ensin, mutta lopulta tytöt myöntyivät kumpikin ostamaan ne. Onneksi ottivat kuitenkin eriväriset :)