päivän agenda

Havahduin aamulla tietoon, että viikonloppuna kuukausi vaihtuu Joulukuuksi. Tuleva viikonloppu taitaakin olla se pikkujoulusesongin vilkkain viikoloppu. Itselläni on joulumieli ollut vielä hakusessa, mitä nyt muutama tontuntyö on jo tullut tehtyä. Luntakaan ei ole, joten siitäkään ei ole joulumielen tuojaksi. Edellisenä päivänä maistelin vuoden ensimmäiset glögit ja puolalainen ystäväkin tuli samalla tutustutettua tähän jouluiseen herkkujuomaan. Wrocsun Ikea saa kuulemma hänestäkin vakiglögiasiakkaan.  

Tämän päivän agenda oli siis joulutunnelman etsiminen. Kaikki keinot oli otettava käyttöön ja aloitinkin sillä, että laitoin joululevyn soimaan ja aloin väkertämään joulukortteja. 

Korttien teon jälkeen ryhdyin hääräämään kodinmuutoksen kanssa. Sisustus vaihtui pienellä vaivalla lämpimämmän sävyiseksi. Sohvalle muutama punainen tyyny ja pari punaista vilttiä. Ikkunalle paperitähdet ja vielä muutama kynttilä ja voila', muutos oli melkoinen. Lähempänä joulua paikoilleen hiipii vielä muutamat tontut ja joulupallot.

Jostain syystä kuvien väritys muuttui, kun siirtelin niitä tänne blogiin. Värisävyt ovat oudot, mutta kyllä niistä meidän kodin tunnistaa. Kynttilöitähän ei muuten vaan voi olla liikaa. Sellaista iltaa ei talvella olekaan, jolloin ei joku kynttilä meidän kodissa palaisi.

Unnan tultua koulusta kotiin lähdimme piipahtamaan Ikeassa. Sieltä mukaan tarttui kynttilöitä ;), glögiä ja piparitaikinaa. Hetken päästä kotiin levisikin herkullinen piparintuoksu, johon sekottui tuoksukynttilöiden kaneli ja karpalo. Muun perheen saavuttua herkuttelimme vastapaistetuilla pipareilla glögin kera. Joulutunnelma hiipi kuin hiipikin sekä kotiin, että sydämeen. Mukavaa viikonloppua kaikille!

italia keittiössäni

Jostain syystä italialaiset tuoksut ovat vallanneet keittiöni. Noh, syynä taitaa olla tuo jokin aika sitten hankkimani pastakone. Se ei ole onneksi vielä jäänyt kaapin päälle pölyttymään vaan tunnen edelleenkin sopivaa uutuudenviehätystä ja kokeilunhalua sitä kohtaan. 

Päätin tällä kertaa ex tempore kokeilla ravioleja. Lukaisin jonkunlaiset ohjeet netistä, mutta sovelsin sitten kuitenkin raviolien täytteen kanssa, kun jääkaapin sisältö oli hieman puutteellinen. Kun inspiraatio iskee, niin kauppaan ei sitten enää millään viitsi lähteä. Pitää alkaa toimimaan ihan heti. 

Raviolien täytteeksi tein maistuvan mössön pestosta, fetasta ja parmesanraasteesta. Pastataikinan teko onnistui jopa paremmin kuin edellisellä kerralla. Taikinasta tuli juuri sopivan tuntuista ja helppoa työstää. Pastakoneen avulla veivasin siitä ravioliin soveltuvaa ohutta levyä. Päälle pieniä kasoja täytettä ja toinen levy päälle. Pyöreän muotin avulla leikkasin levystä sopivan kokoisia ravioleja, jotka sitten keitettiin runsassuolaisessa vedessä. 

Raviolien päälle hieman sulatettua voita, parmesania ja basilikaa ja voilá! Maistui melko herkulliselta. Täyte oli siis ihan omakeksimä. Netissä oli kyllä kaikenlaisia täyteohjeita, mutta tämä versio oli mielestäni erittäin maistuva ja ennenkaikkea superhelppo.

Pastainnostuksen jatkuessa sai perhe seuraavana päivänä tagliatellea ja italialaista lihapullatomaattikastiketta. Tytär tuli apuun tuossa nauhapastan teossa, kun kaksi kättä on siinä hommassa auttamattomasti liian vähän. Tomaattikastike hautui ja makuuntui liedellä reilun tunnin, kunnes lisäsin mukaan jo valmiit lihapullat. Pastan keitin taas runsaassa suolavedessä. Päälle kastiketta, runsaasti parmesanraastetta ja basilikaa. Melkein vei kielen mennessään. ;)

Jälkkäriksi tyttäreni väänsi superhelpot lehtitaikinatuulihatut. Valmiista lehtitaikinasta otettiin muotilla ympyrän muotoisia pallukoita, jotka uunissa paistuessaan pullahtivat palloiksi. Valmiit pallot halkaistiin osin ja sisälle laitettiin nokare vadelmahilloa ja vaahdotettua kermaa. Pinnalle hieman tomusokeria. Helppoa ja hyvää ja sopiva päätös maistuvalle illalliselle.

Ensi kerralla täytynee varmaankin keksiä joku muu postauksen aihe kuin ruoka. :) Maistuvaa ja herkullista viikonloppua!

päiväretki Karpacziin

Saimme pitkästä aikaa vieraita Suomesta ja pitihän sitä keksiä mukavaa viikonloppupuuhaa. Ajattelimme, että olisi kivaa tehdä pieni maakuntamatka ja ajella etelän suuntaan lähelle Tsekin rajaa, Karpaczin alppikylään. Kotikaupunkimme Wroclaw on jokseenkin tasainen ja mäkiä saa hakemalla hakea. Halusimme siis nähdä vaihteeksi hieman jylhempiä maisemia ja saamamme piti. 

Karpacz on kuuluisa spa-kaupunki ja talvisin tietenkin hiihto ja laskettelu ovat kylään vapaa-aikaa viettämään tulleiden pääaktiviteetteja. Kesällä kylän täyttävät turistit, jotka tulevat vaeltamaan ja muuten vaan retkeilemään. Kylä itsessään näyttää hauskalta alppikylältä. Vakituisesti kylässä asuu vain noin 5000 ihmistä, mutta turistit lisäävät väkimäärää huimasti. Kylä sijaitsee noin 500 metriä merenpinnasta ja korkein huippu, Sniezka joka jo onkin sitten Tsekin puolella, on huimat 1602 metriä korkea.  

Kylään saapuessamme saimme mukavan vastaanoton tältä hauskalta mieheltä. 

Dziki Wodospad eli Wild Waterfall, puskee puhdasta vuoristovettä alas laaksoon melkoisella voimalla. Maisema on satumaisen kaunis ja veden melu melkoinen.

Pitihän sitä sen verran uhkarohkea olla, että pääsi mahdollisimman lähelle tyrskyjä. 

Ilma alhaalla oli suhteellisen lämmin, mutta matkalla ylösmenevän hissin ala-asemalle hoksasimme poiketa ostamaan pipot ja hanskat lämmikkeeksi. Olimme siis varautuneet reissuumme varsin puuttellisin varustein. Ostopäätös olikin varsin aiheellinen, sillä ilman lämmikkeitä emme olisikaan tuolla yli kilometrin korkeudessa pärjänneet.

Vuorelle johti melkoisen aataminaikuisen näköinen yhden hengen tuolihissi. Hissimatkaa kertyi yli kilometri ja ilma kylmeni matkan edetessä aika lailla. Perille Kopa-vuoren huipulle 1375 metrin korkeuteen saapui neljä suomalaista, jotka olivat lähestulkoon syväjäädytettyjä. Emme olisi uskoneet, että lähes kymmenen lämpöastetta muuttuisi noin nopeasti pakkasasteiksi.

Harmiksemme ylitimme jossain kohtaa hissimatkaa pilvet, joten huipun näkymät olivat varsin heikot.
Onneksi huipulla oli pieni kahvila, jonka kaakaot houkuttivat meidät lämmittelemään hetkeksi.

 Jätimme kävelyn Tsekin puolella sijaitsevalle ylemmälle huipulle tällä kertaa tekemättä, kun luultavimmin olisimme tarvinneet lämpimämmän varustuksen lisäksi vaellusporkat liukkauden vuoksi.
Päätimme, että tänne täytyy tulla uudelleen ja sillä kerralla mukana on joko sukset tai sitten vaelluskengät ja teltta. ;)

Hissimatkalla takaisin ihailimme maisemia, kunhan laskeuduimme pilvien alapuolelle. Keskellä kuvaa näkyy Spahotelli Golebiewski, jossa olemme kerran majoittuneet. Suosittelemme!

Pitihän tuo omalla valokuvalla varustettu kortti vielä ostaa muistoksi, kun laskeuduimme hissimatkaltamme takaisin maanpinnalle. 

Vuorireissun jälkeen vatsat jo kurnivat siinä määrin, että auton nokka suunnattiin kohti Palac Wojanowia. Palatsista löytyy maininta jo vuodelta 1299, joten varsin historiallisesta paikasta on kyse. Paikan on vuosien saatossa omistanut useampikin äveriäs suku ja 1600-luvulla 30-vuotisessa sodassa se tuhoutui, niin kuin myös vuonna 2002 olleessa tulipalossa. 2004 Palatsin osti osakeyhtiö Wojanow, joka kunnosti kaiken puutarhoja myöten. Nyt linna on kuuluisa konferenssi- ja spahotelli. Lounas oli erinomainen ja palatsi herätti muutenkin kiinnostuksemme siinä määrin, että sinne voisi tehdä myöhemmin pienen viikonloppureissun.

pyhäinpäivän iltakävely

All Saints' Day, Pyhäinpäivä, puolaksi Wszystkich Swietych on yksi puolan merkittävimpiä kirkollisisia juhlapyhiä. Päivä on luonnollisesti myös kansallinen vapaapäivä. Silloin kaikki puolalaiset kunnioittavat läheisten, ystävien ja myös tuntemattomien muistoa vierailemalla hautausmailla.

Asumme kaupungin suurimman hautausmaan, Grabiszynski Cmentarzin lähistöllä. Tuo valtava 20 hehtaarinen hautausmaa on perustettu jo 1881. Kävimme siellä kävelyllä tänään juuri sopivaan aikaan, kun hämärä laskeutui ja valtava kynttilämeri loi sanoinkuvaamattoman kauniin ja mystisen tunnelman.
  

Pyhäinpäivän läheisyys on näkynyt omassa arjessamme jo reilun viikon ajan niin, että hautausmaan ohi vievä tie on ollut ruuhkainen ja tienvarret ovat olleet täynnä pysäköityjä autoja. Poliisikin on ollut ohjaamassa liikennettä usean päivän ajan jo aikaisesta aamusta lähtien. Tienvartta pitkin hautausmaan suuntaan on kulkenut ihmisiä haravoiden, ämpäreiden,valtavien kukka-asetelmien ja kynttiläpussien kanssa. Useat ovat kai pyrkineet välttämään tämän perjantain, varsinaisen Pyhäinpäivän ruuhkat ja halunneet kaunistaa haudat jo hyvissä ajoin ennen varsinaista juhlapäivää. Toiset taas matkustavat hautausmaalle kauempaakin viettämään kokonaista päivää hautoja siivoillen ja muistellen samalla kuolleita läheisiään. Varsinaisena pyhäinpäivänä hautausmaan ohi kulkeva tie onkin sitten kokonaan suljettu. Ihmisiä kehotetaan saapumaan haudoille käyttäen julkisia kulkuneuvoja. Meidän ei siis kannata yrittääkään lähteä kotoamme minnekään, kun valtavat ihmismassat vaeltavat kohti läheistä hautausmaata.

Hautojen hoito on täällä hieman erilaista kuin Suomessa. Hautapaikkaan kuuluu itse hauta, mutta myös haudan ympäristö, jonka moni on myös siistinyt hienoksi ja mieleisekseen. Joku on ehkä istuttanut hautapaikan ympärille isoja puita tai pensaita suojaamaan ja antamaan yksityisyyttä. Varsinaisen haudan ympärillä saattaa nähdä koristekiviä, betonilaattoja, kukkaistutuksia, marmorilaattoja tai ainakin viivasuoraan haravoitua hiekkaa. Puista lennelleet syksyn lehdet ovat nekin kaikki mystisesti kadonneet ja haudat ja niiden ympäristö ovat moitteetoman siistissä kunnossa. Usean haudan edustalla on penkki, jolle voi istahtaa muistelemaan läheistään pitkäksikin aikaa.

Tähän oli haudattu seitsemänvuotias lapsi jo vuonna 1980, jota edelleen muistettiin näin monin kynttilöin ja kukin.
 

Enempää kantaa ottamatta, itselleni tämänkaltainen ylenpalttinen vainajien palvonta herättää jossain määrin myös hieman negatiivisia tunteita. On totta, että moni puolalainen joutuu ottamaan lainaa, siis lainaa, jotta pystyy laittamaan kaikkien sukulaistensa haudat hulppeaan kuntoon. Hautojen kauneudella myös kilpaillaan ja onkin kuulemma sanomattoman häpeällistä, jos naapuri tai joku tuttu näkee haudan, jossa olisi parantamisen varaa. Toisaalta hautojen äärellä tavataan ystäviä ja tuttavia ja vaihdetaan myös kuulumisia, mutta eikö poismenneen läheisen muistamiseksi riitä lämpöiset ajatukset ja muistot ja ehkä sen yhden kynttilän sytyttäminen. Laskimme eräällä haudalla olevan 36 kynttilää. Ei kai kynttilöiden määrällä voi mitata henkilön arvoa?

Haudoille tuodaan myös valtaisia kukkaseppeleitä, suuria krysanteemeja ja monia muita ruukkukukkia. Kynttilävalikoimakin on melkoinen. On erivärisiä lasikupuja, joissa on erilaisia kuviointeja tai jopa lasimaalauksia. En malta olla miettimättä sitä valtavaa lasijätteen määrää pyhäinpäivän jälkeen, kun omaiset palaavat haudoille siivoamaan palaneet kynttilät pois. Vaikka se toisarvoista kai onkin.

Katolilainen Pyhäinpäivä on siis vainajien muistopäivä ihan sen varsinaisessa merkityksessä. Oli hienoa ja vaikuttavaa nähdä ihmisten sitoutuneisuus ja toisaalta se rauha, joka hautausmaalla vallitsi. Kauneudesta puhumattakaan. Ilma oli illansuussa jo melkoisen viileä, mutta liekö tuo valtava kynttilämeri vai vaan yleinen tunnelma, joka lämmitti mieltä ja kehoa tällä iltakävelyllä ja toi omaan mieleenkin nuo jo poismenneet läheiset.

valokuvausopissa

Olen jo jonkin aikaa omistanut Nikonin järkkärikameran ja kuvaillutkin sillä ihan kelpo kuvia. Käyttäen tietysti enimmäkseen automaattiasetuksia. Jo pidemmän aikaa olen kuitenkin halunnut oppia käyttämään kameraani ihan oikeasti. Kamera on pullollaan ominaisuuksia, jotka tuntuvat vaikeilta omaksua, mutta joiden ansiosta saa kuvista niin paljon parempia ja laadukkaampia. Tänään sain arvokkaan oppitunnin puolaiselta ystävältäni Annalta. Anna on todella hyvä valokuvaaja ja osasi myös selkeästi neuvoa ja kiinnittää huomiota tärkeisiin ja oleellisiin asioihin. 

Ilman ja valon suosiessa meitä lähdimme kodin läheiseen puistoon, Park Grabiszynskiin kokeilemaan uusia oppeja ihan käytännössä. Alla olevissa kuvissa on kaikissa mietitty jotain tiettyä kuvateknistä asiaa ja sen mukaan on säädetty myös kameran asetuksia. Olen ihan tyytyväinen otoksiini ja mielestäni kuvista huomaa sen, että nyt ei olla räpsitty auto-asetuksella. Mitä enemmän opin, niin sitä enemmän ymmärsin tosiasian, että oppimista on niin paljon että valmiiksi ei koskaan tulla. Päätinkin nyt pyrkiä oppimaan pienin askelin ja vähän kerrallaan. Tämä on hyvä alku. Kiitos Anna! 

Tämä valtava mistelipuu on lenkkireittini komistus. 

Tässä harjoiteltiin juoksevan veden kuvaamista. 

Sorsarouva iltapäiväuinnilla. 

Tämän tarkoitus oli tarkentaa kohteeseen ja saada tausta näyttämään sumealta. 

Tämä on suosikkini. Syksyn värit ovat niin kauniit. 

Koti kuvattuna monumenttimäeltä täydellä zoomilla. 

Sunnuntain italiamenu

Ihana ja aurinkoinen sunnuntai sai tämän "kokkikolmosen" innostumaan ja päätinkin kokeilla kerralla ihan kahta ennenkokematonta reseptiä. Viikolla tein yhdessä suomityttöjen kanssa täsmäiskun tuohon shoppailijoiden paratiisiin TkMaxxiin, josta onnellisena kannoin kotiin kauan havittelemani pastakoneen. Eikä ihan minkä tahansa pastakoneen, vaan Jamie Oliver-merkkisen. Koneisiin hieman etukäteen tutustuneena olin päättänyt, että pastakone saisi olla sellainen, jossa olisi mahdollisimman vähän irrotettavia osia ja joka muutenkin olisi helppokäyttöinen. Tämä kone on sellainen. 

Sitten ei muuta kuin tuorepastataikinan tekoon. Kaupasta olin ostanut erityisiä durumvenhäjauhoja, jotka soveltuvat parhaiten pastan tekemiseen. Taikinan teko oli helppoa, mutta oikeanlaisen sitkon saamiseksi joutui taikinaa vaivaamaan ja venyttämään kyllä melkoisesti. Kun sain taikinasta lopulta mieluista, laitoin sen kelmuun lepäämään.

Pastan vetäytyessä hyödynsin aikaa tekemällä nopean ja helpon Ricotta-Limoncello kakun. Näin tähän ohjeen Sikke Sumarin ohjelmassa ja heti kiinnostuin siitä. Limoncelloakin sattui edellisen Italianreissun jäljiltä vielä kaapista löytymään. Laitan tähän ohjeen, jos joku vaikka innostuisi kokeilemaan. 

Taikina: 

300 g vehnäjauhoja

100g sokeria

200g voita (kylmää)

3 keltuaista

Kaikki sekaisin ja nypitään taikina nopeasti murutaikinaksi. Taikina saa siis olla ihan sellaista hiekkamaista. Vuoraa kakkupohja leivinpaperilla ja laita puolet muruista vuoan pohjalle. Kannattaa painella murut pohjaa vasten tiiviiksi levyksi. 

Täyte:

500g ricottaa (2 purkkia)

100g sokeria

3 rkl limoncelloa (laitoin hieman enemmän)

puolen sitruunan raastettu kuori

Sekoita täytteen aineet keskenään ja lisää vuokaan pohjan päälle. Ripottele loput pohjataikinan muruista juustotäytteen päälle. Paista 170 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. Helppoa ja hyvää!

Saatuani kakun uuniin aloin valmistautumaan pastan tekoon. Hetken pastakonetta tutkailtuani, ymmärsin kuinka sitä kuuluu käyttää. Taikina oli vetäytynyt juuri sopivasti ja sitten ei kuin veivaamaan. Homma oli tämäkin helppoa ja hauskaa. Ja olo oli kuin masterchefillä. ;) 

Koneen käyttö oli siis helppoa, mutta kun olin saanut levyt sopivan ohuiksi ja seuraavana vaiheena oli käyttää koneen tagliatelleterää, niin huusin tyttäreni apukäsiksi mukaan. On paljon helpompaa, kun toinen on vastaanottamassa nauhapastaa kaksin käsin. Tarkoituksena on saada pasta ulos koneesta niin, että nauhat eivät suotta mene solmuun keskenään. Laitoimme pastan hetkeksi kuivumaan ennen keittämistä ja siinä välissä olikin sopivasti aikaa tehdä kastike pastalle valmiiksi. Carbonara oli päivän valinta.

Keitin pastan runsassuolaisessa vedessä ja sekoitin yhdessä kastikkeen kera. Täytyy sanoa, että itsetehty pasta oli kyllä ihan eri makuista, kuin kaupasta kotiin kannettu. Samaa sanoivat muutkin nälkäiset suut. ;)

Sunnuntain italiamenu täydentyi siis kahvilla/teellä ja Ricotta-Limoncello-kakulla. Kakku oli maukasta ja meidän mieleemme juurikin sopivan happamanmakeaa. Mums!

puusavotta ja mökin perustukset

Kuten viime postauksessa kerroin, laitettiin hihat heilumaan mökinrakennuspuuhissa ihan samantien. Hieman jännitettiin, että kuinka nopeasti rakennusluvat tulevat, mies kun oli jo varannut lennot Suomeen puunkaatotalkoisiin. Rakennuslupa tuli sopivasti päivää ennen puunkaadon aloitusta, joten siltä osin kaikki oli hyvin. 

Ison mökin sijoittaminen tontille jäi miehen päätettäväksi. Itse olin tehnyt kesällä paikan päälle sellasen pikavierailun, jonka aikana olin vaan niin hullaantunut kaikesta, että mökin paikan katsominen jäi varsin pieneksi. Kotona Puolassa yritimme muistella tontin korkeuseroja yms., mutta parhaaksi koitui päätöksenteko paikanpäällä. Mökille löytyikin oiva paikka ja sitten vuorossa olikin puiden kaataminen pois uuden rakennuksen alta. 

Isäni korvaamaton apu oli tarpeen, jotta hommat lähtivät käyntiin. Toisena päivänä talkoovahvuuteen lisättiin myös pari hyvää ystävää, joiden ansiosta viikonloppu riitti kuin riittikin homman loppuunsaattamiseen. Urakka taisi kyllä olla melkoinen ja lämmin ilma ei tehnyt siitä yhtään helpompaa.

Pitkän ja raskaan talkoopäivän jälkeen sai oma väki lopultakin testata myös saunan ja järven. Saunasta sai kuulemma hyvät löylyt ja ei järvivesikään hullumpaa ollut.

Saunamökki ilta-auringossa. 

 Mies tuli takaisin Puolaan, mutta hommat tontilla jatkuivat. Onneksemme tontin ja paikan myyjä/rakentaja lähti mukaan jatkamaan kanssamme tätä projektia. Hän siis laittoi samantien pyörät pyörimään ja heti seuraavalla viikolla alkoivatkin kaivinkoneet jylläämään ja perustusten teko käynnistyi. Tarkoituksena on tehdä perustukset valmiiksi ennen talven tuloa, joten keväällä hommat pääsevät jatkumaan hetimiten hirsitoimituksen tultua.

Hommat näyttävät kuvienkin varjossa sujuvan oikein mallikkaasti. Itselleni jää vaihtoehdoksi nähdä ja kuvitella kaikki näin valokuvien kautta. Samoin yritän kuvitella pohjapiirrosten avulla, että miltä mökin sisällä tulisi näyttämään. Yhtälailla olen saanut luvan pohtia omia mieltymyksiäni sisustuksen suhteen. Se onkin hieman hankalampaa, kun kaikkea mahdollista ja mahdotontakin on tarjolla yltäkylläisesti. Jotta saisin omia ajatuksiani hieman jäsenneltyä, päätin perustaa "mökkikansion", johon kerään sekä valokuvia tämän projektin ajalta, mutta myös inspiraatiokuvia. Kuvia katsellessa on helpompi päästä käsitykseen siitä, että mikä näyttää omissa silmissä kivalta ja mikä taas ei sytytä niinkään. 

On tässä puuhaa kerrakseen, mutta juuri nyt en osaa kuvitella mitään tämän mukavampaa.