Yhtä juhlaa

Viime viikko olikin melkoisen ohjelmarikas. Torstaina Wroclawin vanhankaupungin keskustassa, Rynekillä sijaitsevassa City Hallissa vietettiin Wroclawin International Magazinen 1-vuotis syntymäpäiviä. Paikalle oli kutsuttu 300 kutsuvierasta ja useita esiintyjiä. Suuri osa esiintyjistä oli oikeasti kansainvälisiä taiteilijoita. Oli parikin pianistia, oopperalaulaja, äänitaiteilija, espanjalainen laulaja, itämaiset tanssijat ja sitten meidän äitien viuluorkesteri. Tosiasiassahan tuo pikkuorkesteri ja sen korealaiset jäsenet ovat aloittaneet viulunsoiton vuosi sitten, joten hyvinkin alkutaipaleella harrastuksessa vielä ollaan. Korealaiset äidit ovat kyllä kulttuurillensa sopien määrätietoisia harjoittelijoita, joten soitanta oli sikäli ihan "mukiinmenevää" (mistähän tuokin sanonta lienee saanut alkunsa)? Pianonsäestyksen ja minun soolo-osuuksien kera soitto kuulosti ihan hyvältä. Saimme ainakin suurelta yleisöltä takuuvarmat sympatiapisteet. Hellyyttävää oli, miten nuo korealaiset kumartelivat ja ylistivät ja kiittivät minua siitä, että olin tullut "pelastamaan heidät" liittymällä joukkoon. Jouduin myös todella tekemään työtä tsempatessani heitä ennen esitystä, kun epätoivo meinasi iskeä ihan toden teolla. Yksi kiirehti vessaan juuri ennen meidän lavalle astumistamme ja toinen valahti valkoiseksi jännittäessään niin kovasti. Esiintyminen oli heille siis ihan ensimmäinen kerta ja moni ilmoitti, että ei ollut juuri edellisenä yönä saanut unta silmään pelätessään niin paljon.  Miten ylpeitä ja onnellisia he kaikki olivatkaan hyvin menneen esityksen jälkeen.

Kuusi korealaista + minä + puolalainen opettaja, joka säesti pianolla. 

Koko esiintyjäkaarti kukitettiin konsertin päätteeksi.

 Laitan tähän kuvia uusista sisustustarroista, joita vähän innostuin tilailemaan puolalaisesta nettifirmasta. Kaikki ovat melko suurikokoisia ja hinnaksi tuli postikulujen kera n. 50 euroa. Niin ja postipoika toi ne suoraan kotiovelle.

Tämä löysi paikkansa makkarista sängyn päältä. 

Tämä tarra sijaitsee ruokailutilan seinällä ja on
aika suurikokoinen, vaikka kuvasta kokoa ei pysty näkemäänkään.

Mielestäni kuvat sopivat hyvin meidän valkoisille seinillemme. Seinäpinta-alaa riittää, joten jotain piti keksiä.  Onhan meillä myös joitakin tauluja, mutta ne kaikki eivät ole vielä oikein löytäneet paikkojansa. Haluan olla varma niiden sijoittelusta, jotta vältymme turhilta rei'iltä kiviseinissä.

Tämä löytyy rappukäytävästä. 

Tämä viimeinen sijoitettiin rappukäytävään, kun se tuntui kaipaavan jotain katseenvangitsijaa kolkoille seinilleen. Siitä voi sitten tarpeen vaatiessa tarkastaa miten huomenta sanotaan 35:llä eri kielellä.

Lauantaina sitten vietimme meillä kotona tupaantuliaisia, jonne olimme kutsuneet kaikki kaupungissa olevat suomalaisperheet ja lisäksi kolme yksittäistä suomalaismiestä, jotka ovat täällä projektitöissä. Huvittavaa on, että täällä tällä hetkellä olevat suomalaiset työskentelevät kaikki samassa firmassa. Miehet siis erityisesti tuntevat toisensa. Yksi perheistä ei päässyt tulemaan päällekäisten juhlien vuoksi, mutta meitä oli lopulta paikalla 10 aikuista ja 7 lasta.

Tarjottavaksi olin suunnitellut kylmän salaattipöydän, joka mahdollisti hyvin vieraiden hieman eriaikaisen saapumisen. Olin tehnyt pasta-lohisalaatin, juustoisen perunasalaatin ja kana-vihersalaatin. Lisäksi olin vääntänyt 100 lihapullaa ja tarjolla oli myös patonkia, viiniä ja olutta. Niin ja myöhemmin illalla keitettiin suomalaiset Presidentti-kahvit ja maisteltiin suklaakakkua.

Juhlissa oli mukavan rento meininki, joka illan myötä yltyi karaokelaulantaan saakka :). Oona oli kehitellyt myös lapsille hieman ajanvietettä aarteenetsinnän merkeissä, joten lapsetkin jaksoivat hienosti meiningissä mukana.