Sunnuntain italiamenu

Ihana ja aurinkoinen sunnuntai sai tämän "kokkikolmosen" innostumaan ja päätinkin kokeilla kerralla ihan kahta ennenkokematonta reseptiä. Viikolla tein yhdessä suomityttöjen kanssa täsmäiskun tuohon shoppailijoiden paratiisiin TkMaxxiin, josta onnellisena kannoin kotiin kauan havittelemani pastakoneen. Eikä ihan minkä tahansa pastakoneen, vaan Jamie Oliver-merkkisen. Koneisiin hieman etukäteen tutustuneena olin päättänyt, että pastakone saisi olla sellainen, jossa olisi mahdollisimman vähän irrotettavia osia ja joka muutenkin olisi helppokäyttöinen. Tämä kone on sellainen. 

Sitten ei muuta kuin tuorepastataikinan tekoon. Kaupasta olin ostanut erityisiä durumvenhäjauhoja, jotka soveltuvat parhaiten pastan tekemiseen. Taikinan teko oli helppoa, mutta oikeanlaisen sitkon saamiseksi joutui taikinaa vaivaamaan ja venyttämään kyllä melkoisesti. Kun sain taikinasta lopulta mieluista, laitoin sen kelmuun lepäämään.

Pastan vetäytyessä hyödynsin aikaa tekemällä nopean ja helpon Ricotta-Limoncello kakun. Näin tähän ohjeen Sikke Sumarin ohjelmassa ja heti kiinnostuin siitä. Limoncelloakin sattui edellisen Italianreissun jäljiltä vielä kaapista löytymään. Laitan tähän ohjeen, jos joku vaikka innostuisi kokeilemaan. 

Taikina: 

300 g vehnäjauhoja

100g sokeria

200g voita (kylmää)

3 keltuaista

Kaikki sekaisin ja nypitään taikina nopeasti murutaikinaksi. Taikina saa siis olla ihan sellaista hiekkamaista. Vuoraa kakkupohja leivinpaperilla ja laita puolet muruista vuoan pohjalle. Kannattaa painella murut pohjaa vasten tiiviiksi levyksi. 

Täyte:

500g ricottaa (2 purkkia)

100g sokeria

3 rkl limoncelloa (laitoin hieman enemmän)

puolen sitruunan raastettu kuori

Sekoita täytteen aineet keskenään ja lisää vuokaan pohjan päälle. Ripottele loput pohjataikinan muruista juustotäytteen päälle. Paista 170 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. Helppoa ja hyvää!

Saatuani kakun uuniin aloin valmistautumaan pastan tekoon. Hetken pastakonetta tutkailtuani, ymmärsin kuinka sitä kuuluu käyttää. Taikina oli vetäytynyt juuri sopivasti ja sitten ei kuin veivaamaan. Homma oli tämäkin helppoa ja hauskaa. Ja olo oli kuin masterchefillä. ;) 

Koneen käyttö oli siis helppoa, mutta kun olin saanut levyt sopivan ohuiksi ja seuraavana vaiheena oli käyttää koneen tagliatelleterää, niin huusin tyttäreni apukäsiksi mukaan. On paljon helpompaa, kun toinen on vastaanottamassa nauhapastaa kaksin käsin. Tarkoituksena on saada pasta ulos koneesta niin, että nauhat eivät suotta mene solmuun keskenään. Laitoimme pastan hetkeksi kuivumaan ennen keittämistä ja siinä välissä olikin sopivasti aikaa tehdä kastike pastalle valmiiksi. Carbonara oli päivän valinta.

Keitin pastan runsassuolaisessa vedessä ja sekoitin yhdessä kastikkeen kera. Täytyy sanoa, että itsetehty pasta oli kyllä ihan eri makuista, kuin kaupasta kotiin kannettu. Samaa sanoivat muutkin nälkäiset suut. ;)

Sunnuntain italiamenu täydentyi siis kahvilla/teellä ja Ricotta-Limoncello-kakulla. Kakku oli maukasta ja meidän mieleemme juurikin sopivan happamanmakeaa. Mums!