perjantai 20. heinäkuuta 2012

lomatunnelmia vol.3

Kolmas päivitys vielä Suomenreissusta ja sitten siirrytäänkin keskieuroopan tunnelmiin. Isä oli kevään korvalla ostanut veneen, jonka oli saanut sopivasti Juhannuksen aikoihin vesille. Pitihän sitä meidänkin pienelle venereissulle päästä, vaikka ilmoja odottaessa meinasi tulla jo uskonpuute koko veneilyn suhteen. Lopulta säitä uhmaten lähdimme kera Unna ystävän Sannin Vanajavedelle katsastamaan tuota uusinta hankintaa. 

Ilmat eivät aluksi oikein suosineet ja jo laiturista irrottautuminen osoittautui hieman hankalaksi. Aallot olivat sen verran hankalat, että läheisten kivien kanssa piti olla tarkkana. Pääsimme kuitenkin matkaan. 


Tämä on paatti erityisesti minun mieleeni, kun pidän enemmän sellaisesta hitaanpuoleisesta ja rauhallisesta menosta. Pikakiiturit enemmänkin pelottavat kuin viehättävät. Mukavasti matkaa siis taitettiin, vaikka säätila vaihteli rankkasateesta auringonpaisteeseen. Onneksi tässä paatissa ei tarvitse sateellakaan kastua.

Eväät piti tietysti syödä jo heti alkumatkasta ja mikä siinä oikein onkaan, kun aina näin ulkosalla ne maistuvat erityisen hyvältä. Unnalla oli myös pelikortit mukana ja tytöt pelasivatkin innokkaasti ja taisi maisemien katselu jäädä toissijaiseksi.



Sateen hieman tauotessa ja auringon pyrkiessä esiin rantauduimme Sääksmäen Silloille ja poikkesimme Silta-kahvilaan lounaalle. Lenni-lokinpoikanen odottelikin meitä jo laiturilla tulevaksi.


Lounastauon pidettyämme emme lähteneetkään heti paluumatkalle, vaan pitihän meidän pelata koko poppoolla pienimuotoinen korttipeliturnaus. Kukahan se voittaja olikaan? ;)

Korttipelin jälkeen lähdimme putputtelemaan takaisin kotimatkalle ja kun aurinkokin näytti meille vaihteeksi parastaan, niin Unna ja Sanni ottivat ilon irti ja valtasivat nokkapaikat koko paluumatkan ajaksi. Pienessä aallokossa varpaat kuulemma kastuivat ihanasti.

Menomatkan Esa oli tutustunut paattiin ja merikortteihin ja paluumatkalla isä jo uskalsi päästää Esan "puikkoihin". Perille päästiin hymy huulilla ja mukavaa kokemusta rikkaampina!


lomalla Suomessa vol.2

Voi sitä elämän mahtavuutta, kun on onni omistaa niin paljon ihania ystäviä. Tuntui kuin koko loma olisi ollut juhlaa, kun ystäviä tavatessa olo tuntui erityiseltä; kaivatulta ja tervetulleelta. Juhlaa toki mahtui reissuumme ihan oikeastikin kaksien rippijuhlien muodossa, kun siskonpoika ja hyvien ystävien nuorimmainen pääsivät ripille. 

Juhlakalu Kalle, Oona ja puolalainen ystävänsä Kinga, Isä ja siskoni ja siskon/kummipoika Ville. 
Niin ja olihan meillä ihan omalla perheelläkin aihetta juhlaan. Ehdimme kuin ehdimmekin juhlistaa lounaan merkeissä 19. hääpäiväämme ihan kahdestaan. Ensi vuonna sitten ehkä jotain hieman enemmän.


Vaikka lomailu tuntui aika ajoin kiireiseltäkin, niin ystävien tapaaminen on aina yhtä riemullista. Vierailimme Vilppulassa, jossa on aina niin sydämellinen vastaanotto. Kahden urheilijaperheen kohtaamisessa ei vaan voi näköjään välttyä pieneltä hien pintaan tuottavalta urheilusuoritukselta. Tällä kertaa hien pintaan sai pingis.

Pirkkalassa majotuimme oman talomme naapuriin useaksi yöksi. Kiitos Paukkuset! Vaikka etukäteen ajatellen tuntui hieman oudolta joutua katselemaan omaa kotia toisesta perspektiivistä, niin ne murheet hälvenivät onneksi sekunnissa, kun tapasimme naapurit pitkästä aikaa. On aina niin helppo majoittua tutun perheen luokse, kun tuntee itsensä tervetulleeksi.

Toiset Pirkkalanystävät olivat myös järjestäneet meille ihanan rantasaunaillan grillauksineen. En sitten voinut minäkään ihan mammantytöksi jäädä ja uskaltauduin kuin uskaltauduinkin talviturkin kastoon +17 asteisessa Pyhäjärvessä. Hrrrr, oli se kylmää. Kiitos perhe Piippo!


Ystävät ovat elämän suola. Niin se vain on. Meidät otettiin joka puolella vastaan niin kertakaikkisen ihanasti, että tämän reissun jälkeen ikävöimme ystäviämme varmasti hurjasti enemmän. Tai sitten se on niin, että pitkä välimatka ja eri maassa asuminen lähentävät ja lujentavat ystävyyssuhteita. Kaukana olemisella on tietysti nurjat puolensa, kuten se että ei voi olla läsnä ja lähellä näkemässä kummilasten kasvua. Etenkin pienet kummipoikani olivat kasvaneet taasen hurjasti.


Kiireisiin lomapäiviin mahtui kuitenkin myös ripaus rauhaa, nautintoa ja arkeakin. Joudimme kiertelemään kaupungilla, shoppailimme ja söimme tietysti tuttuja, maistuvia makuja.

Kingan viimeisenä iltana pistäydyimme dinnerillä The Grillissä. 
Ei voi kuin kiittää ja kumartaa kauniisti kaikille ystäville ja läheisille, jotka meitä majoittivat tai muuten vaan ottivat luokseen edes pieneksi hetkeksi! Talossamme Puolassa on tunnetusti "avoimet ovet" ja otamme vieraita luoksemme enemmän kuin mielellämme. Tervetuloa vastavierailulle!

torstai 19. heinäkuuta 2012

lomafiiliksiä kotisuomesta vol.1


Suomenlomalla on nyt käyty ja hyvät ovat fiilikset, vaikkakaan ilmat eivät meitä ihan joka hetki suosineetkaan. Kuvista sitä tosin ei juurikaan huomaa, kun sateen sattuessa en viitsinyt kameraa kosteudelle altistaa ja olenkin kuvaillut enimmäkseen poutasäällä. Suomen kesä on arvaamaton ja tällä kerralla se taisi olla sitä erityisesti. Oli outoa, kun välillä paistoi ja ihan hetkessä tummanpuhuvat pilvet tupsahtivat sinisen taivaan tilalle ja saimme rankkasadekuuron niskaamme. 

Mutta alkuun palatakseni...reissu lähti siis liikkeelle kuuden tunnin ajolla Wroclawista Gdyniaan. Gdyniassa yövyimme mahtavassa Sea Towersissa, 16. kerroksessa, josta oli kertakaikkisen huikeat näkymät merelle. 

Aikaisin aamulla lastauduimme autoinemme laivaan ja matka kohti Suomea ja Vuosaarta saattoi alkaa. Finnlinesin laivat eivät tosiaankaan ole luksuslaivoja, vaan pikemminkin rahtilaivoja, mutta onneksemme saimme mukavan nokkahytin, josta oli myöskin mukavat näkymät merelle. Vesi on todellakin se elementti, jota olemme suuresti kaivanneet. Puola kun ei ole "tuhansien järvien maa", kuten Suomi. 



Pääsimme perille ja ensimmäiseksi vierailimme molemmissa mummuloissa. Mummulareissun jälkeen matka jatkui Tampereelle ja majapaikkaamme Lapinniemeen. Kylläpä kaupunki näyttäytyi kauniina ja hetken poissaolon jälkeen on ihmeellistä kuinka "eri silmin" sitä tuttuja paikkoja katselee. Tässä muutamia makupaloja kuvien muodossa.



En lainkaan tiennyt, että Laukontorin laidalle oli ilmestynyt uusi kahvila ja salaattibaari. Hmm, ja harmikseni minulla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, vaikka kuvasta toisin voisi luulla. ;)



Kesäillan auringonlasku Näsijärvelle on huikaisevan kaunis.




tiistai 3. heinäkuuta 2012

kohti Suomea

No, tänään lomareissumme vol.1 alkoi. Ensin matkaamme Suomeen ja koska lähdemme reissuun autolla, niin tiedossa on takapuolilihasten kestävyyttä koetteleva kuuden tunnin istunto. Aluksi matka vie kohti Puolan pohjoisrannikkoa, Gdyniaa, jossa yövymme. Aamulla jonotamme lautalle, jolla sitten matkaamme vuorokauden, jotta voimme herätä seuraavana aamuna Suomesta, Helsingistä. 

Kaikki tavarat sopivat hienosti matkaan ja olisi sopinut vielä enemmänkin. Vähän kyllä huolettaa, että jos Suomessa onkin kovin kylmää, niin näihin helteisiin tottuneina emme varmastikaan ole pakanneet riittävästi lämmintä mukaan. Onneksi Suomessakin on kauppoja, jos hätätilanne yllättää. ;)


Kuuden tunnin ja yhden viiden minuutin pissatauon jälkeen saavuimme illansuussa Gdyniaan. Meillä oli käynnissä kilpailu, että kuka näkee meren ensimmäiseksi. Vaikka kuinka tiirailimme, niin meri näkyi kunnolla vasta majapaikassamme. Yövymme hienossa huoneistossa, Sea Towerissa, jonka 16. kerroksesta todellakin näkyy meri.


Nyt on jo sen verran nälkä, että illallinen on paikallaan. Sitten ei muuta kuin nukkumaan ja huomenna kohti uusia seikkailuja.