keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

kätevä emäntä

 Löysin ystäväni Jonnan kanssa eräänä päivänä eräästä kauppakeskuksesta pienen Organic-luomukaupan. Sinnehän piti heti mennä ihmettelemään ja valikoima olikin aika hyvä. Sieltä löytyi mm. kaikennäköisiä laktoosittomia- ja soijatuotteita, keliaakikoille sopivia viljatuotteita ja löysimmepä sieltä biologisesti viljeltyjä, luomuruisjauhojakin. Sosiaalisessa mediassa hiljattain täällä asuvien suomalaisten kesken käyty keskustelu ruisleivän satavuudesta, tai oikeastaan saamattomuudesta herätti meissäkin ajatuksen kokeilla itse leivän leipomista. Niin, hävettääkin vähän tunnustaa, mutta en ole ikinä ennen tehnyt ruisleipää. Totesimme, että ei se nyt kai kuitenkaan mitään rakettitiedettä voi olla. Internetti olikin sitten väärällään ohjeita, joten tietämättömän oli vaan tehtävä valinta, että mitä ohjetta nyt kokeillaan.

Leivän teko alkoi siis kolme päivää sitten, kun laitoin juuren tulemaan. Juurta olen sitten hoitanut ja hellinyt, sekoitellut ja lisännyt sinne välillä myös jauhoja ja vettä. Tänään vihdoin ajattelin, että nyt on aika tosissaan kokeilla sitä leivän tekoa. Ainut epävarmuustekijä oli se, että päätin käyttää tuorehiivan sijasta kuivahiivaa. Enkä yhtään tiennyt sen toimivuudesta. Juuren teossa käytin muuten hapankorppuja, joita onneksemme saa myös täältä.

Tästä lähdettiin liikkeelle.


Juuri muhimassa. 

Laitoin juurta hieman talteen pakkaseen seuraavaa leiväntekoa varten. 

Ohjeen mukaan etenin ja taikinasta tuli kyllä jauhot lisättyäni aikas tiivistä ja tuhtia. Jätin sen nousemaan muutamaksi tunniksi. Leipomaan ryhdyttyäni päätin tehdä samalla inspiraatiopuuskalla myös karjalanpiirakoita, kaapista kun löytyi riisipuuroaineksetkin ja ruisjauhojahan minulla jo oli. Kaikki lähti hyvin alkuun, mitä nyt tietysti onnistuin polttamaan sen puuron kattilan pohjaan. Onneksi siitä ei kuitenkaan tullut käyttökelvotonta.


Onnistuin tekemään kuorista todella ohuita, vaikka olihan siinä melkoinen homma. En ole muuten koskaan ennen tehnyt myöskään karjalanpiirakoita alusta loppuun saakka ihan itse. Anoppi on Karjalantyttöjä ja sitä myötä melkoinen karjalanpiirakkamestari ja hänen aputyttönään olen niitä jokusen kerran tehnyt tai oikeastaan katsellut hänen tekemistään. Anoppi on tarkka piirakoistaan ja on aina hoitanut rypytyksenkin ihan itse. ;)

Piirakat ja se rypytyskin onnistuivat mielestäni hyvin ja makukin yllätti. Niistä tuli todella hyviä ja uskon sen, kun päiväkahville kutsumani Jonnakin asian vahvisti. Perhe ei tosin ole vielä niitä maistellut ja yllätys odottaakin koulusta ja töistä kotiinsaapuvia. Ruiskuoria jäi yli ja päätin tehdä vielä perunamuusin, joista voisin tehdä vielä perunapiirakoitakin. Hyviä taisi niistäkin tulla.


Piirakoiden jälkeen piti palata ruistaikinan pariin. Taikina oli kohonnut reilusti kaksinkertaiseksi ja leivoin siitä kolme limppua, jotka jätin taas vaihteeksi nousemaan.

Tässä vielä raakana ja uuniin menossa. 

Juuri sain uunista viimeisen leivän ja vielä en ole uskaltanut maistaa. Taidan odottaa miehen ja lapset kotiin, jotta voimme sitten yhdessä tehdä makutestin. Voihan sitä kauniin, lämpimän (+22) ja aurinkoisen päivän viettää keittiön kuumuudessakin. Lopputulos on ainakin ihan ok.

Nam!

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

talvesta suoraan kesään ?

Sitäkö tämä nyt tarkoittaa, että varsinainen kevät jää kokonaan väliin? Viime viikolla oli vielä kovin kylmää ja nyt yhtäkkiä täällä onkin kesä. Niin, minun mielestäni kesä on tullut kun aurinkoakaan ei näy paksun pilviverhon takaa ja silti mittari näytti jo aamukahdeksalta +17. Kävin juuri pienellä kierroksella tuolla puutarhassa ja jotenkin tuntui todella lämpimältä, niin tarkistin mittarista iltapäivän lämmön. Mitä! Mittari näytti + 23.6! Huom! Aurinkoa ei siis näy. Kyllä se nyt on kesä ainakin suomalaisen mittapuun mukaan. ;)

Luonto ei näköjään vaan meinaa kaikilta osin oikein pysyä perässä, kun lämpötilanvaihtelut ovat näin suuret. Piti käydä puutarhassa ottamassa hieman valokuvia, jotta voin sitten tulevina vuosina muistella tätä outoa ja omituista kevättä. Puolalaiset itsekin sanovat, että tämä on jotain ainutlaatuista. Koskaan aiemmin ei ole Pääsiäisen aikaan ollut noin kylmä, vaan yleensä silloin on jo lehti puussa ja talvivaatteet nakattu varastoon. Pääsiäisenä lapset käyvät pienten pääsiäiskoriensa kanssa siunauttamassa kirkoissa pääsiäiruokiaan ja aina on kuulemma voinut pukeutua kauniisiin mekkoihin ja juhlatamineisiin. Nyt Pääsiäisenä satoi lunta ja oli todella kylmää. 

Tältä näytti huhtikuun kolmannella viikolla vuonna 2013.






Saihan se naapurin Tina-koirakin minulta odottamansa rapsutukset. Katseli ja seurasi ihmeissään, että mitä oikein puuhailin.


Mielenkiinnolla seuraan kuinka nopeasti puut saavat vihreän asunsa. Tälle päivälle säätiedotus lupasi vain +17 ja huomiselle +23. Kuinkahan lämmintä huomenna oikein onkaan, jos jo tänään oli viisi astetta enemmän kuin luvattiin?

perjantai 12. huhtikuuta 2013

yhteenveto karibianristeilystä

Lupaan että tämä on ihan vihonviimeinen Karibiapostaus. Pitää vaan tehdä jonkinlainen yhteenveto, jotta saan sanotuksi vielä muutaman mielessäni olevan asian.

Ihan ensiksi se, että jotenkin odotusarvomme Karibianristeilystä olivat ehkä hieman sellaiset, että laivan matkustajat ovat iältään jo hieman varttuuneempaa väkeä, niin ja nekin kaikki amerikkalaisia. Tämä osoittautui kuitenkin aivan vääräksi oletukseksi. Ikäjakauma oli toki laaja, mutta enemmistö matkaajista taisi olla 30-50-vuotiaita. Lapsiperheitä oli paljon ja myös niitä, jotka olivat matkalla kavereiden kesken. Amerikkalaiset olivat toki enemmistönä, mutta paljon muitakin kansallisuuksia löytyi matkustajien joukosta. Me neljä olimme laivan ainoat suomalaiset.

Toinen olettamus siitä, että risteilyt ovat aivan järjettömän kalliita ja muualle kaukomaille, esim. Thaimaaseen pääsee paljon edullisemmin, osoittautui sekin vääräksi. Kaukolomareissuksi tämä oli mielestäni yllättävänkin edullinen. Varsinkin, kun sen suhteuttaa siihen, että mitä kaikkea tuolla summalla saa, niin mielestäni puhutaan varsin kohtuuhintaisesta lomasta. Näimme valtavasti uusia ja erilaisia maita, paikkoja ja kulttuureja. Pysähdyssatamien retkitarjonta oli laadukasta ja monipuolista. Jokainen löysi varmasti jotain itselle sopivaa.

Ruokailimme koko viikon kuin Michelinravintoloissa. Se jos joku on todellista luksusta ja hemmottelua. Pitkästymään ei päässyt laivalla myöskään missään vaiheessa, kun ohjelmatarjonta oli monipuolista. Oli paljon sellaista, johon ei vaan pystynyt/ehtinyt osallistumaan, vaikka mieli olisi tehnyt. Laiva oli valtavan kokoinen ja ei missään mielessä verrattavissa ruotsinristeilijöihin.

Kaikki, siis ihan kaikki laivoilla on hyvin organisoitu. Aina, kun tullaan laivaan tai poistutaan laivasta jokaisen henkilöllisyys tarkistetaan. Virkailija toivotti tuttavallisesti: "Have a great day or welcome back, Sanna". Laivaan tullaan myös aina läpivalaisun ja turvatarkastuksen kautta. Tämä kaikki sujui kuitenkin jouheasti ja suuremmin jonottamatta ja mikä tärkeintä, sai aikaan mukavan turvallisuuden tunteen. Muutenkin, ihan kautta linjan, vaikka väkeä oli paljon, niin missään ei yleisestikään tuntunut ruuhkaisalta.

Meidät pidettiin muutenkin koko ajan hyvin ajan tasalla ihan kaikesta. Joka ilta oma hytti-isäntämme Vincent toimitti hyttiimme seuraavan päivän Daily Plannerin, josta löytyi ihan kaikki oleellinen tieto uutta päivää varten. Siinä kerrottiin pähkinänkuoressa saaren historia ja nykyisyys. Mukana oli karttoja omatoimiseen tutustumiseen, kerrattiin retkikohteet, kerrottiin tulevan päivän säätila yms. Bumaskasta kävi myös selväksi, että mitä ja minkälaista ohjelmaa laivalla on ja mikä on illallisen pukukoodi. Jos siis ei tahtonut lähteä maihin lainkaan, niin huono vaihtoehto ei ollut sekään, että jäi laivalle. Sielläkin riitti tekemistä ja ohjelmaa. Kaikille siis jotain. Illalla ennen nukkumaanmenoa oli mukavaa lukea ja saada tietoa uudesta kohteesta kohteesta. Jos tuon kaiken tiedon olisi saanut kerralla vaikka laivan lähtiessä, niin se olisi ollut totaalisen liikaa sulatettavaksi ja edes ymmärrettäväksi. Näin siis oli oikein hyvä.





Loppukaneetiksi voisin todeta, että kaikki oli niin hienoa ja mahtavaa, että lähtisin koska vaan uudelleen. Varmasti voin ihan kaikkien meidän neljänkin puolesta todeta, että SUOSITTELEMME! Kyllä tästä jäi itsellekin sellainen uusi siemen itämään, että toiveena voisi olla, että josko joskus vielä uudelleen tässä elämässä...

torstai 11. huhtikuuta 2013

ruokajuttuja risteilyltä

Lupailin vielä palata hieman Karibianristeilyn ruoka-asioihin. Saamanne pitää. Ravintoloista kerroinkin jo jonkin verran aiemmassa postauksessa. All Inclusive-systeemi takasi sen, että nälkä ei tullut missään vaiheessa. Syödä sai koska vaan ja missä vaan ja minkä verran vaan. Se oli hieman petollistakin, voin kertoa, mutta samalla myös oivallinen aika kokeilla ehkä jotain sellaista, jota ei ollut ennen syönyt.

Aamupalalla oli runsaasti vaihtoehtoja ja se toimi buffet-tyylillä. Itse sai siis olla vastuussa syömisistään. Toki oli mahdollista valita myös terveelliset vaihtoehdot. Puuroakin löytyi ja niin myös muroja, myslejä ja jogurttia. Tietenkin löytyi munia keitettyinä ja paistettuina ja halutessaan sai omeletin toivomillaan täytteillä. Leipiä oli muutamaa eri sorttia, mutta kaipaamaani ruisleipää ei näkynyt, kumma kyllä. ;) Tietysti löytyi pekonia, papuja, juustoja ja erilaisia makkaroita, kuten myös perunaa monella eri tapaa valmistettuna. Herkullisimman näköinen mielestäni oli hedelmäpöytä. Tuoreet, värikkäät, mehukkaaksi pilkotut ihanat maistuvat hedelmät näyttivätkin olevan monen pääasiallinen aamiainen. Harmillista, että itse olen lähestulkoon kaikille hedelmille allerginen. Verigreipinpuolikas kuului silti vakiovalintoihini. Sitten aamupalaltakin tietysti löytyi se jälkkäriosasto, eli viinerit ja kanelikierteet kruunasivat aamun. Miten ne maistuivatkin niin hyviltä. Jos nyt jotain parantamisen varaa etsi,  niin ehkä olisin toivonut tuoreita vihanneksia enemmän. Tomaattia kyllä löytyi, mutta siihen se sitten jäikin.

Näppärästi näytti sujuvan näiden hauskojen hahmojen veistely kaverilta, joka todella osasi loihtia veikeitä olioita hedelmistä ja kasviksista. Hänen työskentelyäänkin oli ilo katsella. Tästä voi ottaa vaikka vinkkiä ja kokeilla minkälaisia otuksia itse saa aikaiseksi.




Lounasta söimme yleensä samaisessa Winjammer buffet-ravintolassa. On se vaan jotenkin helppoa, kun voit itse annostella lautasellesi juuri sen verran kuin haluat ja juuri sitä mistä pidät. Pari kertaa taisimme käydä lounastamassa myös Sky Barissa, jossa parhaat pisteet sai chili con carne, josta muodostuikin Selinan suosikki. Yleensä löysimme tiemme kuitenkin Winjammeriin. Sieltä löytyi ne muutamat tutut jutut, kuten esim. ranskalaiset ja pizza, joita tarjoiltiin sitä haluaville joka päivä. Muuten ruokalajit vaihtelivat, niin että jonain päivänä esillä oli enemmän aasialaista ruokaa. Jonain toisena päivänä taas löysimme tiskiltä intialaista. Aina löytyi kuitenkin tuttua ja turvallista riisiä, perunaa, pastaa, lihaa, kalaa, kanaa ja monenlaisia salaatteja. Löytyi myös herkullisia täytettyjä kolmioleipiä ja eräänä päivänä yllätyimme, kun löysimme tarjolta sushia. Jälkkäripöytä oli totisesti myös melkoinen näky. Nurkassa nökötti jäätelökone, josta sait itse tehdä haluamasi annoksen. Pöydästä löytyi monenlaisia kakkuja, hyydykkeitä, mousseja ja pikkuleipiä. Onneksi yleensä siinä vaiheessa oli jo vatsa niin täynnä, että pelkkä jätskitötterö riitti jälkiruoaksi.

Illallinen tarjoiltiin siis Minstrel Diningroomissa, jossa Kataryna ja Christian serveerasivat meille koko viikon. Illallismenu oli joka ilta erilainen ja se tarjoiltiin suoraan pöytään. Ruoka oli todella hyvää ja vaikka annokset olivat kauniisti rakennettuja ja sopusuhtaisen kokoisia, niin ihan joka ikisen kerran poistuimme paikasta riittävän kylläisinä.

Illallisen saattoi siis maksutta tilata myös huoneeseen, mutta me emme tätä kokeilleet. Oli hauskaa hieman laittautua ja lähteä ikään kuin "ulos syömään". Laivalta löytyi myös muitakin ravintoloita,jos vaihtelua kaipasi. Muissa paikoissa ruoka kuului niin ikään hintaan, mutta pöydästä velotettiin nimellinen "kattausmaksu".

Me jätimme kerran menemättä Minstreliin ja valitsimme illallispaikaksemme sen sijaan italialaisen Portofinon. Täytyy kyllä sanoa, että omasta mielestäni sain siellä koko viikon parhaat annokset. Taisi tarjoilijoita hieman naurattaa minun ruokakuvailuni. En viitsinyt kertoa, että bloggaajalla pitää olla aina kamera valmiudessa. Ja näin hyvästä ja maukkaasta ruoasta otti mielellään kuvat muistoksi. Erityisesti pihvi oli täydellinen.




Viinipullostakin otin kuvan ihan sen tähden, että näin sain erityisen hyvän viinin tallennettua. Kukaan kun ei kuitenkaan jälkeenpäin enää muista, että mikä viini oli kyseessä. Tätä siis voimme suositella. Mahtaakohan tätä löytyä täältä Puolasta? 


Ruokaan ei siis tarvinnut pettyä yhden ainoaa kertaa. Niinhän siinä kävi, kuten risteilyemäntämme Mercedes varotti, että skinny jeanseja ei kannata ihan heti risteilyn jälkeen jalkaansa vetää, kun voi tulla harmitus. Ei muuta kuin lenkille ja salille, niin eiköhän ne risteilykilotkin siitä karise.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

päivä merellä ja viimeinen ilta

Risteilymme oli tullut siihen pisteeseen, että kaikki pysähdyspaikat oli nyt nähty ja käyty ja jäljellä oli viimeinen kokonainen päivä, ilta ja yö, jolloin laiva seilaisi koko matkan takaisin Puerto Ricon San Juaniin. Heräilimme siis rauhalliseen tahtiin ja otimme tällä kerralla aamupalan hyttiimme. Laivan erikoisuuksiin kuuluu myös se, että vain muutaman tunnin aikana keskellä yötä pitää maksaa pieni lisämaksu, mikäli haluaa huonepalvelun toimittavan jotain syötävää omaan hyttiin. Aina muulloin voi vapaasti pyytää huonepalvelua tuomaan toivomaansa purtavaa. Valinnanvaraa muuten riittää. Emme olleet kertaakaan käyttäneet tätä mahdollisuutta, mutta mikä oli parempi ajankohta leppoisalle hyttiaamupalalle, kuin viimeistäedellinen kiireetön aamu.  Nautiskelimme siis aamupalaherkuista omalla parvekkeella merituulen vienosti vilvoittaessa lämmintä ilmaa. 


Päivän sisältö muodostui siis mm. auringonotosta, pulikoinnista, lukemisesta, ristikoiden täyttämisestä, kortinpeluusta, syömisestä ja rentoutumisesta.


Helposti löysimme aurinkotuolit, joihin majoittua vaikka luulimme sen olevan mahdotonta. Päivän varalle oli laivalla extrapaljon ohjattua ohjelmaa. Oli rivitanssia, pokeriturnausta, hyväntekeväisyyskävelyätapahtumaa, bollywood-tanssituntia, ja kaikkea mahdollista. Hauskin kaikista taisi olla miehille suunnattu International Bellyflop competition. Kisassa siis enemmän tai vähemmän vatsakkaat, mutta rohkeat miehet näyttivät uskomattomia uimahyppymahaplätsejä altaaseen ja yleisö äänesti jatkoon aina parhaimmat. Valtava määrä yleisöä kokoontuikin katsomaan ja kannustamaan näitä vatsakkaita, jotka todellakin laittoivat itsensä likoon. Näimme melkoisia suorituksia ja hauskinta oli ehkä koko tapahtuman mahtava tunnelma, kun kaikilla näytti olevan iloinen mieli.


Jos katsoo tarkasti, voi kuvan keskellä nähdä melkoisen mahaplätsisuorituksen. :)
Päivä kului siis rennoissa merkeissä ja illan tullen varmistimme paikkamme myös teatterista, jossa oli tällä kertaa luvassa viimeinen show. Saimme nähdä huikeaa akrobatiaa ja illan huipennukseksi esiteltiin lipuilla kaikki yli 70 kansallisuutta, jotka työskentelivät laivalla. Melkoisen kansainvälinen työpaikka. Suomenlippua ei joukosta löytynyt. 




Kaihoisin mielin menimme viimeisen kerran illalliselle ja tapaamaan meille jo tutuiksi tulleita Christiania ja Katarynaa. He olivat pitäneet meistä hyvää huolta koko risteilyn ajan ja erityisesti kunnioitan Christinan ammattitaitoa suositella päivän menusta aina ne suosikit. Silloin kun valitsin hänen suosittelmansa ruoan, niin minun ei koskaan tarvinnut pettyä.


Kesken illallisen koimme vielä yhden hauskan yllätyksen, kun musiikin tahdissa ravintolan tarjoiluhenkilöstö esittäytyi kerralla koko illallisväelle. Tapoihin kuuluen pyöritimme mekin koko esiinmarssin ajan ruokaliinojamme kiitokseksi ja kannustukseksi.



Illalla oli sitten aika pakata tavarat takaisin matkalaukkuihin, jotka jätettiin siis jo edeltävänä iltana ennen risteilyn päättymistä hytin ovelle. Laukkumme näimme seuraavan kerran laivan ulkopuolella  poistuttuamme laivasta. Järjestely toimi oikein hyvin ja näin meidän ei tarvinnut raijata painavia laukkujamme laivan kapeilla käytävillä. Tämä tapa jouduttaa laivasta lähtemistä varmasti huomattavasti.

Aamulla heräsimme taas San Juanissa, Puerto Ricossa ja kotimatka takaisin Puolaan saattoi alkaa. Kaihoisin mielin hyvästelimme laivan ja matkakumppanimme. Suurkiitokset Selinalle ja Masalle! Oli mukavaa jakaa kokemus kanssanne! Eikun seuraavia yhteisreissuja suunnittelemaan. :)

Turha luulla, että blogipostaukset reissusta päättyvät tähän, kun aikomuksena on kertoa vielä hieman lisää. Olisi toki arvokasta saada kommentteja teiltä lukijoilta siitä, että miten olen onnistunut kuvaamaan Karibianristeilyä tässä blogissani? Olisiko jotain muuta, mitä haluaisitte tietää tällaisesta reissusta? Kiitos kommenteista jo etukäteen! :)

Bridgetown, Barbados


Viimeinen pysähdyspaikkamme oli Barbadoksen Bridgetown. Saari on hieman sivussa muista Karibianmeren saarista ja on pisimmillään vain 34 kilometriä pitkä. Itselleni tuli ihan ensimmäiseksi mieleen, että poptähti Rihannahan taitaa olla kotoisin Barbadokselta? Korjatkaa, jos olen väärässä.  Trooppinen lomaparatiisi taitaa olla kuvaavin lausunto, joka itselläni tuli mieleen ko. paikasta. Taitavat sitä paikkaa suuren maailman julkkiksetkin suosia lomaillessaan.

 Pitihän sitä heti aamusta lähteä omin päin tutustumaan kaupunkiin ja nappasimmekin sataman liepeiltä kolmen dollarin pakettiautotaksin, joka kuljetti meidät kaupungin keskustaan.



Keskustassa oli melkoinen vilinä ja vilske. Mukavinta oli ehkä se, että olimme vain pienen taksiajelun jälkeen keskellä aitoa barbadoslaista menoa. Täällä ehkä kaikkein vähiten tunsi olevansa turisti, koska liikenteessä olevia ihmisiä oli niin monenlaisia ja monennäköisiä. No, tietystihän meidät tunnisti turistiksi sekunnissa, mutta siitä ei jotensakkaan tehty niin suurta numeroa. Mielenkiinnolla katselimme ympärillemme ja piipahdimme meitä kiinnostaviin paikkoihin.







Teimme reissullamme myös hyviä tuliaisostoksia. Tytöille löytyi muutamia mukavia juttuja.  Ja onhan saari kuuluisa myös rommistaan, joten lopulta yksi rommipullokin päätyi matkaan mukaan.


Palasimme reissultamme takaisin laivalle lounastamaan. Laivaterminaalissa oli vielä muutama kauppa houkuttamassa turisteja pääsemään eroon viimeisistä rahoistaan. Eräs kauppa erityisesti kiinnitti huomioni, kun kaupan edustaa koristi joulukuusi. Olihan se aika erikoista katsella kuusta yli +30 asteen helteessä, mutta jos tosiaankin haluaa kuuseensa simpukkakoristeita, niin Barbadokseltahan ne pitää hankkia.

Meno jatkui vauhdikkaana, nimittäin nopean lounaan jälkeen kiirehdimme takaisin maihin. Vaatetus oli vaihdettu ja pyyhkeet ja aurinkorasvat löytyivät repuista, joten oli aika lähteä venereissulle.


Veneen kiitäessä kohti mukavia sukellusvesiä näimme matkan varrella mitä kauniimpia rantoja. Voi, kun olisikin ollut mahdollista jäädä nauttimaan elämästä jollekin ihanalle, autiolle rannalle vaikka ihan vaan vuodeksi. ;) Suunnittelimmekin jo jonkun keskeneräisen rantatalon ostamista, mutta tulimme kuitenkin järkiimme. ;)




Veneemme kaarsi selvästikin sopivalle paikalle ja pysäytti siihen. Ei muuta kuin snorkkelit naamalle ja sukeltamaan.


Meitä skeptikkoja odotti yllätys kun etukäteen meille toki hieman vinkattu, mutta ei kuitenkaan varmuudella luvattu kilpikonna ilmestyi tonteillemme. Wow! Täytyy sanoa, että olin tosi vaikuttunut. Ystävämme jättikilppari oli mielestäni todella kaunis ja ylvään näköinen siinä sukeltaessaan ja Nyt seuraa kuvia, jotka on taas otettu vedenkestävällä kamerallamme meren syvyyksissä ja vesi oli täälläkin hämmästyttävän kirkasta.




Olin niin iloinen, että tapasimme tuon jättikilpikonnan. Retkemme ei tosin vielä päättynyt tähän. Veneilimme pikapaatillamme toiseen paikkaan, jossa saimme myös snorklailla. Tuon paikan erikoisuutena oli pari vanhaa laivahylkyä.

Matkalla bongasimme mahdollisen seuraavan snorklauskohteen. Tuo ruosteromu ei taatusti pysyisi pinnalla kovinkaan kauan. Voimme vaan toivoa, että se ei oikeasti ole enää työkäytössä, jolloin se on matkustajilleen ja merelle melkoinen turvallisuusriski. Taitaa tuolla puolella maailmaa olla hieman erilaiset säännöt merikelpoisuudesta.


Sitten pulahdimme suolaveteen uudelleen ja kyllä kannatti tälläkin kerralla.


Melkoisia piikkinokkia uiskenteli aivan pinnan tuntumassa. Tässä ne kävivät tervehtimässä Esaa.



Täällä oli tosiaan tunne, että olen tässä sukeltamassa jossain valtavassa akvaariossa. Kaloja oli aivan valtavasti ja tuo laivanhylkykin oli mielenkiintoinen. Hylyn seinämiin oli kasvanut kiinni tai tarttunut jos jonkinmoista eliötä.


Ihan kuin tuolla yllä olevalla kalalla olisi jotain asiaa? Varmaankin on hieman huolissaan omasta reviiristään.

Sukellusoppaamme kellutteli pelastusponttooninsa päällä ja levollisin mielin piti huolta snorklaajien turvallisuudesta. 


Pitihän sitä yrittää saada itsemme myös vedenalaisyhteiskuvaan. Tuo ei nyt ihan onnistunut, mutta edes sinnepäin.


Snorklailun jälkeen veneilimme läheiselle beachille. Vene ei päässyt rantautumaan, vaan jäi ankkuriin hieman kauemmas rannasta. Hyppäsimme yli laidan ja uimme rantaan. Kauan ei auringossa tarvinnut oleilla, kun tuli liian kuuma, jolloin pulahdimme takaisin mereen. Meri olikin melkoisen tyrskyisä ja siinä uidessamme hauskaksi ohjelmanumeroksi muodostui swimming bar, eli jos tyrskyiltä pääsit uimaan paattimme vierelle, niin kippari ojensi palkkioksi pienen rommidrinkin. Minä en edes yrittänyt, siinämäärin rankkaa merenkäynti oli, mutta Esa taisteli juoman toivossa itsensä veneelle ja onnistui uimalla tuomaan minullekin drinkin. Kyllä meillä oli hauskaa.


Iloiset pojat banaaniveneensä kanssa. 
Olihan päivä. Haikeina piti palata takaisin isolle laivalle. Onneksi steelrumpujen sointi ryhditti menoamme ja mielessä alkoi kutkuttamaan jo risteilymme toinen formal evening. Taas saisimme laittautua näteiksi ja pukeutua iltapukuihin.


Vincent oli tehnyt meille taas pienen pyyhelemmikin, joka kiltisti nökötti sängyllämme. Merellisen päivän jälkeen aloimme valmistautumaan illalliselle. 


 Romance-pakettiin kuuluneet herkulliset alkupalat tulivat huoneeseemme juuri oikeaan aikaan, kun aurinko oli laskemassa ja maisema oli jälleen mitä kaunein. Herkkuja kelpasi kyllä tällaisissa maisemissa parvekkeella nautiskella. 




Toiseksiviimeisen illan show oli jälleen ällistyttävän hyvä. Saimme kokea melkoisen kavalkadin, kun kaikki eri iltoina esiintyneet tähdet antoivat parastaan.


Edellisen illan casinovoitoista motivoituneena pojat päättivät mennä kokeilemaan onneaan uudelleen. Tällä kerralla lähdimme onnenpiruiksi mukaan vahtimaan jo saavutettuja etujamme. Hyvin meni ja Esa onnistui jopa tuplaamaan voittonsa, joten tyhjin käsin ei tälläkään kerralla Casinolta poistuttu.