torstai 30. tammikuuta 2014

takaisin kuntoon- projekti

Tämä inhottava viikkokausien sairastaminen on alkanut kyllästyttämään ihan todenteolla. Joulusta saakka on korvassani ollut jotain vikaa. Hmmm...tai sitten korvien välissä. ;)  Ensin diagnosoitiin välikorvan tulehtus ja kun tulehdus oli hoidettu antibiooteilla, niin silti minulle jäi tunne, että kaikki ei ole ok. Tutkimusten jälkeen todettiin, että toisessa korvassa on jonkinsortin paineistusongelma ja syön siihen nyt useaa lääkettä, kaikkea allergialääkkeistä lähtien. Paineistusongelman syyksi lääkäri vahvasti epäili joulunajan lentoja. Kyllähän sitä muutaman päivän sisällä tuli useita nousuja ja laskuja lentokoneella tehtyä, mutta miten nyt tulehdus olisi muuttunut tällaiseksi vaivaksi. Tiedä häntä. Kyllästyttää koko lääkärissä juoksu. Se nyt ei muutenkaan ole niin mukavaa, mutta täällä on aina pienoisena esteenä tuo kielimuuri. Kaikki lääkärit kun eivät välttämättä lainkaan puhu englantia. Minun puolankielentaito taas ei ihan yllä tuolle lääkärien käyttämälle erikoissanaston tasolle. Angst, angst! Niin ja oli muuten ihan ensimmäinen kerta, kun lääkäriä tarvitsin, tämän koko kahden ja puolen vuoden aikana, jonka täällä Puolassa olemme asuneet. En siis järin usein sairasta. Ja, korvatulehduskin on elämäni ensimmäinen laatuaan.

Lääkäri antoi minulle vinkumiseni jälkeen lopulta kuitenkin treeniluvan, kun olin ollut urheilukiellossa jo jonkin aikaa. Vuoden vaihtumisen jälkeen treenimotivaatio kun oli melkoisen korkealla, niin tässä sairastaessa se sitten on laskenut kunnon kanssa samaa tahtia. On se kummallista, että kuinka tekemättömyys vaikuttaa nopeasti fyysiseen kuntoon sitä alentavasti. Olen nyt hiljakseen aloitellut treenaamisen täällä kotona, juoksumattoa hyödyntäen. Ensin tein reippaita kävelyjä ja pikku hiljaa olen nopeuttanut tahtia juoksun tasolle.

Tänään sitten päätin lähteä paikalliselle Sky Towerin kuntosalille, vaikka jouduin kyllä tosissaan potkimaan itseäni persuuksille liikkeelle lähdön suhteen. Onneksi hyvät ystävät soittivat ja pyysivät lounaalle samaiseen paikkaan, niin siitä sain tarvittavan boostin lähteä treenaamaan ennen lounasta.



Niinkuin näkyy, niin suht rauhassa sai puolen päivän aikaan treenailla. Pyörällä polkiessani katselin ajanvietteeksi tuosta pyörässä olevasta näytöstä eurosportilta jalkapalloa. Niin se pyöräily sujuu kuin huomaamatta. Punttitreenissä sitten eritysesti huomasin, kuinka sairastaminen on ihan oikeasti verottanut kuntoani. Jalkaprässiinkin laitoin suosiolla kympin vähemmän kuin yleensä.

Treenin jälkeen olin melkoisen loppu. Onneksi lounas ja hyvä seura odottivat. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Nyt on taas ainakin "päänavaus" tehty. Huomenna zumbaillaan.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

kyllä hätä keinot keksii ;)

Jossain epätodellisessa terveyspuuskassani olin vuoden lopussa mennyt yhdessä tyttärien kanssa päättämään, että uusi vuosi alkaakin sitten totalikarkittomana. Olemme ennenkin olleet ns. karkkilakossa, mutta nyt teimme siinä mielessä hieman viisaamman päätöksen, että kiellettyjen listalla ovat vain karkit ja suklaat. Jäätelö ja kahvipullat yms. ovat siis sallittuja. Ajattelimme tällaisen myönnytyksen olevan hiukan armollisempaa ja tälla tavoin turvata karkkilakon jatkumisen ilman nopeaa sortumista. Aiemmin karkittomuuden loputtua (yleensä jo ennen sovittua) onkin suklaa ja salmiakki maistunut sitten ihan urakalla.

No, ei ole tehnyt lainkaan tiukkaa tämä karkittomuus, kun päiväteen kanssakin saa nauttia sen keksin. Välillä tietysti kutkuttelevat nuo suomalaiset suklaat ja salmiakit, jotka olen kaikki kerännyt kasaan ja laittanut jemma-nimiseen paikkaan.  Erityisesti hopeatoffeepussit kuiskailevat nimeäni tämän tästä. Harmillistahan se on, että siellä ne joutavat odottamaan karkkittomuuden loppumista. Lienevätkö silloin jo kovettuneet kokonaan syömäkelvottomiksi?

Hätä siis keinot keksii, kuten sanotaan. Tänään, näin aurinkoisen sunnuntain kunniaksi alkoi kovasti tekemään mieli teen kanssa jotain herkkua. Muistin ne piilotetut suklaat ja nappasinkin sieltä yhden fazerin orange&crisps tummasuklaalevyn. Ajattelin soveltaa suklaamuffinssiohejttani niin, että taikinan sekaan laitetaan rouhittuja suklaasattumia. Taitaa olla kyllä hieman "harmaalle alueelle" menemistä tämän karkkilakon suhteen.

12 kappaletta isoja muffinsseja (tai 15-18 pientä)

Puolikas levy Fazerin suklaata
150g margariinia
1,5 dl sokeria
2 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2,5 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa

Vaahdota margariini ja sokeri ja lisää seokseen munat yksitellen sekoittaen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuoron perään maidon kanssa. Rouhi suklaa ja sekoita varovasti taikinaan. Nostele taikinaa muffinssivuokiin. Jos haluat isoja, niin laita vuoka aika täyteen. Paista 225 asteessa n. 15 minuuttia. Kuorruta mielen mukaan.

00aa2.JPG



Tuli niistä vaan niin mahtavan herkullisia.  Mukavaa sunnuntaita!

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

keskiviikon kokkailut

Pitkittynyt sairastaminen vaati veronsa ja kun eilen lopultakin vetkuttelun jälkeen menin lääkäriin, niin tuomiona oli paha välikorvan tulehdus ja tulehtuneet ja suurentuneet imusolmukkeet kaulalla ja niskassa. Antibioottikuuri ja totaalinen urheilukielto oli vihaisen lääkärin ohjeistus. Koska sairastan erittäin harvoin, niin nytkin ihan vaan rauhassa odottelin kivun ja säryn katoamista. Kuinka tyhmää se olikaan. Nyt on sitten pakko pysähtyä.

Kotoillessa ja tekemisen puutteessa päätin sitten edes hemmotella perhettäni ja kokkailla näin keskellä viikkoa herkkuaterian. Normaalisit viikolla tulee tehtyä sitä tavallista arkiruokaa ja viikonloppuna sitten yleensä panostetaan kokkailuun vähän enemmän.

Tämän keskiviikon menuksi valikoitui porsaan uunipaisti, duchesseperunasose, grillatut kirsikkatomaatit ja  kukkakaali-parsakaaligratiini.

Porsaan uunipaisti:

Ruskista kokonainen paisti uunipannulla öljy-voiseoksessa. Öljyn sekaan voi laittaa valkosipulisiivuja ja timjaminoksan, jotka maustavat seoksen sopivasti. Pyöritä paistia pannulla niin, että lihan pinta sulkeutuu joka puolelta. Laita paisti uuniuokaan ja kaada öljyseos päälle. Paista uunissa, kunnes lihamittari näyttää paistin sisälämpötilaksi 72 astetta. Anna kypsän paistin vetäytyä rauhassa foliossa ennen lihan leikkaamista.




Kukkakaali-parsakaaligratiini:

Paloittele kaalit sopiviksi nupuiksi ja keitä suolalla maustetussa vedessä lähes kypsiksi. Valuta valmiit kaalit lävikössä ja siirrä uunivuokaan. Rouhi kaalien päälle suolaa ja mustapippuria. Tee kermaseos (4 dl kermaa + maustettua sulatejuustoa) ja lisää kaalien päälle. Vuole pinnalle parmesanlastuja ja paista uunissa n. 30 min.



Duchesseperunasose:

Kuori ja keitä n. kilo perunoita suolalla maustetussa vedessä. Valuta perunat, mutta säästä keitinlientä.
Soseuta perunat sähkövatkaimella muusiksi, lisää 1 muna ja 2 rkl voita + suolaa tarpeen mukaan. Ohenna muusia keitinliemellä sopivaksi. Laita muusi pursotinpussiin ja pursota uunipellille kauniita kiehkuroita. Laita uuniin grillivastusten alle kovaan lämpöön muutamaksi minuutiksi.

Mmmmm, olipa maistuvaa. Toivottavasti perhe ei ala toivomaan, että sairastaisin useammin? ;)


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

valoa ja varjoa

Sain joululahjaksi tuiki tarpeellisen kirjan: Järkkärikuvaajan käsikirja, jonka sisuksista löytyykin huomattavan paljon tietoa järjestelmäkameralla kuvaamisesta. Kerroinkin jo aikaisemmin, että omistan hienon kameran, mutta en ole oikein koskaan kunnolla perehtynyt siihen, että mitä kaikkea tuolla kameralla kuvaaminen mahdollistaa. Opuksessa on selkeäsanaisesti kerrottu perusasiat ja jokaisen toiminnon selittämisen jälkeen on kehotus rohkeasti vaan kuvata ja kokeilla.  

Talvi ei ota tullakseen tänne Wroclawiin vaan ennemminkin tuntuu siltä, että kevät on jo pitkällä. Aurinko paistaa iloisesti joka päivä ja lämpötilakin on pyörinyt päälle +10 asteessa. Aamusella käytin  valoa hyväkseni ja kokeilin muutamaa kirjasta poimittua uutta juttua ja piipahdin ulkosellakin.  Uskomatonta miten sininen taivas oli ja värien kontrasti oli suuri. 


Kameran käyttäminen manuaalisäädöillä ei ole mitään ihan helppoa, mutta kokemuksen karttuessa siihenkin tulee varmasti jonkinlaista varmuutta. Nyt vielä kuvaamiseni on enemmän yritystä, erehdystä ja kokeilua. Onnistuminen on kuitenkin mukavaa, vaikka välillä tosin kuvaa jälkeenpäin katsoessani en ole lainkaan varma siitä, että onko kuva oikeasti hyvä tai miten sitä saisi paremmaksi. Toivottavasti silmäkin ajan kanssa harjaantuu.


Valo ja varjo ovat kovin kiehtovia asioita, vaikka en niistäkään vielä kovin paljoa ymmärrä. Tämä allaoleva kuva on mielestäni kiva ja jotenkin kiehtova. No, treenaus jatkukoon ja toivon siis lisää aurinkoisia ja valoisia päiviä. 


Uuden vuoden kunniaksi päätin uudistaa hieman myös tätä blogin ulkoasua. Olen siinä aika onneton ja ole ihmetellytkin että miten jotkut blogit ovat niin todella hienoja ulkoasultaan. Kuinkahan se oikein tehdään? Tein nyt jonkinlaisen yrityksen ihan valmiiden mallien pohjalta. Otan mielelläni kommentteja vastaan siitä, että onko se riittävän selkeä ja mitä olisi syytä parantaa.

lauantai 4. tammikuuta 2014

vanha vuosi taakse jäi...Szczęśliwego nowego roku!


Niin se Joulu tuli ja meni ja mekin piipahdimme sitä kotipuolessa juhlimassa. Saimme viettää tunnelmallista Joulua yhdessä läheisten kanssa, vaikka vierailumme lyhyt olikin. Äidin ja anopin parhaimmat jouluruoat olivat tänäkin vuonna juuri niin herkullisen maistuvia kuin ajatuksissamme etukäteen toivoimme. Lunta tietysti odotimme Suomessa näkevämme, mutta ei senkään puute mieliä masentanut. Pukki oli taasen ollut turhankin anteliaalla tuulella ja lasten ilo ja riemu olikin parasta katsottavaa. Joulunpyhät menivät yhdessä olon merkeissä laiskotellen, pelaillen ja herkutellen.

Heti joulunpyhien jälkeen palasimme kotiin, ihanan aurinkoiseen vaikkakin lumettomaan Wroclawiin. Oli ilo ja onni nähdä aurinko. Suomen pimeys oli jotain niin kokonaisvaltaista ja synkkää. Vaikka sain Suomesta jonkun ikävän flunssapöpön, niin aamuauriko houkutteli siinä määrin lenkille, että en sitä pystynyt vastustamaan. Lenkkeily ei nyt arvatenkaan ollut ihan paras ratkaisu, ja sen jälkeen olo onkin vaan pahentunut. Vaikka aurinkokeli houkuttaakin, niin nyt yritän olla viisas ja järkevä ja pysytellä sisätiloissa aina siihen saakka, että parannun kokonaan.

Vuotta vaihdoimme erityisen mukavasti yhdessä ystäväperheen kanssa. Illan ruokateema vei aasiaan ja kokeilin itsekin paria ihan uutta salaattireseptiä, joiden makumaailma oli herkullisen itämainen. Ensimmäistä kertaa ikinä uutena vuotena myös grillattiin, joka ei täällä päin maailmaa ole sekään ihan tavanomaista.  Ilta sujui leppoisasti yhdessä kokkaillen, pelaillen ja karaokea laulaen. Vuoden vaihtumisen ollessa käsillä, lähdimme porukalla Wroclawin vanhankaupungin torille, Rynekille. Sinne oli jokavuotiseen tapaan pystytetty valtaisa lava, jossa Puolan musiikkstarat esiintyivät. Konsertti taltioitiin myös suorana Puolan televisioon. Paikalla oli kuuleman mukaan n. 30 000 ihmistä ja siltä se myös tuntui. Meno oli hilpeän railakasta ja vuoden vaihtumisen laskimme yhdessä puolalaisten kanssa. Keskiyön ilotulitus oli huikean hieno ja yhdessä skoolasimme vuodelle 2014! Hyvää Uutta Vuotta! Szczęśliwego nowego roku!


Miehet terassilla grillimestareina. ;)

Notkuva herkkupöytä. 

Juhlat alkakoon!

Konserttitunnelmia

Happy New Year  2014!