torstai 23. elokuuta 2012

kuvabongausta

Jokin aika kuljin kameran kanssa kaupungilla sillä silmällä...siis bongailin kauneutta, taidetta ja erityisyyksiä. Löysin joitain juttuja, joihin en erityisemmin ollut ennen kiinnittänyt huomiota. Olin ehkä sivuuttanut ne pikakatseella, vain ohimennen. Nyt katsoin joitakin asioita hieman tarkemmin.

Joku on tämänkin peltitaiteen suunnitellut ja tehnyt. Tarina ei kerro, että kuka, mutta se ansaitsi kuitenkin hetken viivähdyksen vierelleen.


Rynekin kulmalla on kaupungin ehkä kuuluisin ravintola, Spiz, joka Puolan ensimmäinen pienpanimo. En ollut lainkaan huomannut, että rakennuksen kulmassa on tuollaiset minipatsaat.


Nämä pienet pronssipatsaat ovat koko kaupungin juttu. Mm. näistä Wroclaw tunnetaan. Tonttubongaus on oikeasti tosi mukavaa jo ihan senkin tähden, että voi löytää mitä ihmeellisimmistä ja yllättävistä paikoista. Kun muutimme tänne ensimmäisen kerran ja tytöt kokivat suurta koti-ikävää, tonttubongaus oli eräs kivoimmista tekemisistä. Aina löydettyämme uuden tontun, kuvasimme sen ja laitomme jokaisen uuden tontun kuvan silloin pitämääni blogiin. En tiedä tonttujen nykyistä lukumäärää, mutta ainakin niitä on useita kymmeniä. Ja uusia voi löytää edelleen. Harrastus siis jatkuu.




Tämä Rynekin moderni suihkulähde jakoi ilmestyessään voimakkaasti mielipiteitä puolesta ja vastaan. Onhan se tyylillisesti melko poikkeava kun ympärillä on pääasiassa uusbarokkisia rakennuksia. Kaunis se on silti.


Kuvasin myös jättisaippuakuplia, jotka kohosivat korkealle ilmaan, jossa sitten räjähtivät suuriksi pisaroiksi, joihin aurinko nappasi kiinni.


Tätä veijaria en ollut koskaan aiemmin huomannutkaan. Korkealla talon seinässä komeilee värikkäin siivin varustettu korento. Aika suuri roikale ja hauska idea.


Mitähän seuraavaksi kamerani kanssa bongailisin?

perjantai 10. elokuuta 2012

vielä hetkeksi Italiaan

Muokkailin taasen kuvia ja laitan tässä nyt vielä viimeisen jutun Italiasta kuvien kera. 

Jätettyämme hyvästit Tocanalle suuntasimme vielä pikavisiitille Veronaan, tuohon Romeon ja Julian kaupunkiin. Kerran olemme perheellä siellä aikaisemminkin käyneet, mutta  kaupunki on kauneudessaan vertaansa vailla, joten se kärsii kyllä uudemmankin käynnin. Vanhat keskiaikaiset rakennukset, pienet kujat, houkuttelevat ravintolat, värit, patsaat ja kaikki pienet yksityiskohdat ovat hurmaavia ja kamera saikin laulaa taas oikein antaumuksella. Verona on mukavan pieni kaupunki, jonka keskustan ja tärkeimmät nähtävyydet pystyy hahmottamaan kivasti kävellen paikasta toiseen. Harmillisesti vaan päivämme sattui olemaan todella helteinen, joten paahtava kuumuus kyllä hieman rajoitti kulkuamme. 


Kaupungin keskustaa hallitsee vanha roomalainen amfiteatteri, Areena, jossa järjestetään oopperaesityksiä ja konsertteja. Juuri vierailumme aikaan olivatkin meneillään jokakesäiset oopperajuhlat ja olisihan se ollut melkoinen elämys päästä paikan päälle nauttimaan mahtavasta oopperasta, mutta siihen ei aikamme valitettavasti riittänyt. Ehkä joskus vielä pääsemme kokemaan senkin tunnelman. 



Aikaa riitti kyllä tyttöjen toivomaan shoppailuun ja he taisivatkin tehdä joitakin ihan hyviä löytöjä. Minä tyydyin enemmän toimimaan makutuomarina ja haaveilin tietysti uudesta laukusta...


Piipahdimme pienissä kaupoissa, jotka sattuivat matkan varrelle, kun suuntasimme kohti Julian parveketta. Pitihän Oonan ja Nooran päästä sinne "roikkumaan" tähyilemään Roomeoitaan...
...joita ei kuulemma tällä kertaa valitettavasti näkynyt. Ihmisiä oli sielläkin taas jokunen muukin ja olikin hauskaa seurata nuoriapareja, jotka kävivät ripustamassa nimillään varustetun lukon niille varattuun paikkaan ja vannoivat ikuisen rakkauden nimeen.



Illan hämärtyessä oli aika viimeiselle illalliselle. No, kylläpäs kuulosti dramaattiselta. Sikäli se oli, jos nyt ei niin dramaattista, mutta ainakin haikeaa, koska yhteinen lomamme Nooran kanssa läheni uhkaavasti loppuaan. Emme antaneet ajatuksen synkentää mieliämme, vaan nautimme ihanan lämpimästä ilmasta, hyvästä ruoasta, mahtavasta paikasta ja vielä paremmasta seurasta.


Hauskaa meillä olikin ja matkalla hotelliin ilo pääsi sitten lopullisesti irti pysäköintipaikan hississä :D


Seuraavana aamuna jätimme Veronan taaksemme haikein mielin ja lähdimme viemään Nooraa kohti Bergamon lentokenttää, josta hänen matkansa jatkui lentämällä Suomeen. Haikeiden hyvästien jälkeen mekin lähdimme pitkälle ajomatkalle kohti kotipuolaa.

Matkalla piti ehdottomasti kuvailla vielä viimeisen kerran noita kauniita vuoristonäkymiä. Pistäydyimme matkalla Insbruckissa Esan kaverin luona kahveilla ja yövyimme Munchenissa vielä ennen kotiin saapumistamme.



Reissu oli enemmän kuin onnistunut ja suurin kiitos siitä kuuluu matkakumppaneillemme; kiitos Noora ja kiitos Heiskat! Tästä saimme taatusti voimia vastaanottaa syksyn haasteet. Näitä kuvia on myöhemminkin mukavaa katsella ja muistella kaikkea kokemaamme kivaa.

maanantai 6. elokuuta 2012

ruokapostaus

Jatkan nyt vauhtiin päästyäni näiden lomapostausten kirjoittamista, vaikka olemme jo palanneet takaisin kotiin. Lomalla ollessamme tietokoneet saivat olla melko rauhassa ja mieleeni ei edes juolahtanut alkaa nyt kesken loman bloggailemaan. Minulla taisi olla parempaakin tekemistä. Päätin kuitenkin tehdä postaukset näin jälkikäteen, joista selviää pääpiirteittäin mitä lomallamme oikein puuhailimme. Syöminen taisi olla yksi lempipuuhistamme ja ansaitseekin ihan oman postauksensa...

Kyllä italialainen ruoka on sitten hyvää. Koko lomareissumme aikana emme saaneet mitään epäilyttävää, pahaa tai muuten vaan outoa ruokaa. Maut olivat kertakaikkisen elämyksellisiä. Vaikeinta taisi olla ravintolassa syödessämme se, että mitä oikein valitsisi kun kaikki kuulosti niin hyvältä.
 

Viini on tietysti se paras juoma hyvän ruoan kanssa. Nautimmekin hyvistä, paikallisista viineistä ja ehkä meistä vielä joskus tulee kelvollisia asiantuntijoita. Nyt jo kyllä kävi selväksi, mikä itseä miellytti ja mikä ei.


Seuraavaksi, Italiassa kun ollaan, kunniamaininnan saa pizza. Löysimme talomme lähettyviltä mainion pizzapaikan, jonka antimista nautimme muutamaankin otteeseen. En ole ikinä saanut pizzaa, jossa on niin ohut, maistuva ja rapea pohja. Se oli totisesti minun makuuni.

Melko venyvää juustoa ;)





Viimeisenä iltana tutuksi tulleessa pizzapaikassa vieraillessamme paikan omistaja hemmotteli meitä myös ilmaisilla jälkiruoilla. Pannacotta ja juustokakku olivat suussasulavia.


Luulen, että seuraavalle sijalle tulee italialainen jäätelö. Miten ihmeessä he keksivätkään sellaisia makuja. Elämys oli myös eräässä jäätelöbaarissa tehty tötterö, joka oli kuin kukka.




Noora taisi olla suuri jäätelön ystävä -
no, kukapa ei olisi.
Erityismaininnan minun listallani ansaitsee tietysti myös pasta ja risotto. Pastaa olikin helppo ja nopea valmistaa lounaaksi talolla ja risotto on vaan aina niin hyvää.



Mitä ruokailuun tulee, niin ehkä kaikkein mukavinta oli kuitenkin yhteiskokkailut talolla. Eräänä iltana miehet yllättivät minut ja Selinan täydellisesti tehden meille maistuvan herkkupöydän. Kyllä hekin näköjään osaavat kun vaan ryhtyvät. Kaikki oli tarkkaan mietitty, jopa kukkakimppu koristi pöytää. Oli muuten taivaallisen hyvää!


Isommatkin tytöt, Noora ja Oona pääsivät kokkailun makuun. Eräänä päivänä he paistoivat koko porukalle välipalaksi lettuja. Ne katosivat sekunneissa parempiin suihin.

Kaikkein kirkkaimman Michelintähden saa kuitenkin Il Casalen keittiö, kun koko poppoolla kokkasimme illallisen Italialaiseen tapaan. Ensinnäkin yhdessä tekeminen on erittäin mukavaa ja kaikki taisivat oppia myös jotain uutta. Katsokaa ja nauttikaa!





Maisemat terassiltamme olivat niin mahtavat, että se ei voinut olla vaikuttamatta myös ruoan makuun...


Koko Il Casalen "jengi" <3

kaupunkilomailua Firenzessä

Lomareissuumme kuului rennon yhdessäolon ja uimisen lisäksi myös pienessä määrin kaupunkilomailua. Emme voineet olla käyttämättä tilaisuutta hyväksemme, kun Toscanan talomme sijaitsi vain reilun puolen tunnin matkan päässä Firenzestä. Pysäköimme niin lähelle keskustaa, kuin se vain oli mahdollista ja jatkoimme kävellen kohti kuuluisia nähtävyyksiä. 

Ensimmäiseksi eteemme ilmestyi tuo kuuluisa silta, Ponte Vecchio. Silta on ainoa Firenzen silloista, jonka natsit jättivät tuhoamatta perääntyessään kaupungista 1944. 



Ihanaiset aurinkohatuissaan :)

Aurinko lämmitti varsin kuumasti. Liikkeellä oli myös melkoinen määrä muitakin turisteja.  Kaupunki on täynnä historiaa, taidetta, hienoja rakennuksia ja mukavan näköisiä terassiravintoloita. Minne vain kulkeekaan ja katsookaan, niin aina näkee jotain kaunista ja valokuvan arvoista.


Santa Maria del Fiore eli Firenzen Duomo kuuluu kuulemma Italian kolmen suurimman nähtävyyden joukkoon. Suuri se toden totta olikin. Olisimme halunneet vierailla myös kirkon sisällä, mutta pitkälle kiemurteleva jono teki tällä kertaa päätöksen puolestamme. Emme kerta kaikkiaan viitsineet jäädä jonottamaan helteessä, vaan tyydyimme ihailemaan sitä vain ulkopuolelta.


Kaikenlaisten kauppojen näyteikkunat oli stailattu kutsuvan näköisiksi ja vain hiuksenhienosti onnistuimme välttämään herkkukauppoihin astumisen. Joskus on vaan hyvä ihailla etäältä. 


Kaupunki oli todella mielenkiintoinen ja tällä kertaa saimme siitä vain pintaraapaisun. Päätimme kuitenkin varmistaa vierailun sinne myös uudemman kerran ja piipahdimme tästä syystä Il Porcelliinon pakeilla. Kun pronssipossun kultaiseksi kiillottunutta kärsää hieraisee, niin se takaa sen että palaa vielä joskus Firenzeen. 


Iltapäivällä kuumuus kävi jo tukalaksi ja päätimme lähteä takaisin talolle. Autolle palattuamme emme enää ihmetelleet tukalaa ja hikistä oloamme, kun näimme mitä lämpötila näytti.


Toscanan auringon alla

Koko lomapaikkamme oli aivan ihastuttava. Talo sijaitsi viiniviljelysten ja oliivilehtojen keskellä aivan omassa rauhassaan.



Päärynäpuita ja viiniköynnöksiä sekä oliivipuita oli aivan talomme ympäristössä. Päärynöitä tuli maistettuakin, mutta taisivat olla suurimmaksi osaksi vielä raakoja. 


Tilaa oli enemmän kuin tarpeeksi kahdelle perheelle ja uima-allasalue oli varsin mukava sekin. Parasta oli ehkä kuitenkin seura. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa hyviä ystäviä joten "päivitettävää" riitti varsin paljon. 


Uima-allas oli todellakin aivan välttämätön, koska parin ensimmäisen hieman pilvisemmän päivän jälkeen aurinko porotti todella kuumasti. Nautimmekin pulikoinnista monella tapaa; uiden, sukellen, pelaillen, kelluen, allasjumpan muodossa ja hienoja kuviokelluntaesityksiä katsellen. 


Alkuloman pilvisen päivän käytimme tehokkaasti senkin. Ajoimme reilun tunnin matkan Valdichianan Outlet Villageen. Onneksemme outletissa oli myös alennusmyynnit käynnissä ja teimmekin muutaman todella hyvän löydön. Luulen, että perheiden "teinit" olivat myös tyytyväisiä tämän tyyppisestä välipäivästä.



Päivän polskimisten jälkeen illalla oli aikaa ihailla kauniita auringonlaskuja ja keksimmekin uudeksi harrastukseksemme tähtien tuijottelun. Kun pimeys valtasi maiseman, sammutimme kaikki ulkovalaistukset ja uima-altaan valot ja köllähdimme pilkkopimeässä aurikotuoleille katselemaan tähtiä. Niitä oli aivan valtavan paljon ja näimme myös tähdenlentoja. Tämä oli rentouttava harrastus jos mikä.

kohti Italiaa

Suomenloman jälkeen piipahdimme kotona Wrocussa ihan vain pikaisesti. Purimme laukut, pesimme pyykit ja pakkasimme laukut taas uudelleen. Edessä olisi melkoinen määrä autossa istumista, mutta Italia ja Toscanan maisemat siinsivät jo silmissämme. 

Matka sujui joutuisasti ja yhden pysähdyksen taktiikalla kun olimme liikenteessä, niin stoppi osui Saksaan, Lindauhun. Ilma oli tuo Suomessakin enemmän kuin tutuksi tullut sateinen ja hotelliin kirjautumisen jälkeen hurmaavan saaren kiertely vaihtuikin lähipizzeriaan. Vettä tuli kaatamalla vielä pizzatkin syötyämme, joten ei muuta kuin aikaisin nukkumaan. 



Aamulla hyppäsimme taas auton kyytiin ja matka saattoi jatkua. Sade ropisi edelleen, mutta tiesimme, että melko pian maisemat alkaisivat muuttua mahtaviksi vuoristonäkymiksi. Pian jo sininen taivas alkoi näkyä ja sadekin loppui. Tie kapeni ja alkoi mutkittelemaan niin, että rautavatsaisimmatkaan kanssamatkaajamme eivät voineet enää lukea, vaan piti keskittyä maisemien katseluun.

On se sellainen juttu, että koskaan en taida kyllästyä näihin ihaniin vuoristonäkymiin. Miltähän tuntuu niistä ihmisistä, jotka siellä asuvat? Turtuukohan tuohon näkymään niin, että se ei enää joka päivä sykähdytä?


En siis lainkaan lepäillyt autossa vaan kamera oli koko ajan valmiusasemissa, jotta en missaisi yhtään kuvan arvoista näkymää. Hieman haastavaa tosin on tuo valokuvien ottaminen liikkuvasta autosta. Tässä kohtaa täytyy kyllä iloita tästä järjestelmäkamerasta, joka kyllä mahdollistaa haastavissakin olosuhteissa kuvailun.



Sveitsin puolella matkan jatkuttua pitkin moottoritietä saimme jälleen tuta nuo keskieuroopan ruuhkat. Ilman mitään näkyvää syytä autojono mateli välillä erityisen hitaasti ja yhtäkkiä vauhti taasen kiihtyi hetkeksi, kunnes taas etenimme kilpikonnan vauhtia. Lomallahan sitä oltiin, mutta tällä kerralla meillä oli kuitenkin hieman kiire Milanon lentokentälle noutamaan kummityttöä perheemme lomavahvuuteen. Kuin ihmeen kaupalla ajoitus onnistui juurikin niin, että kun Noora soitti koneen laskeuduttua niin samaan aikaan me jo etsimme parkkipaikkaa lentokentältä. Olipas ihana jälleennäkeminen ja olimme niin iloisia saadessamme Nooran perheenjäseneksemme viikon ajaksi.

Muutaman tunnin ajon ja mielenkiintoisen navigoinnin jälkeen pääsimme perille Italian Toscanaan, Reggellon kylässä sijaitsevaan lomapaikkaamme. Ystäväperheemme Heiskat olivat jo asettuneet taloksi ja uima-altaassakin oli jo polskuttelijoita. Loma saattoi alkaa :)