perjantai 25. huhtikuuta 2014

tonnikalapastavuoka

Kun pitää saada nopeasti "murua rinnan alle" ja kauppaan ei ehdi, niin tällaista sitten syntyy. Avasin kaapit ja tutkailin mitä sieltä löytyy. Tonnikalaa on aina muutama purkki "pahanpäivänvaralle", kuten myös tomaattimurskaa ja pastaa. Sipuli on myös joka kodin perustarvike, joten sitäkin löytyi.  Näistä aineksista sitten aloin rakentamaan päivän ateriaa. 


Ensin laitoin tumman pastan kiehumaan. Pilkoin sipulin, kuullotin pannulla ja lisäsin sekaan pari purkkia tonnikalaa (vedessä). Hetken pyöriteltyäni sekaan meni vielä tomaattimurska ja mausteeksi suolaa, mustapippuria ja kuivattua oreganoa.

Kun pasta oli kypsää, kaadoin sen tuon tomaattipaistoksen sekaan ja lisäsin koko komeuden sekaan vielä kuutioitua fetaa ja pilkottuja sipulinvarsia. Paistos voideltuun vuokaan ja päälle kunnon kerros juustoraastetta.


Kaikkihan on tässä vaiheessa kypsää ja valmista, joten uuniin vuoka meni vain siksi ajaksi, että juustoraaste sulaa ja kuorruttaa pastavuoan. Laitoin vuoan 175 asteeseen noin vartiksi ja voila´.
Jotain tuoretta pitää tietysti saada rinnalle, joten tein helpon vihersalaatin. Todella helppoa ja ihan maistuvaa. Mukavaa viikonloppua!  :)






tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen Wienissä

Wien on ollut yksi niistä kaupungeista, joihin olen jo pitkään halunnut päästä käymään. Eikä vähiten musiikin ystävänä, mutta myös kaupungin kaunis arkkitehtuuri on houkuttanut minua päästä kulkemaan kaduille kamera kaulassa. Pitkät Pääsiäisvapaat antoivat sopivan mahdollisuuden lähteä koko perheen voimin tutustumaan tuohon kultturelliin kaupunkiin. Kamera lauloi kolme päivää melkomoisella tahdilla ja nyt siis luvassa muutamia otoksia. Antaa kuvien puhua puolestaan. :)





Ilmat todellakin suosivat meitä. Kukat, pensaat ja puut loistivat vihreinä ja kukkivat kauniisti ja kaunistivat entisestään tuota hurmaavaa kaupunkia. Vaikka hotellimme olikin hieman keskustasta syrjässä, niin Wienin joukkoliikenne oli siinä määrin hyvin järjestettyä, että saatoimme jättää auton hotellin parkkiin koko kolmeksi päiväksi. Metro- ja ratikkalinjat tulivat tutuiksi. Niillä pääsi erittäin kätevästi paikasta toiseen ja näin pystyi myös hieman säästämään jalkaparkoja, jotka joka tapauksessa olivat liikkeessä sen 10 tuntia päivässä. Erittäin helppo ja muutenkin suositeltava juttu on ottaa vierailun ajaksi city card, jolla voi sitten surutta ajella julkisilla niin paljon kuin tarvis on. Sillä saa myös alennuksia suurimmasta osasta nähtävyyksiä ja myös useista ravintoloista. Kannattava juttu siis.


Ihana esikoiseni

Suloinen kuopukseni


Oivallinen tapa tutustua kaupunkiin, sen historiaan ja merkittäviin rakennuksiin on opastettu kiertoajelu. Ei, me emme päässeet ajelulle tällä hummerilimolla, mutta Red Bus vei meitä puolentoistatunnin ajan ympäri kaupunkia. Kuulokkeista kuulimme selostuksen ja vieläpä suomenkielellä. Saimme hyvän katsauksen pähkinänkuoressa Itävallan historiasta ja ajelimme myös sellaisilla alueilla, joihin emme olisi minilomallamme ehtineet kuitenkaan tutustumaan.
Vähän erilaista arkkitehtuuria


Toisen päivän aamuna lähdimme kohti kaupungin laitamilla sijaitsevaa Schönbrunnin linnaa. Linna on oikeastaan keisarillinen palatsi, jonka keisarinna Maria Theresia rakennutti ja on siellä myös Napoleon yöpynyt. Palatsi ja sen puutarhat ovat uskomattomat ja siellä vietimmekin useamman tunnin.
Schönbrunnin linna


Linnan labyrintit olivat oikeasti tosi hauskat ja ei ollut ollenkaan niin helppoa löytää keskellä sijaitsevalle korokkeelle. Yhdessä muiden turistien kanssa saimme hyvät naurut, kun usean kerran jouduimme umpikujaan ja mietimme, että joko kokeilimme tuon ja tuon reitin. Kaksi muuta labyrinttiä olivat vähän helpommat, kun niissä kulkiessa sentään näki pensaiden yli ja näin oli hieman helpompi suunnistaa.


Kävimme seuraavana päivänä myös tutustumassa maailman vanhimpaan edelleen toimivaan klassista kouluratsastusta harjoittavaan ratsastuskouluun, joka on nimeltään Espanjalainen ratsastuskoulu. Se on perustettu 1572 ja on saanut nimensä espanjalaisten Lipizzanhevosten mukaan. Varsinaiseen näytökseen joutuu varaamaan liput jopa puoli vuotta etukäteen, mutta aamuharjoituksia pääsee helpommin seuraamaan.
Kyllä oli mielenkiintoista, vaikka lähes heti sisälle päästyämme alkoivat allergiaoireet vaivaamaan oikein kunnolla.




Eihän Wienissä käynti olisi mitään ilman konserttia. Konsertinmyyjiä oli kaikkien kuuluisien konserttitalojen liepeillä ja näin mekin sitten päädyimme ostamaan liput yhteen sunnuntai-illan konserteista. Soittajat olivat huikean hyviä, mutta täytyy totuuden nimissä sanoa, että balettitanssijapari ei taidoillaan huikaissut. Kuulimme kavalkadin Mozartia ja Straussia ja konsertti olisi ollut oikeasti parempi ilman tanssijoita. Tanssijoilla tosin oli haastavat olosuhteet, kun joutuivat tanssahtelemaan aivan liian pienellä alueella.


Mozart yhdeksän pienen enkelin ympäröimänä. 


Yksi kuva meistäkin ;)
 Aivan Wienin sydämessä, oopperataloa vastapäätä on kuuluisa Hotel Sacher, jossa se ensimmäinen sachertorttun tarina on kuuleman mukaan saanut alkunsa. Piipahdimme siis maistamassa tuota kuuluisuutta hotellin edustan Cafe sacherin terassilla. Olihan se hyvää, mutta ei vetänyt vertoja anopin tekemälle sachertortulle, joka on jotenkin maukkaampi ja kosteampi. :)

Kuuluisa, herkullinen Sacher-leivos
Wien oli kaikkea sitä ja vähän enemmänkin mitä kuvittelin. Kolme päivää oli aika sopiva aika tutustua merkitävimpiin kohteisiin, mutta olisihan siellä voinut viettää aikaa vielä enemmänkin. Aikataulumme oli siis aika tiivis. Ehdimme kuitenkin välillä aina istahtamaan puistonpenkille tai kahvilaan katselemaan ihmisvilinää ja ihailemaan upeita patsaita, kauniita puistoja ja rakennuksia. Suosittelen!

maanantai 14. huhtikuuta 2014

kasvitieteellisessä puutarhassa

 Kauniina ja aurinkoisena päivänä päätin ottaa kameralaukkuni ja kaikki uudet opit matkaani ja lähteä valokuvaamaan. Luontokuvaus houkutti ja suuntasinkin kohti Wroclawin kasvitieteellistä puutarhaa. Kukkaloisto ei vielä tietenkään ollut kauneimmillaan, mutta kyllä siellä jo näkemistä riitti. Erityistoiveena oli nähdä suosikkini, magnoliapuu, täydessä kukassaan.


Tällä kerralla pitäydyin kuvailemaan ihan vain ulkona ja skippasin nuo kasvihuoneet kokonaan. Ulkonakin riitti nähtävää ihan riittämiin. 


Kuvista huomaa hienosti sen, kuinka keväällä luonnossa on nähtävissä niin monia eri vihreän sävyjä. Aina yhtä kiehtovilta näyttävät luonnossa vapaana kasvavat muratit, jotka toimivat maanpeitekasveina, kiipeävät puunrunkoja pitkin ja muuten vaan näyttävät jotenkin satumaisilta.


Tässä kaunis magnoliankukka. Magnolia on siitä erilainen puu, että se tekee ihan ensimmäiseksi suuret, kauniit kukkaset ja lehdet ilmestyvät kukinnan jälkeen, myöhemmin. Magnolia on ilmastollisesti siinä määrin arka puu, että se ei taida oikein menestyä kylmässä Suomessa. Kukat muuten tuoksuvat todella hyvältä.


Toinen ikisuosikkikukkani on tuo kaunokainen, bellis. Väreistä hennon vaaleanpunainen ja kerrottu lajike on mielestäni kaunein. Kyllä tuo valkoinenkin ihanalta näyttää. Täällä sitä kasvaa monissa paikoissa villinä ja luonnonvaraisena. 






Bongasin paikasta myös pronssitontun, krasnale. Tontut ovat Wroclawin kaupungin erikoisuus, joita tullaan bongailemaan pidemmänkin matkan päästä. Tonttu voi löytyä mitä ihmeellisimmästä paikasta ja yleensä sen huomaakin ihan vaan sattumalta. Niiden määrä on kuuleman mukaan kasvanut jo yli 250. Lähiaikoina olenkin sattumalta bongannut uusia, ennennäkemättömiä tonttuja.


torstai 10. huhtikuuta 2014

mökki kohoaa korkeuksiinsa

Nyt lopultakin pääsen kertomaan enemmän perheemme isosta projektista, joka sai lähtösysäyksensä viime kesänä. Useiden vuosien etsinnän jälkeen löysimme lopultakin unelmiemme paikan kesämökille järven rannalta. Mökillä oli jo valmiina ihastuttava pieni saunarakennus ja päätimmekin samaan syssyyn alkaa rakentamaan tontille suurempaa päämökkiä. Hurjan nopeat käänteet johtivat siihen, että tilaamamme Kontion hirsimökki saapui lukuisina paketteina tontille pari viikkoa sitten. Tarvittiin talkooporukkaa kokoamisapuun ja sen avulla mökki kohosikin koko komeaan korkeuteensa ihan vain muutamassa päivässä. 

Koko mäki oli täynnä rakennustarpeita. 
Mökin perustukset oli tehty valmiiksi jo ennen talvea, joten tästä oli sitten helppoa jatkaa. Ensimmäiset hirret on jo kannettu "hollille". 



Joutsenpariskuntakin näytti viihtyvän järven sulassa osassa uiskennellen. 
Kun ensimmäiset hirsikerrokset on paikoillaan, niin talo alkaakin yhtäkkiä kohoamaan melkoista vauhtia. Nopeasti alkaa hahmottumaan se, miltä se tulee oikeasti näyttämään ja minkälaiset näkymät olohuoneen ikkunoista järvelle tuleekaan. 




Kun talo on noussut ensimmäisen kerroksen korkeuteensa, niin työ hankaloittuu ja hidastuu huomattavasti. Parven välipohja alkaa hahmottumaan paikoilleen ja työmiehet joutuvatkin kiipeilemään ja keikkumaan apinoiden lailla tellingeillä, jotta ylettyvät nostelemaan hirsiä paikoilleen. 


Nyt näkee jo hyvin sen, että miltä olohuoneessa ja keittiössä tulee näyttämään. Komea ilta-aurinkokin paistelee hyvästä suunnasta. Voin jo melkein kuvitella itseni paikan päälle.


Tässä työt ovat edenneet jo siihen pisteeseen, että harjakaiset on pidetty ja kattokin on valmistumassa. Sehän näyttää jo ihan siltä, että kyllä siitä talo tulee.


On todella hienoa ja etuoikeutettua, että omaamme sellaisia pyyteettömiä ystäviä, jotka hetimiten olivat tulossa talkooavuksi, mieheni sitä kysyessä. Homma olisi edistynyt huomattavan paljon hitaammin ilman apukäsiä. Sydämestä kiitos kaikille! Mukavaa on myös ajatella, että tulevaisuudessa tulemme viettämään noilla sijoilla hauskoja yhteisiä hetkiä kaikkien kanssa, kunhan mökki ensin valmisuu.

Itse olin täällä Puolassa ja sain elää mukana tässä rakentamisessa vain päivittäisten puheluiden ja lukuisien valokuvien kautta. Kuvista on onneksi nähtävissä tuo valtaisa kehitys, jota viikon aikana tapahtui. En millään malttaisi odottaa, että pääsen katsomaan paikan päälle ihan livenä. Sen verran kiintoisa projekti tämä on. Vaikeaa on myös kuvitella, että missä vaiheessa mökkimme on heinäkuun alussa, kun Suomenlomamme koittaa. Se taasen on ihan varmaa, että hommaa raksatyömaalla tulee riittämään. Nyt olemme ottaneet ensimmäisen todella konkreettisen askeleen eteenpäin, jotta tuo unelmamme toteutuu.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

lenkkikelit

Kyllä on hyvä ihmisen lähteä lenkille, kun ilmat suosivat. Täällä kevät tulee ihan kohisten. Luonto alkaa heräämään talven harmaudesta. Ruoho vihertää, puiden lehdet ovat jo hiirenkorvilla ja jotkut puut ja kukat ovat jo täydessä kukkaloistossaan. 

Eilen aamulla lähdin lenkille ja suuntasinkin aivan uuteen suuntaan. Harmillista, että lenkille ei oikein voi ottaa järkkärikameraa mukaan. Eilen kamera olisi kyllä ollut tarpeen. Juoksin joenviertä ja yhtäkkiä olinkin lumoavassa metsässä, jossa oli valtavia puita. Auringonpaisteessa juostessani huomasin myös edessäni liihottavan sitruunaperhosen, kevään ensimmäisen. Matkalla näkyi myös koiranulkoiluttajia ja sitten sitä koiranpeetä, jota täällä ja varsinkin puistoissa harmillisen harvoin keräillään. Näin myös yhden syötävänsuloisen koiranpennun, jota olisi tehnyt mieli jäädä rapsuttelemaan. Jatkoin kuitenkin matkaani.

Juoksureittini vei myös rautatien yli ja jouduinkin pysähtymään toviksi, kun tietenkin juuri silloin juna mennä puksutti ohitseni. Yhden kalastajankin bongasin joentörmällä virveleineen ja istuskeli siellä auringossa myös onnellisen näköinen nuoripari. Takaisin jolkotellessani vastaani tuli vielä viisi hevosta nuorine ratsastajineen. Olivat kai lähteneet maastolenkille nekin. Melkoisen elämyksellinen juoksulenkki, sanoisin. :)