tiistai 12. kesäkuuta 2012

eläintarhahupailua

Vierailu Wroclawin elintarhassa oli ohjelmassamme yhdessä ystäväperheen kanssa. Emme olekaan kyseisessä paikassa käyneet sitten edellisen Puolanreissumme. Onneksi sää suosi meitä, vaikka taivasta välillä koristikin mustanpuhuvat pilvet. Eläinlajeja paikassa on melkoisen paljon, mutta keräsin tähän vaan joitakin suosikkejamme. Harmillisesti iso osa eläintarhasta on remontin alla, mutta samalla tietenkin nykyaikaistetaan ja parannetaan eläinten asumuksia ja toisaalta luodaan uusia tiloja uusille lajeille. 


Vaikka eläintarha on kokenut jonkinmoisen muutoksen sitten edellisen vierailumme, kaverimme karhut olivat edelleen kuitenkin samassa paikassa. En tiedä mitä tämän karhukaverin mielessä liikkui, vai oliko käynyt vanhanaikaisesti niin, että joka toiselle kuoppaa kaivaa niin itse siihen lankeaa?


Mangusti oli melkoisen veikeä otus ja näytti ottavan kaiken irti poseeratessaan valokuvaajille. Onkohan tässä se Pumban kaveri Timon?


 Kyllä se on ihan varmasti totta, että apinoiden herkkua ovat banaanit ja muutkin hedelmät. Tuo kiipeilevä veijari muuten kuori hedelmänsä todella näppärästi, ehkä jopa näppärämmin kuin me hieman kehittyneemmät lajitoverit.


Tämä pienenpieni heppavauva vei ainakin heppatyttö Sinin sydämen.


Wrocsun eläintarhassa on varsinkin perheen pienimpiä ilahduttava kotieläinpiha, jossa osa eläimistä kipittelee vapaana ihmisten taputeltavina. Automaatista saa kourallisen pellettejä, joita voi sitten noille innokkaille kavereille syöttää. Jari oli oikein mestariruokkija ja pääskin mm. tuon valkoisen kilipukin kanssa ihan lähikontaktiin. Kilipukki otti hellästi pelletin Jarin hampaista ja määkäisi vielä kiitoksen kaupan päälle. 


Sinikin pääsi lähikuvaan tuon luppakorvaisen, lempeännäköisen kippurasarven kanssa.


Kukahan oikein on tämä mustakielinen otus, joka oikein himoaa tietyn puun lehtiä? Melkoisen pitkä kieli on kaverilla. 


No, sehän on vienokaino kirahvineiti.


Kirahvi on kyllä mielestäni kaunis eläin. Tuo väritys ja kuvitus on mielenkiintoinen. Tässä eläintarhassa kirahvit ovat saaneet kavereikseen seeproja ja valtavia strutseja. Näinköhän ne tulevat hyvin toimeen keskenään?


Jos Jari pääsi jo pussailuetäisyydelle kilipukkirouvan kanssa, niin pitihän sitä charmin riittävyyttä kokeilla myös kirahvineitiin. Charmi ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan innokas kirahvi oli heti valmis.


Niin ja taisi olla siinä määrin valmis, että useampikin kielisuudelma olisi maistunut. Kiihkeää touhua. :) Kativaimo oli kyllä hieman eri mieltä tästä läheisyydestä...;)


2 kommenttia:

  1. Kyllä teillä on kaikkea kivaa teidän kaupungissa! Kirahvi on mun lemppari, se on jotenkin niin kiltti.

    VastaaPoista
  2. Ihania kirahvikuvia - minulla ei kyllä riittäis rohkeus syöttää mitään otusta omasta suustani ja kirahville en ole uskaltanut edes niitä lehtiä käsillä ojennella,kun olen nähnyt tuon valtaisan kiemurtelevan kielen nappaavan sapuskaa :) Eläintarhassa tulee aina jotenkin mukava fiilis!

    VastaaPoista