sunnuntai 15. joulukuuta 2013

fuusiopikkujoulut

Viime maanantaina viuluorkesterimme kokoontui meillä viimeistä kertaa ennen joulutaukoa. Musisointimme oli joululaulupainoitteista ja tunnelma muodostui luovan leppoisaksi, mutta samalla kuitenkin jouluisen arvokkaaksi. On mukavaa todeta, kuinka soittomme on kehittynyt ja nyt jo musiikin nyanssit syntyvät kuin itsestään teosta syventämään. Olen ennenkin todennut, että kuinka tämä jokamaanantainen tapaamisemme soittamisen merkeissä antaan hyvän, jollei jopa erinomaisen startin aina uuteen viikkoon.  


Musiikin ohella tärkeäksi on muodostunut soittamisen jälkeinen yhdessäolon hetki, jolloin jaamme ajatuksiamme ja kokemuksiamme kahvikupposen äärellä. Onkin ollut hienoa huomata, kuinka ryhmämme on pikku hiljaa avautunut keskustelemaan joskus jopa hieman arkaluontoisista ja vaikeistakin asioista. Kulttuurien erilaisuus on erinomaisen kiehtovaa ja mielenkiintoista. Arvomaailmamme erilaisuudet kohtaavat sulassa sovussa ja ymmärryksessä.

Näin vuoden viimeisen soitannan jälkeen kevensimme, emme suinkaan itseämme vaan tunnelmaa pikkujoulujen merkeissä. Pöytä notkui jälleen kerran erilaisista herkuista. Fuusio oli puolalais-, suomalais-, korealainen. Jollain kummalla tavalla kaikki kuitenkin sopi yhteen ja maistui. Erityismainintana pitää kertoa, että maistoin ensimmäistä kertaa korealaista päärynää, joka muiden hedelmien tavoin ei aiheuttanut minulle ollenkaan allergiaoireita. Tosin se ei maistunut siltä tuntemaltani päärynältä lainkaan, vaan oli enemmänkin sekoitus eri hedelmistä ja oli muutenkin erityisen mehukasta. Suosittelen. Suomalainen glögi sai myös kaikilta erityiskehut, joten en voinut muuta kuin kehottaa kaikkia vierailemaan Wroclawin Ikeassa. ;)





maanantai 9. joulukuuta 2013

itsenäisyyspäivä

Perheemme täysi-ikäiset olimme saaneet kutsun Wroclawin kunniakonsulin järjestämille Itsenäisyyspäivän illallisille. Varsinkin me tytöt, tyttäreni ja minä, ihan innostuimme asiasta. Vihdoinkin jotain muutosta arkeen ja jotain mitä odottaa. Oona lupautuikin äidilleen kampaajaksi ja meikkaajaksi.  Jälleen kerran hän onnistui loihtimaan minulle ja itselleen hienot kampaukset ja meikistäkin tuli jopa nuorentava (jos se nyt on edes mahdollista). ;)

Äippä ja sen tytär :)

Illalliset alkoivat kunniakonsulin puheella, kun hän toivotti kaikki tervetulleiksi ja oli hienosti opetellut muutaman sanan myös suomea. Lauloimme tietysti maamme-laulun ja skoolasimme oikealla shampanjalla. Minä olin myös lupautunut soittamaan otteen Sibeliuksen Finlandiasta. 

Viulisti jaa kunniakonsuli :)

Kaikki kaupungissa asuvat suomalaiset oli kutsuttu ja lisäksi saksan suurlähettiläs ja muutamien suomalaisten firmojen puolalaiset päämiehet kunnioittivat tilaisuutta läsnäolollaan.


Illallismenu oli monipuolinen erittäin herkullinen. Olipa illalliselle saatu mukaan myös ripaus Suomea, ainakin jälkiruoan muodossa. Menussakin lukee ihan suomeksi; puolukkavaahto. Finlandiavodkaakaan ei oltu unohdettu ja snapsiin oli oivallisesti tiputettu muutama jäinen karpalo. Niin ja olihan mieheni edellisen viikonlopun suomireissun jäljiltä tuonut mukanaan konsulin toiveesta Pandan suomikonvehteja, itsenäisyyspäivän kynttilöitä ja marimekon servettejä. Kiitos vaan mummulle niiden hankkimisesta! :)




Tunnelma oli rento ja leppoisa. Oli myös mukava tutustua muutamaan ennalta tuntemattomaan suomalaiseen. Ei meitä suomalaisia täällä kyllä ruuhkaksi asti ole, vaan lisävoimat olisivat kyllä enemmän kuin tervetulleita. Tällaiset tilaisuudet tuntuvat kyllä näin ulkosuomalaisena erittäin mukavilta ja erityisesti olen iloinen siitä, että tilaisuus oli kunnioittavan juhlallinen, kuitenkin ilman turhaa pönötystä. Loppuillasta otimmekin hieman rennommin poseeraten suomityttöjen kera.