Pääsiäinen Wienissä

Wien on ollut yksi niistä kaupungeista, joihin olen jo pitkään halunnut päästä käymään. Eikä vähiten musiikin ystävänä, mutta myös kaupungin kaunis arkkitehtuuri on houkuttanut minua päästä kulkemaan kaduille kamera kaulassa. Pitkät Pääsiäisvapaat antoivat sopivan mahdollisuuden lähteä koko perheen voimin tutustumaan tuohon kultturelliin kaupunkiin. Kamera lauloi kolme päivää melkomoisella tahdilla ja nyt siis luvassa muutamia otoksia. Antaa kuvien puhua puolestaan. :)

Ilmat todellakin suosivat meitä. Kukat, pensaat ja puut loistivat vihreinä ja kukkivat kauniisti ja kaunistivat entisestään tuota hurmaavaa kaupunkia. Vaikka hotellimme olikin hieman keskustasta syrjässä, niin Wienin joukkoliikenne oli siinä määrin hyvin järjestettyä, että saatoimme jättää auton hotellin parkkiin koko kolmeksi päiväksi. Metro- ja ratikkalinjat tulivat tutuiksi. Niillä pääsi erittäin kätevästi paikasta toiseen ja näin pystyi myös hieman säästämään jalkaparkoja, jotka joka tapauksessa olivat liikkeessä sen 10 tuntia päivässä. Erittäin helppo ja muutenkin suositeltava juttu on ottaa vierailun ajaksi city card, jolla voi sitten surutta ajella julkisilla niin paljon kuin tarvis on. Sillä saa myös alennuksia suurimmasta osasta nähtävyyksiä ja myös useista ravintoloista. Kannattava juttu siis.

Ihana esikoiseni

Suloinen kuopukseni

Oivallinen tapa tutustua kaupunkiin, sen historiaan ja merkittäviin rakennuksiin on opastettu kiertoajelu. Ei, me emme päässeet ajelulle tällä hummerilimolla, mutta Red Bus vei meitä puolentoistatunnin ajan ympäri kaupunkia. Kuulokkeista kuulimme selostuksen ja vieläpä suomenkielellä. Saimme hyvän katsauksen pähkinänkuoressa Itävallan historiasta ja ajelimme myös sellaisilla alueilla, joihin emme olisi minilomallamme ehtineet kuitenkaan tutustumaan.

Vähän erilaista arkkitehtuuria

Toisen päivän aamuna lähdimme kohti kaupungin laitamilla sijaitsevaa Schönbrunnin linnaa. Linna on oikeastaan keisarillinen palatsi, jonka keisarinna Maria Theresia rakennutti ja on siellä myös Napoleon yöpynyt. Palatsi ja sen puutarhat ovat uskomattomat ja siellä vietimmekin useamman tunnin.

Schönbrunnin linna

Linnan labyrintit olivat oikeasti tosi hauskat ja ei ollut ollenkaan niin helppoa löytää keskellä sijaitsevalle korokkeelle. Yhdessä muiden turistien kanssa saimme hyvät naurut, kun usean kerran jouduimme umpikujaan ja mietimme, että joko kokeilimme tuon ja tuon reitin. Kaksi muuta labyrinttiä olivat vähän helpommat, kun niissä kulkiessa sentään näki pensaiden yli ja näin oli hieman helpompi suunnistaa.

Kävimme seuraavana päivänä myös tutustumassa maailman vanhimpaan edelleen toimivaan klassista kouluratsastusta harjoittavaan ratsastuskouluun, joka on nimeltään Espanjalainen ratsastuskoulu. Se on perustettu 1572 ja on saanut nimensä espanjalaisten Lipizzanhevosten mukaan. Varsinaiseen näytökseen joutuu varaamaan liput jopa puoli vuotta etukäteen, mutta aamuharjoituksia pääsee helpommin seuraamaan.
Kyllä oli mielenkiintoista, vaikka lähes heti sisälle päästyämme alkoivat allergiaoireet vaivaamaan oikein kunnolla.

Eihän Wienissä käynti olisi mitään ilman konserttia. Konsertinmyyjiä oli kaikkien kuuluisien konserttitalojen liepeillä ja näin mekin sitten päädyimme ostamaan liput yhteen sunnuntai-illan konserteista. Soittajat olivat huikean hyviä, mutta täytyy totuuden nimissä sanoa, että balettitanssijapari ei taidoillaan huikaissut. Kuulimme kavalkadin Mozartia ja Straussia ja konsertti olisi ollut oikeasti parempi ilman tanssijoita. Tanssijoilla tosin oli haastavat olosuhteet, kun joutuivat tanssahtelemaan aivan liian pienellä alueella.

Mozart yhdeksän pienen enkelin ympäröimänä. 

Yksi kuva meistäkin ;)

 Aivan Wienin sydämessä, oopperataloa vastapäätä on kuuluisa Hotel Sacher, jossa se ensimmäinen sachertorttun tarina on kuuleman mukaan saanut alkunsa. Piipahdimme siis maistamassa tuota kuuluisuutta hotellin edustan Cafe sacherin terassilla. Olihan se hyvää, mutta ei vetänyt vertoja anopin tekemälle sachertortulle, joka on jotenkin maukkaampi ja kosteampi. :)

Kuuluisa, herkullinen Sacher-leivos

Wien oli kaikkea sitä ja vähän enemmänkin mitä kuvittelin. Kolme päivää oli aika sopiva aika tutustua merkitävimpiin kohteisiin, mutta olisihan siellä voinut viettää aikaa vielä enemmänkin. Aikataulumme oli siis aika tiivis. Ehdimme kuitenkin välillä aina istahtamaan puistonpenkille tai kahvilaan katselemaan ihmisvilinää ja ihailemaan upeita patsaita, kauniita puistoja ja rakennuksia. Suosittelen!