sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Prahan illassa

Pikavisiitti Prahassa tuotti taas kuvia kameran täydeltä. Olemme käyneet kaupungissa jo useammankin kerran, mutta jotenkin se aina vaan vangitsee kauneudellaan ja tunnelmallaan. Erityisesti iltavalaistuksessaan Praha on tarumaisen kaunis. Tätä paikkaa voi todellakin suositella lämpimästi. Näin talvella ja lomakauden ulkopuolella siellä voi muutenkin kulkea omassa tahdissaan ja rauhassa. Muulloin hyviä kuvauskulmia saattaa joutua odottelemaan pidempäänkin turistien vallatessa röyhkeästi parhaat paikat.

Visiittimme pääasiallinen syy oli tyttären koripalloturnaus kansainvälisten koulujen kesken. Pelit sujuivat hienosti; neljä peliä ja neljä voittoa. Pelien kannustusten lomassa ehdimme kuitenkin piipahtamaan Prahan yössä, tuhlaamaan Desigualin alemyynnissä ja nauttimaan hyvästä ruoasta. Jos joku innostui visiteeraamaan Prahassa, niin todellakin voimme suositella majoituspaikaksi" Recidence Agnes"- nimistä hotellia. Hotelli on perheomisteinen, pieni, kaunis ja mahtavan hyvällä sijainnilla. Palvelu oli todella ensiluokkaista ja aamupala täyden kympin arvoinen. Jos ja kun menemme Prahaan vielä uudelleen, niin taatusti valitsemme tuon saman hotellin.

Täysikuu


Lisää kuvateksti
Tuossa ylläolevassa kuvassa viehätti erityisesti tuo oikeanpuoleisen talon "uloke", erkkeri, joka kiinnitti huomiomme. Aika hieno yksityiskohta.



Tässä se kuuluisa kello, jonka tunninvaihtumisen olemme useasti nähneet. 





Tässä melkoinen kuvakollaasi Prahasta. Seuraavat jutut ja kuvat taitavatkin sitten koskea Suomea, kun huomenna suuntaan sinne yhdessä Oonan kanssa. Viikon loma siis tiedossa. :)

tiistai 22. tammikuuta 2013

follow your heart

Arki rullaa menemään omalla painollaan tarjoten aika ajoin tasaista ja leppoisaa oloa, kun taas välillä on elämä täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tunteiden kirjokin on lähiaikoina ollut käytössä kaikessa laajuudessaan. Vanhin tytär lähetti juuri yliopistohakemuksensa kohti Brittejä ja nyt ei sitten voi tehdä muuta kuin odottaa. Haikeana elän tätä vaihetta sivusta seuraten ja välillä hieman myös ohjaten.  Kohta alkavat IB-kirjoitukset tuntua enemmän todelta ja paine näyttää tyttärelläkin kasvavan.  Nuorimmainen suorittaa hänkin viimeistä vuottaan ja koulun työmäärä on sen mukainen. Urheilurintamallekaan ei hänen kohdallaan kuulu oikein hyvää, kun hän joutuu tuskailemaan koko ajan kipeän polvensa kanssa. Lääkärissäkin jo hänen kanssaan kävimme ja kuulumiset sieltä eivät olleet hyviä nekään. Ei taida tuohon polvivaivaan enää pelkkä lepo auttaa. 

Minä puolestani odotan jo ensi viikonlopun Prahan reissua ja sen jälkeistä viikon lomaa yhdessä vanhimman tyttären kanssa Suomessa. On se vaan niin mukavaa, kun on jotain mitä odottaa. Toivottavasti Suomessa ei ole ihan hirmupakkasia, vaan lauhempikin keli kelpaisi. 

Aamulla lähdin reippain mielin kuntosalille ja reipas mieli kaikkosi samaan aikaan, kun käännyin meidän kadun risteyksestä kohti keskustaa. Lunta on satanut tänne nyt melko runsaasti ja sehän ei voi olla näkymättä liikenteessä. Salille menoni tökkäsi heti alkujaan ja siinä sitten verenpaineen kohotessa ja liikenteen "tunareita" kiroillessa köröttelin menemään. Täällä ei vaan selkeästi olla tottu ajelemaan kunnon talvikelissä. Aurauskalustokin on olematonta, joten lunta ja pöpperöä piisasi. Onneksi pääsin lopulta perille ja koska adrenaliini oli jo valmiiksi sopivasti koholla, niin laitoin sitten menemään punttitreenin normaalia vauhdikkaammin ja kaupan päälle vielä raskaammilla painoilla kuin yleensä. 

Salilla törmäsin toiseen suomalaiseen himokuntoilijaan ja päätimmekin lounastaa treenin jälkeen yhdessä. Lounaalla ollessamme kuulimme, että juuri meidän poistuttuamme Sky Towerin kuntosalilta, oli koko valtava rakennus evakuoitu pommiuhkan tähden. Whaaat? Ihmiset olivat joutuneet niiltä seisomiltaan poistumaan ulos pakkaseen. Onneksi ehdimme pois alta ja emme sattuneet olemaan esim. suihkussa tilanteen alkaessa. Sain myöhemmin tyttäreltäni viestin ja hän kertoi olleensa juuri ko. paikassa Starbucksissa kahvilla luokkatovereidensa kanssa hyppytuntia viettämässä, kun evakuointikäsky tuli. Tarina ei toistaiseksi kerro enempää, mutta oletus on että nimetön soitto oli vain huonoa pilaa. 

Kotiuduttuani tein vielä lumityöt omassa pihassa ja 45 minuuttia siinäkin huhkiessa meni. Harmitusta aiheutti vaan se, että meillä on vaan sellainen työnnettävä lapio lumitöiden tekoon, kun kunnon lumikola olisi kyllä ollut enemmän kuin paikallaan. Viime talvena ei lunta tullut juuri nimeksikään. Lumitöitäkään ei tarvinnut kertaakaan tehdä. Tilanne on nyt täysin toinen ja täytyykin miettiä kunnon kolaan investoimista. 

Nyt keitän kahvikoneella ChaiLatten, sytytän ihanan tuoksukynttilän palamaan ja nautin hetken rauhasta ja hiljaisuudesta. Mukavaa viikkoa kaikille!


keskiviikko 9. tammikuuta 2013

studniowka

Niin, tuo sana studniowka on puolaa ja tarkoittaa lukion viimeisenä vuonna pidettäviä tanssiaisia. Näissä on siis paljon samaa kuin Suomen vanhojentansseissa, mutta taitavat vain olla hieman rennommat juhlat.  Tanssiaiset pidetään perinteisesti 100 päivää ennen loppukokeiden alkamista. Vanhempi tyttäremme Oona sai siis kunnian osallistua näihin kekkereihin, kun valmistuu tänä vuonna IB-koulusta.

Juhlien suunnittelu alkoi tietysti jo aikapäiviä sitten ja juuri oikenalaisen mekon etsintä ei tainnut olla se ongelmista pienin? Onneksi tyttärellämme on selkeä tietoisuus siitä mitä hän haluaa, joten etsintä oli siltä osin helpompaa. Netin mekkoputiikit selattuaan, ja kun se oikea ei vaan tullut vastaan, päätimme katsastaa myös paikkakunnan tarjonnan. Täällä mekon pituus on yleensä lyhyt, mutta pitkä helma on sekin sallittu vaihtoehto. Oona löysikin omanlaisensa mekon, pitkällä helmalla, mieluisilla väreillä ja äidin mieliksi vieläpä erittäin edullisesti.

Kauneudenhoitopalvelut ovat täällä erittäin edullisia, varsinkin Suomeen verrattuna, joten kampaajalla käynti ja meikkaus kuuluivat myös asiaan. Tyttö olikin erittäin iloinen annettuaan kampaajalle "vapaat kädet" loihtia ihana juhlakampaus. Siitä tosiaan tuli kaunis. Tyttö oli säteilevän kaunis ja kavaljeerikin  oli taatusti ylpeä seuralaisestaan.



Kaikki tytöt pukevat jalkaansa onnea tuovan punaisen sukkanauhan, niin ja myös punaiset alusvaatteet. Samoja alusvaatteita kuulemma kuuluu pitää sitten loppukokeiden aikaan - ja hyvä onni kirjoituksissa on taattu. Uskokoon ken tahtoo...

Tanssiaisissa tanssitaan perinteinen poloneesi, pidetään puheita, syödään illallinen ja loppuyö laitetaankin sitten jalalla koreasti livebändin tahdissa. Iloinen ja onnellinen tyttö hiipi kotiin aamuyön tunteina ja oli nauttinut juhlastaan täysin siemauksin.





uusi vuosi, uudet kujeet

Palasimme Joulunvietosta takaisin kotiin Puolaan juuri ennen vuodenvaihdetta. Ehdimme sopivasti valmistelemaan kodin ja ruoat, ennen kuin lähdimme lentokentälle vastaanottamaan ystäväperhettä, joka lensi tänne vaihtamaan vuotta kanssamme. Pöytä oli katettuna ja odotti jo vieraita saapuvaksi.


Onneksi koneet olivat ajallaan ja saimme ystävät luoksemme. Uudenvuodenilta oli jo härmätynyt ja pääsimmekin nauttimaan pöydän antimista ja hyvästä seurasta.


Illallisen jälkeen aloimmekin odottamaan ilotulitusta. Päätimme pysyä sisällä ja siirryimmekin yläkertaan, josta on hyvät näkymät rakettien tiirailuun. Ilotulitus olikin melkoisen mahtavaa katseltavaa. Kirkasta taivasta vasten ilotulitus näkyi hienosti ja kiinnitimme huomion myös lukuisiin taivaalle lentämään lähetettyihin paperilyhtyihin. Lapsetkin jaksoivat hienosti, mutta rakettien ammunnan jo hieman hiljennyttyä päästimme matkalaiset ja itsemme unten maille. Tervetuloa vuosi 2012!


Ystäväperheen kanssa vietimme lukuisia mukavia hetkiä yhdessäolon merkeissä. Kävimme tietysti myös hieman shoppailemassa kun alennusmyynnit olivat jo hurjassa vauhdissa, lauloimme sydämiemme kyllyydestä singstaria ja lapsetkin saivat pelailla, leikkiä ja touhuilla omien juttujensa parissa. Kiitos ystävät! :)