tiistai 28. helmikuuta 2012

suosikkiblogeja

Kata, Edustusrouvan päiväkirja heitti minua jo jokin aika sitten erittäin mukavalla haasteella, jonka otan nyt vastaan. Kiitos Kata! Pidän myös sinun blogistasi erityisesti ja oikein odotan uusia postauksiasi! :)

Haasteessa tulisi "paljastaa" viisi ulkosuomalaisen kirjoittamaa blogia joita seuraan ja joilla on alle 200 lukijaa. Näistä kohta maituista blogeista pidän erityisesti ja jokaisessa niissä on jokin erityispiirre, jonka vuoksi tykkään niitä lukea.

Ensimmäiseksi pitää tietysti mainita tyttäreni Oonan blogi Live Before You Die. Siinä Oona kertoo aidosti, rehellisesti ja intohimoisesti pian täysi-ikäisen nuoren naisen elämästään Puolassa, jossa asustaa nyt perheensä kanssa jo toista kertaa.

At Home with Sofia- blogissaan Sofia kirjoittelee lämminhenkisesti ja mielenkiintoisesti, kera mahtavien kuvien perheensä elämästä Itävallassa, Alppien kupeessa.

Seuraan myös Ciacyn blogia Benvenuti al Sud, jossa Ciacy kertoilee värikkäästi elämästään Italiassa höystettynä mm. mielenkiintoisilla matkavinkeillä ja resepteillä.

Haluan mainita myös Hanna-Marian Elämää Virheällä Saarella- blogin, jonka elämänmakuisia ja rentoja postauksia lukee mielellään.

Viides blogi on minulle ihan uusi tuttavuus; Henna-Marian Central Asian Living, jonka kultuurillisesti kiinnostava ja värikäs ote on mielenkiintoista luettavaa.

Jos joku teistä ei vielä ole tätä haastetta saanut, niin nyt laitan sen tässä teille tulemaan.

torstai 23. helmikuuta 2012

Copenhagen calling

Tässä sitä nyt istutaan Köpiksen kentällä Starbucksissa ja pitkän hiljaiselon jälkeen tuli tarve ja aikaa päivittää blogia. Suomenloma on ollut erityisen vauhdikas, joten bloggailuun ei ole kertakaikkiaan ollut aikaa. Nyt siis olemme matkalla kotiin lepäämään ;).

Loma oli mitä onnistunein. Ainoa asia, joka yritti laittaa "kapuloita rattaisiin" oli sää. Lunta tuprutti aina silloin, kun meidän piti liikkua autolla paikasta toiseen. Onneksi oli auto millä liikkua. Taisin jopa mainita tästä syystä, että sää on yksi asia, josta Puolassa erityisesti pidän. Toisaalta taas oli ihanan virkistävää nähdä kaunista, lumista Suomen luontoa ja onneksi parina päivänä näimme auringonkin paistavan. Onneksi myös vältyimme ennakkoon pelkäämiltämme paukkupakkasilta.

Tässä pientä kuvakollaasia reissustamme. Lupaan vastata piakkoin myös Katan, http://edustusrouvanpaivakirja.blogspot.com/ haasteeseen, jossa tuodaan julki viisi ulkosuomalaisten blogia, joista pidän ja joita luen. Kaunis kiitos Katalle, kun olit liittänyt minut omaan postaukseesi :)!

Tässä hieman sitä suomitunnelmaa, alkaen perjantain Wanhoista, joihin Oona osallistui. Suuret kiitokset myös Paukkusen poppoolle ja isälle ja äidille majoituksesta!

Wanha valmiina lähtöön



Ihanat ja kauniit Oona ja kummityttö Noora.

Paistoihan se aurinkokin, kun mummulaan päästiin.

Unna ja Kairi.

Maalaismaisemaa

Hilla ja Saana.


maanantai 13. helmikuuta 2012

hauska viulutunti

Maanantaisin menen aina aamupäivällä korealaisten äitien perustamaan viuluorkesteriin ja niin tein tänäänkin. Orkesterissa soittaa yhteensä seitsemän korealaista naista + minä ja pientä orkesteriamme johtaa ja säestää puolalainen Beata. Moni on oikeastaan vasta aloittelija soittourallaan, mutta on hämmästyttävää, miten vaikeita kappaleita jo soitamme. Korealaiset ovat nopeita oppimaan ja tunnollisia harjoittelemaan. Pitkän soittotaustan omaavana minun ei onneksi tarvitse harjoitella, vaan olen mukana lähinnä auttamassa ja tukemassa muita soittajia. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että kyllä olen itsekin saanut paljon mukavia musiikillisia hetkiä näistä tapaamisistamme.

Tänään oli jotenkin erityisen mukavaa. Soitimme monia jo melko hyvin hallitsemiamme kappaleita, jotka olivat pääosin korealaisia. Oli meillä tällä kertaa ohjelmassa pari Vivaldin klassikkoakin ja ihan viimeisenä korealaisten toiveesta soitimme "You raise me up"-biisin.

Olen saanut mukavan erityisluvan improvisoida ja sovittaa kappaleita tahtoni mukaan. Voin soittaa haluamiini kohtiin toista tai kolmatta stemmaa ja tämä vapaus antaakin minulle tarvitsemaani haastetta. Aika ajoin yhteissoitanta kuulostaakin ihan kelvolta Beatan pianonsäestyksen kera. Itselleni on toisaalta myös ihan kehittävää joutua lukemaan nuotteja "prima vista", onhan viulunsoiton lopettamisestani jo yli 20 vuotta.

Koreassa, tai paremminkin Soulissa on kuulemma tapana, että hyvinkin taitavat ammattimuusikot kokoavat mieleisensä orkesterin ja käyvät soittelemassa metroasemilla. Usealla metroasemalla on kuulemma ihan varta vasten rakennettuja esiintymispaikkojakin, jossa muusikot pitävät konserttejaan. Olemmekin vitsailleet, että kunhan hieman vielä harjoittelemme, niin tavoitteemme on konserttikiertue Soulin  metroasemilla.

Soitannan jälkeen emännällä on tapana tarjota kuppi teetä koko orkesterille ja niin tapahtui tänäänkin. Jostain syystä korealaiset ihannoivat Villeroy & Bochin astioita ja emännällä on niitä ihan valtavasti. Jäimme kaikki siis pieneksi hetkeksi teelle ja tänään teen kanssa tarjottiin erityistä korealaista pullaa. Leivonnainen näytti ihan raa'alta, hyvin nousseelta pullataikinalta ja sen sisällä oli punaisista pavuista tehtyä makeaa tahnaa, joka maistui ja myös näytti aivan suklaalta. Pullat oli kypsennetty höyryssä, joten siitä syystä ne näyttivät hyvin kalpeilta näin suomalaisen silmissä. Maku oli erittäin mieto ja hieman taikinamainen.

Tunnelma pienellä teehetkellämme oli hauska ja nauravainen. Puolalaisen opettajan lisäksi vain muutama puhuu auttavasti englantia, joten kommunikaatio on välillä melko haasteellista. Korealaiset ovat tunnetusti kovia puhumaan ja englannintaitoisilla on aina kova työ pysyä vauhdissa ja kääntää keskustelua puolin ja toisin.

Tänään eräs äideistä kertoi, että kun oli edellisenä iltana harjoitellut viulunsoittoa, niin viulusta oli napsahtanut kieli poikki kesken soiton. Tähän hänen miehensä oli reagoinut suurin aplodein. Soittaja oli tietysti hieman loukkaantunut (hyvässä mielessä) tästä reaktiosta ja nyt mietimmekin yhdessä mikä olisi miehelle tarpeeksi ankara rangaistus käytöksestään. Eräs ehdotti, että vaimohan voisi kieltäytyä ruoan laitosta. Toinen sanoi, että mitäs jos käskisi miehensä tästä lähtien viedä pyykkinsä pesulaan. Suurimman naurun aiheutti kuitenkin vaimon oma ehdotus, kun hän sanoi olevansa siinä määrin loukkaantunut, että kieltäytyisi makuuhuonepalveluksista siihen saakka, kun mies on käynyt ostamassa hänelle uuden setin viulunkieliä ja toimisi aina vaimon harjoitellessa vapaaehtoisena yleisönä. Tämä ehdotus saikin kannatusta oikein aplodien kera. Teehetkemme oli siis jopa riehakkaan iloinen ja erilainen, varsinkin kun korealaiset ovat yleisesti ottaen aina erittäin pidättyväisiä, sofistikoituneita ja hillitysti käyttäytyviä. Iloiset ja nauravaiset soittajat lähtivät sitten maanantain puuhiinsa tavatakseen viikon päästä uudelleen.

perjantai 10. helmikuuta 2012

pullantuoksuinen perjantai

Unnan kanssa päätettin eilen, että perjantai on pullapäivä. Ostettiin vehnäjauhoja (maka pszenna), joiden kanssa on aina arpomista, kun niitä on niin monensorttisia. Kaardemummaakin olin ihan vahingossa löytänyt eräästä etnisestä kaupasta. Tavallisissa kaupoissa ei kaardemummasta ole kuultukaan. 

Unna on ollut kotona nyt kolme päivää, kun ei kannustuksista huolimatta halunnut lähteä Zielenieciin White Schooliin. Siellähän oli päässyt laskettelemaan, mutta Unna kertoi, että opettajat määräävät kaikki laskemaan vaan niihin helppoihin, pieniin rinteisiin. Hän siis päätti jättää reissun väliin. Olisi kuulemma turhautunut lällyrinteissä. Kaikki kaveritkin päätyivät samaan ratkaisuun, joten koulu lähti reissuun tällä kertaa todella pienellä porukalla. 

Pieni loma ei ole Unnalle ollenkaan tehnyt huonoa. Viime viikonloppuhan oli vauhdikas Prahanreissun tähden. Nyt on ollut aikaa hieman rentoutua. Olemme ehtineet myös shoppailemaan ja hankkimaan pieniä tuliaisia ensi viikon Suomenreissua varten. Kovasti jo odotamme torstaita ja lentoa suomeen. 

Tuleva viikonloppu tulee olemaan kiireinen, kiitos ystävämme koripallon. Unnalla on tänään ja sunnuntaina sarjapelit ja huomenna harjoituspeli. Oonalla tänään treenit ja sunnuntaina peli. Viikonlopun jälkeen taas tietää istuneensa koripallokatsomossa. Pidetään peukkuja WKK Wroclawille!

Koti siis tuoksuu tällä hetkellä ihanasti pullalle. Oli muuten ensimmäinen kerta tänne Puolaan muuton jälkeen, kun pullia leivoimme. En todellakaan ole mikään leipurimestari, mutta tällä kertaa pullista tuli erityisen hyviä ja pehmeitä. Nam!

Mukavaa Viikonloppua kaikille!

torstai 9. helmikuuta 2012

kodin raikastus

Olin jo jonkin aikaa pohtinut, että vuokraisännän tunkkaisille ja raskaille verhoile pitäisi tehdä jotain. Nyt kohta puoli vuotta täällä asuneena, tulee halu muuttaa niitäkin kodin kohtia omanlaisiksi, jotka sitä eivät vielä ole. Taitaa tuolla keväisellä auringonpaisteellakin olla osansa ja pienillä muutoksilla on kummasti mieltä piristävä vaikutus. Onhan se niinkin, että nyt kotirouvana on todellakin enemmän aikaa miettiä ja suunnitella kaikkea ja paremman tekemisen puutteessa tulee keksittyä jos jonkinlaisia projekteja.  

Tänne muutettuamme oli tietysti mukavaa ja turvallistakin, että kaikissa ikkunoissa oli verhot valmiiksi omistajan puolesta. Verhokangas vaan on paksua, neulosmaista ja hyvin peittävää. Minä taas haluan keveyttä ja ilmavuutta ainakin olohuoneeseen, joka on valoisa.  Kahdeksan paksua ruskeansävyistä verhoa oli peittämässä näitä ihania ikkunoita. Samoin tuo kaunis sisäkulma oli kokonaan peitetty.

Saa muuten nähdä, mitä tuumaan kesän koittaessa...tuleeko paksuja ja peittäviä verhoja ikävä, kun aurinko porottaa kuumasti juuri tuolta puolen taloa?


Hetken aikaa pohdin, että miten saan ostettua tarvittavaa rypytysnauhaa. Päädyin sitten ottamaan koko verhon mukaan kauppaan ja elekielellä selitettynä myyjä ymmärsi tarpeeni. Englanninosaamista oli turha odottaa ja suomi-puola-sanakirjakaan ei tuntenut mitään sanaa sinnepäinkään. Homma kuitenkin onnistui ja kun kaivoin vielä autotallista ompelukoneeni esiin, niin kohta jo uudet verhot olivat ripustusta vaille.


Olohuoneen ja ruokailutilan kattolamput ovat myös vuokranantajan omaisuutta. Eivät tosiaankaan ole nekään minun makuuni, joten olisiko siinä seuraava projekti? ;)

tiistai 7. helmikuuta 2012

minilomailua Prahassa

Perjantaina auton nokkaa kääntyi kohti kaunista Prahaa. Olimme aloittamassa viikonlopun mittaisen miniloman Tsekissä. Varsinainen reissun innoittaja oli tyttöjen koripalloturnaus. Tytöt olivatkin lähteneet matkaan koulun koripallojoukkueen mukana bussilla jo varhain aamusella. Me pääsimme perille juuri parahiksi näkemään ensimmäisen pelin. Kyseessä oli koripalloturnaus, johon tällä kertaa osallistui Prahan, Berliinin ja Wroclawin kansainväliset koulut. Pelaajat yöpyivät järjestävän joukkuen pelaajien perheissä ja saivat myös näin kivan tilaisuuden tutustua toisen maan ja kaupungin kansainvälisen koulun toimintaan ja myös yhteen perheeseen. Wroclawin voitettua pelin oppilaat lähtivät host familynsä matkaan ja me suuntasimme Esan kanssa hotelliin. Hotelli oli todella loistokas ja hyvällä sijainnilla. Unitas hotelli siis saa suosituksemme (vink, vink). Erityismainintana ihan mahtava aamupala. 

Hotelliinkirjautumisen jälkeen suuntasimme Vanhankaupungin aukiolle. Ilma tosin oli hieman liian "rapsakka", kylmän tuulen vielä kylmentävän sitä entisestään, joten nautimme terassilla kaasulämmittimien alla maistuvaiset rommikaakaot. Pienen kävelyn jälkeen poikkesimme pikkuiseen ja tunnelmalliseen Intialaiseen ravintolaan illalliselle. 

Vanhankaupungin aukio komeassa iltavalaistuksessa. 



Tytöillä oli turnauksessa neljä peliä ja niistä tuli riemastuttavasti neljä voittoa. Saimme tietysti olla erityisen ylpeitä joukkueen tähtipelaajasta Unnasta ja kakkosvalkusta Oonasta. Muu joukkueet enemmänkin ihmettelivät, että miten tällaisesta pienestä koulusta, jonka joukkueessa pelasi käytännössä kaikki middle schoolin oppilaat, oli tullut näin hyvä joukkue. Go WIS Wolves. Maaliskuussa on muuten seuraava turnaus Bratislavassa ja sinnekin olisi tarkoitus matkata tyttöjä kannustamaan.

Voittotuuletus :)
Joukkueen lähdettyä lauantaina illansuussa kotimatkalle, jäimme vielä perheellä yhdeksi yöksi hotelliin. Tytöt tuntien toiveena oli shoppailu ja löysimmenkin jotain kotiintuotavaa. Oli muutenkin mukava viettää yhteistä aikaa koko perheellä ja nauttia pienestä irtiotosta. Päätimme tulla Prahaan vielä uudemman kerran viikonlopun viettoon. Siellä riittää nähtävää.

torstai 2. helmikuuta 2012

Suomenreissu mielessä

Parin viikon päästä matkaan kera tyttöjen Suomeen lomailemaan. Esa jää pitämään taloa pystyssä ja pitäähän jonkun töissäkin käydä ;). Minulle ja Unnalle Suomen reissu onkin ensimmäinen kerta sitten tänne Puolaan muuton, joten kyllä se hieman jännittää. Ikäväkin on jo ehtinyt vaivaamaan ja huomaankin useinmiten öisin miettiväni asioita, joita eniten olen täällä Suomesta kaivannut. Olemme asuneet täällä melkein puoli vuotta, joten siinä ajassakin tiettyjä asioita kyllä ehtii jo kaipaamaan. Saunaan on ihana päästä ja salmiakkia ainakin lähtee mukaamme, se on ihan varma.

Oonahan kävi tammikuun puolessa välissä Suomessa viikon reissulla ja nyt hän tuleekin vain muutamaksi päiväksi, jotta pääsee näin osallistumaan vanhojentansseihin. Ihan samassa mittakaavassa, kuin ystävänsä ja entiset luokkatoverinsa Suomessa, ei Oona kuitenkaan osallistu, mutta saa kuitenkin pienen palasen juhlahumusta ja tunnelmasta hänkin.  Löysimme muuten hänelle todella kauniin ja oikein "Oonamaisen" iltapuvun. Laitan kuvia sitten myöhemmin. Oonallahan on mukavasti se etu, että hänellä on myös täällä Puolassa noin vuoden päästä oman koulunsa Prom Night Dancing. IB-luokalla ja -koulussa tanssiaiset kuulemma pidetään 100 päivää ennen kirjoituksia. Iltapuku tulee siis pääsemään kaksiin juhliin.

Suomeen tulo on herättänyt kutkuttavan hyvän odotuksen tunteen siitä, että pian saa nähdä paljon rakkaita ja ystäviä. Kolikon kääntöpuoli taas on se, että viikon reissulla ei kuitenkaan ehdi ihan riittävästi tapaamaan kaikkia ystäviä. Aika on rajattu. Ihanaa on kyllä se että niin moni on haluaa tavata. Toisaalta taas ei millään haluaisi tuottaa kenellekään pettymystä niin, että ei ehdittäisikään näkemään. Meidän viikostamme siis tulee melkoinen "hulabaloo" ja suhailemme siis minuuttiaikataulun kera paikasta toiseen. Tärkeintä on kuitenkin se, että Unna saa viettää aikaa ystäviensä kanssa ja teemme myös asioita, joita hän haluaa tehdä. Tuo viikkohan on Unnan talvilomaviikko. Tarkkana organisaattorina olen jo luonut muutamankin aikataulun, joiden mukaan sitten on pyrkimys toimia.

Edellisestä expatelämästä on kyllä muistissa tuo, kuinka raskaaksi vierailu kotimaahan saattaa muodostua. Pahimmillaan se voi olla todellista hurlumheitä, kun paahdetaan menemään. Viime kerralla etuna oli se,  meillä oli vielä mahdollisuus yöpyä omassa talossamme, mutta nyt vuokrattuamme sen, joudumme vaivaamaan yöpymisillämme aina muita ihmisiä. Onneksi on ystäviä ja mummulat, jotka ovat luvanneet meitä majoittaa. Jos kaikki tapaamiset eivät tällä kerralla jostain syystä ota onnistuakseen, niin olen kyllä jo seuraavatkin lentoliput kesäkuulle varannut. Silloin nähdään sitten niitä, joita tällä kerralla ei ennätetä.

Nyt alkaa valmistautuminen Prahaan lähtöön. Huomenna Unnan koulun koripallojoukkue lähtee Prahaan kansainvälisten koulujen väliseen koristurnaukseen. Oona lähtee joukkueen mukaan, koska toimii toisena valmentajana ja kerää näin omaan kouluun tarvittavia CAS-pisteitä. Tytöt siis matkaavat bussilla ja yöpyvät perheissä ja päätimme hyödyntää tilanteen ja Esa varasikin meille hotellin ja pääsemme näin myös kannustamaan tyttöjä peleissä ja toisaalta katsastamaan Prahaa. Kaupunki on jossain määrin tuttu, koska olemme käyneet siellä kaksi kertaa aiemmin, mutta siellähän kyllä näkemistä riittää. Toiveena olisi tosin, että pakkanen (nyt -12) hieman laskisi. Hrrrr, on kyllä liian kylmä.