torstai 27. maaliskuuta 2014

aurinkovoimaa

On se vaan kumma, että kun muutaman kylmän ja sateisen päivän jälkeen aurinko taas ilmestyy taivaalle koko komeudessaan, kuinka se vaikuttaa myös mielialaan. Heti herättyäni kiskaisin makkarin terassin tuplaovien edessä roikkuvat pimennysverhot auki, jolloin auriko pääsi kirkastamaan koko huoneen. Aurinko täytti voimallaan huoneen ja siinä samassa minultakin karisivat unihiekanrippeet silmistä. Saamani extraenergia laittoi mielen töihin ja päätinkin tarttua toimeen saman tien aamupalan jälkeen. Jotta pystyisimme nauttimaan aurinkoterassistamme, niin sitä ennen se kaipaisi perusteellista siivousta. 

Ei muuta kuin hihat heilumaan ja juuriharjalle töitä. Kuurasin terassin talven aikana mustaksi pinttyneen laattalattian puhtaaksi. Ravistelin matot ja puunasin kalusteet kiiltäviksi. Melkoinen homma, mutta kyllä se kannatti. Nyt voin nauttia aamuteeni ihanassa auringossa. Sopivasti äitimuorikin lähetti taas Suomesta mökkilehden, jota voin lueskella päiväkahvin kera terassillani ja haaveilla tulevasta mökkikesästä Suomessa.  Kiitos äippä! :)



Luontokin on jo herännyt pitkälle kevääseen. Nämä japaninkirsikat ovat jo kukkia tulvillaan. Hetki vielä täytyy odottaa, jotta magnoliat avaavat ihanat, isot kukkansa. Sitä siis odotellessa.


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

sunnuntain herkkulihapata

Josko taas vaihteeksi kirjoittelisin ruokapostauksen, kun hiihdotkin jo tellusta loppuivat. :) Meidän perheen ehdoton lihapatasuosikki, jonka olemme nimenneetkin herkkulihapadaksi, maistuu takuuvarmasti kaikille. Sitä olen tarjoillut perheelle, tutuille ja vieraille ja reseptiä on myös tullut jaettua kaikille sitä pyytäville. 

Valmistaminen on suht helppoa ja nopeaa. Itse lihapata tulee alkuvalmistelujen jälkeen kuin itsekseen uunissa, vaikkakin kypsentämiseen pitää varata aikaa kaksi tuntia.

Herkkulihapata:

n. 500 g naudanlihaa (kuutioina)
sipuli tai kaksi
voita tai öljyä paistamiseen
1/2 punainen paprika
1/2 keltainen paprika
herkkusieniä 
1/2 pakettia koskenlaskijajuustoa
n. sama määrä fetajuustoa
1 dl kermaa
tomaattipyrettä (pieni purkki)
1 rkl dijon-sinappia 
suolaa, pippuria

* ruskista liha pannulla voissa pienissä erissä, mausta ja laita uunivuokaan
* kuullota sipuli ja herkkusienet ja lisää pataan
* laita ruskistuspannulle desi vettä ja kiehauta, jotta saat kaikki maut irti. kaada vesi pataan.
* pilko paprikat, kuutioi feta ja koskenlaskija ja lisää kaikki pataan
* sekaan kerma, sinappi, tomaattipyre ja mausteet.
* hauduta pataa kannen alla 175 C n. 2 tuntia.

ruskista ensin liha

lisää joukkoon sipuli, paprikat ja sienet

mukaan myös kerma, juustot, sinappi ja tomaattipyre

sekoitus ja uuniin hautumaan.

Muista sekoittaa lihapataa muutaman kerran haudutuksen aikana. Juustokuutiot sulavat liemeen ja
tekevät siitä ihanan kermaisen. Liha murenee suussasulavaksi. Tarjoile lihapata perunamuusin ja vihersalaatin kera. 




how amazing life is

Laitoin jo aiemminkin joitakin valokuvauskurssin kotiläksyotoksiani tänne, mutta viimeksi saimme astetta haastavamman tehtävän. Kesken oppitunnin opettaja pyysi meitä lähtemään tunniksi ulos kuvaamaan lähiympäristöä. Tarkoituksena oli käyttää erilaisia, jo opittuja tekniikoita, mutta myös pyrkiä kuvaamaan ihmisiä. Näistä kuvista oli sitten tarkoitus tehdä 'photo essee', jossa olisi jokin clue, johtoajatus, tarina. Kun lähdimme ulos, niin aivot alkoivat surraamaan samantien. Tein tarinan powerpoint-versioksi, mutta kun en saa sitä liitettyä sellaisenaan tänne, niin laitan kuvat ihan näin vaan yksitellen. Tässä tarinani:

ONE SUNNY 
MONDAY MORNING
IN WROCLAW...






EVERYBODY HAD THEIR OWN 
DESTINATIONS; SOME WERE
HEADED TO WORK, SOME TO
SCHOOL AND SOME WERE
JUST APPRECIATING LIFE...











JUST CLOSE YOUR EYES
AND ENJOY THE 
CAROUSEL THAT IS
LIFE...




FOR ONE MINUTE, 
WALK OUTSIDE, 
STAND THERE, 
IN SILENCE, 
LOOK UP AT THE SKY,
AND CONTEMPLATE
HOW AMAZING LIFE IS.  






Mitäs piditte? Opettaja ainakin piti tosi paljon ja sain hyvää palautetta. Siitä olin iloinen.

Ei muuten ole aina kovinkaan helppoa kuvata ihmisiä. Toiset ottavat asian ihan vaan huumorilla tai sitten suostuvat auttamaan muuten vaan valokuvausopiskelijaa, mutta jotku suorastaan suuttuvat ja kieltävät kuvien ottamisen, jos vaikka mahdollisesti juuri hänestä näkyisi vilaus jonkun ventovieraan kuvassa. Valokuvaaminen julkisella paikalla on ihan sallittua. Julkiseksi paikaksi katsotaan paikka, johon jokaisen on mahdollista vapaasti päästä. Kuvaaminen muuttuu kielletyksi jos se kohdistuu henkilöön, joka on sillä hetkellä erityisessä paikassa, esim. virastossa, toimistossa, lääkärissä ja kyseinen paikka on yleisöltä suljettu. Ja tällöinkin se on kiellettyä vaan, jos se tapahtuu yksityisyyttä loukaten. Ihan normaaliin kuvaamiseen yleisellä paikalla ei tarvitse pyytää keneltäkään lupaa. Toisaalta luvan pyytäminen on tietenkin ihan fiksua ja kohteliasta. Kun rohkeasti menee kysymään ja juttelemaan ja esim. kertomaan, että kyseessä on opiskelutehtävä, niin ymmärrystä yleensä löytyy. Täällä, vieraassa maassa haastetta tietenkin asiassa lisää se, että yhteistä kieltä ei välttämättä löydy. Ihmiset, joita kohtasin tätä tehdessäni, olivat kaikki myötämielisiä, iloisia ja ymmärtäväisiäkin.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

kanakeittoa ja sämpylöitä

Suomenreissu on tehty ja nyt kyllä täytyy sanoa, että tuntui tällä kertaa jopa ihan lomalta, kun ei jokainen päivä ja minuutti ollut aamusta iltaan ohjelmoitu. Yleensä nämä pikavisiitit tuppaavat olevan enemmän tai vähemmän kiireistä juoksemista paikasta toiseen. Kaikkia ystäviä olisi tietysti kiva nähdä, mutta aikaa ei koskaan kuitenkaan ole riittävästi. Tällä kertaa näin pikaisesti vain pari ystävää ja aikaa jäi mm. sporttailuun, kylpylöintiin, koripallomatsiin, leffassakäyntiin yms. Anteeksipyyntö niille, joita en ehtinyt tapaamaan. Kesällä sitten. :) Tällä kerralla mentiin sopimuksen mukaisesti tyttären ehdoilla ja hän saikin ystävänsä kanssa päättää ajanvietosta, minä vain vikisin. Superkiitokset taas Tarjalle ja Juhalle hotellitasoisesta, tai oikeastaan vielä paljon paremmasta huolenpidosta!!!

Paluu arkeen loman jälkeen on aina hieman vaikeaa. Kouluun ja töihin on vaan mentävä, mikään ei auta. Ajattelin lieventää arkea maukkaalla, konstailemattomalla kotiruoalla. Kotoa löytyi ainekset kanakeittoon, jonka resepti on helppo, mutta lopputulos herkullinen.

Kanakeitto:

4 rintaleikettä/ 1 kypsä broisku
n. 1,5 l vettä
kanaliemikuutio
sipuli
omena
porkkana
paprika
2 dl riisiä
100 g sulatejuustoa
suolaa
pippuria

Kypsennä maustetut rintaleikkeet uunissa. Laita vesi kiehumaan. Sinne kanaliemikuutio, porkkanakuutiot, sipuli ja riisi. Keitä puolikypsäksi ja lisää kuutioiksi pilkotut broisku, paprika ja omena sekä sulatejuusto. Anna kiehahtaa niin, että sulatejuusto sulaa ja keittoliemestä tulee kermainen. Halutessaan keiton voi tehdä myös kirkasliemisenä, kun jättää vaan sulatejuuston pois.

Jokin aika sitten chattailin Suomeen ystäväni Jonnan kanssa ja hän kertoi juuri tekevänsä sämpylöitä. Kyselin ohjetta ja hän sen minulle heti kirjoittikin. Kiitos Jonna! :) Tuoreet sämppärit sopivat muuten mainiosti kanakeiton kanssa.

Sämpylät a' la Jonna:

0,5 l lämmintä vettä
3 dl kaurahiutaleita
1 pussi kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl siirappia/ hunajaa
4 dl ruisjauhoja
n. 6 dl vehnäjauhoja
1 dl vehnäleseitä
0,5 dl öljyä

Sekoita kuivahiiva kaurahiutaleisiin ja tämä seos lämpimään veteen. Laita sekaan suola ja siirappi. Sekoittele taikinaan ruisjauho, vehnäjauho, leseet ja lopuksi vielä öljy. Kohota puoli tuntia liinan alla lämpimässä. Seos on melkoisen löysää, joten lisää vehnäjauhoja, jos haluat pyöriteltäviä sämpylöitä. Muussa tapauksessa nostele löysää taikinaa lusikalla kasoiksi pellille. Paista 225 asteessa noin 20-30 minuuttia. Määrästä tulee kaksi pellillistä.



Molemmat reseptit ovat myös siitä hyviä, että niitä voi helposti varioida niillä aineksilla mitä kotoa ja jääkaapista löytyy. Sämpyläpohjaksi erinomaisesti sopii aamullisen puuron jämät tai kotoa löytyviä siemeniä tai pähkinöitä ja keittoon taas sopii heittää mitkä tahansa juurekset ja kerran muistan laittaneeni mukaan myös tuoreita sieniä.

Hyvin näytti tämä maanantain arkiruoka perheelle töiden ja koulun jälkeen maistuvan.