arjen raamit

Jos kalenteria on katsominen, niin kesä alkaa olla takana. Luonnosta sitä ei vielä juurikaan huomaa. Kaikki vihertää ihanasti. Lämmintä on edelleen riittänyt. Eilenkin oli kaunis aurinkoinen ilma ja asteita oli +26. Tänä aamuna sää näytti tyystin toisenlaiselta. Raskas pilvimatto peittää taivaan ja taivaalta ropisee hiljakseen vettä. Kynttilät odottavat sytyttämistä, mutta ihan vielä ei tunnu siltä, että pitäis antaa syksylle periksi.

Arki on kuitenkin jo kietonut otteeseensa. Loma on vain enää ihana muisto. Koulu on alkanut ja jännitystä on riitänyt nuorimmaisen aloitettua lukion uudessa koulussa. Jännitystä on tuonut se, että nyt oli aika siirtyä yksityisen kansainvälisen koulun tiiviistä "perheestä" kaupungin ylläpitämään lukioon. Täällä lukioista puhutaan numeroilla ja tyttären koulu on number 5. Koulussa on IB-linja, jossa Unna on luokallaan ainoa kansainvälinen oppilas. Kaikki muut ovat puolalaisia. Unna on myös sattuman syystä kaksi vuotta nuorempi, kuin suurin osa luokkatovereistaan. Sekin tuo oman jännityksensä. Helpotusta koulunaloitukseen tuo toivottavasti se, että Unna kuitenkin puhuu puolaa. Ymmärrettävästi kaverit eivät tauoilla muista/viitsi aina puhua englantia vain Unnan tähden. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Itselleni kesän päättyminen tuo myös omat haasteensa. Hyvä ystäväni, jonka kanssa tapasin viettää paljon aikaa yhdessä, palasi perheineen takaisin Suomeen. Tyttären koulun vaihtuminen tarkoittaa minullekin putoamista kansainvälisen koulun yhteisöstä. Sosiaalinen kanssakäyminen vähenee aivan huomattavasti. Ennen vietin kuitenkin satunnaisesti koululla aikaa vanhempaintoimikunnan kokouksissa, erilaisissa tapahtumissa, vanhempainilloissa, äitien coffeetapaamisissa yms.

Arki rakentuu siis tänä syksynä hieman toisella tapaa. Sen tähden olenkin miettinyt miten päiviä pitäisi raamittaa, jotta ne erottuisivat toisistaan ja totaalitylsistymistä ei tapahtuisi. Onneksi kaupungissa on pieni suomalaisyhteisö, jonka toimintaa voisikin lähteä virkistämään. Viikko takaperin olimmekin yhteisessä biljardi-illassa pelailemassa.

Itse olen katsonut parhaaksi rytmittää arkeani treenaamisen avulla. Aamu on hyvä aloittaa joko lenkillä tai kuntosalitreenillä. Kun on lähtenyt kotoa liikkeelle, niin päivä soljuu jotenkin jouheammin. Onneksi pari suomalaisäippää omaa saman innostuksen. Ryhmässä on mukavampi liikkua ja toisen tsemppaaminen on myös tärkeää. Kun aamulla tekisi mieli vaan jäädä kirjan kanssa kotiin, toisen tsemppaaminen saa kuitenkin energiatasot nousemaan. Tämän päivän aamulenkki on jo tehty. ;)