kulttuurinvaihtoa

Olin kutsunut koreaäitien orkesterin meille viimeisiin harjoituksiin ennen joulua. Yleensä harjoittelemme Esther Kimin luona. Esther asuu tässä ihan meidän lähellä. Puolalainen orkesterinjohtajamme Beata saa luonnollisesti myös maksun opetuksestaan, mutta korealaiset eivät suostu mitenkään ottamaan minulta slotin slotia, vaikka kuinka olen pyytänyt. En sitten keksinyt muuta tapaa kiittää heitä kuluneesta syksystä, kuin kutsua heidät kotiini ja lupasin harjoitusten jälkeen tarjoilla heille hieman suomalaisia jouluherkkuja. 

Ennen herkkuja toki hieman myös soitettiin. 

Soittosessio olikin ihan mukava ja todella kuulostikin melko hyvältä. Meillä on tuolla yläkerrassa todella hyvä akustiikka, joten sekin hieman edesauttoi soittamista. Soitimme tällä kerralla myös muutaman "prima vista"- kappaleen ja minua ainakin hämmästytti se, kuinka hyvin kaikki lukevat nuotteja. Kai se on tuota korealaista tarkkuutta. Lopuksi soitimme läpi myös kaikki joululaulumme ja näin pääsimme hyvään tunnelmaan.

Puolalainen opettajamme oli tuonut tullessaan suuren kattilallisen puolalaiseen joulupöytään kuuluvaa kirkasta punajuurikeittoa nimeltä barszcz.

Keittolautasen pohjalle laitettiin muutama pierogi ja
päälle sitten kuumaa keittoa, joka oli erittäin maukasta. 

Korealaiset toivat myös tullessaan itsetehtyjä ruokia ja joulupöytämme olikin tällä kertaa melkoinen kulttuurillinen sekoitus susheineen päivineen. Kaikki oli kuitenkin herkullista ja muutenkin oli mukava keskustella puolan, suomen ja korean joulunvietosta. No, itse asiassa Koreassahan joulua vietetään aika pienimuotoisesti ja heille tärkeämpi juhla on uusi vuosi. Keskustelimme myös siitä, että Pohjois-Korea kuulemma kieltänyt kaikenlaisten jouluvalojen yms. koristeiden laittamisen koreoiden rajan lähimaastossakaan. Tuo uhkaus kuulemma kannattaa ottaa tosissaan. Melkoisia tarinoita saimme kuulla Koreoiden jaon seurauksista. 

Tässä koko ryhmämme. 

 Maittavan suolaisen lounaan jälkeen oli vuorossa makeat herkut. Olin tehnyt tarjottavaksi taatelikakun, joulutorttuja ja pipari-mascarponekakun. Ensin kaikki ihastelivat muumimukeja ja suostuivat myös maistelemaan hieman glögiä. Glögi taitaa olla korealaisille todella eksoottinen juoma. Sinnikkäästi he kuitenkin glögistä selvisivät, mutta santsikupiksi kelpasi sitten paremmin kahvi tai tee. 

Vieraat viihtyivät pitkään ja hyvin ja luulen, että myös jokainen sopukka tästä kodista tuli talteen kameroille. Sen verran ahkerasti he koko ajan kuvasivat. Korealainen sisustustyyli on usein melkoisen runsas, joten heitä ihastutti erityisesti meidän "skandinaavinen modern style", kuten he sanoivat. Onneksi tytöt olivat myös siivonneet huoneensa, kun sen verran tarkan syynin alle myös ne joutuivat ;) 

visitor from Finland

No, vihdoin koitti pitkään odottamani päivä, jolloin ystäväni Reetta saapui. Varmaankin tuntuu jotensakin hieman hullulta, että odotamme aina vieraita saapuvaksi niin paljon? Meille suomesta vieraan tuleminen on jotenkin paljon suurempi juttu, kun että suomessa joku ystävä tulee kylään tai vaikka ihan vaan kahville. Se tuntuu aina siltä, että pieni pala Suomea piipahtaa hetkeksi luoksemme. Itselleni erityisesti on tärkeä saada välillä jutella ystävien kanssa kasvotuksin ja omalla äidinkielellä ja tietysti on myös aina mukava kuulla rakkaiden ihmisten kuulumisia.

Teimme Reetan kanssa ehkä kolmen päivän shoppailuennätyksen, siinä määrin nimittäin kolusimme kauppakeskuksia. Löysimmekin paljon juttuja pukinkonttiin laitettavaksi. Kävimme myös ulkona syömässä ja vietimme pienimuotoisia pikkujouluja glögin, pipareiden ja torttujen kera.

Wroclawin vanhankaupungin torille, Rynekille oli vastikään avattu tuo kuuluisa Joulutori. Siellä on mukava tunnelma ja tunnelmaa aistiessa voi myös tehdä erityisiä ostoksia ja nauttia gluhweinia. Tottahan meidän piti siellä piipahtaa.

Joulutorilla on myös oma osionsa lapsille ja onkin mukavaa arvuutella että mikä satu lasivitriinissä on kuvattuna.

 Tämä satu taisi olla Tuhkimo, jos en väärin muista.

 Löytyipä joulutorilta ihan uusi ja ennenäkemätön tonttukin. Tonttuasutus Wroclawissa on kuulemma lisääntynyt sitten edellisen tonttubongauksemme ja olemmekin onnekkaasti löytäneet jo muutaman uuden. Alla oleva linkki vie facebookin sivulle, jonka intohimoiset tonttubongarit ovat perustaneet. Pitäisiköhän liittyä?
https://www.facebook.com/group.php?gid=6733733077

Näitä ihanaisia jättipipareita saa myös torilta ostaa ja taisi pari lähteä Reetankin matkaan.

Suunnitteleekohan Esa tässä laardileivän ostamista. Niin, tuo puolalaisten suuri herkku, meistä kammottavan näköinen laardileipä ei ole sydämiämme vienyt. Kyseessä on siis reilu pala hiivaleipää, jonka päälle lätkäistään vielä reilumpi kerros sitä itteensä, laardia. Ja tämä on kuulemma erittäin herkullista.

Reetan kanssa viettämämme aika oli todellista laatuaikaa ja hieman haikein sydämin hyvästelimme hänet. Jäämme tosin innolla odottamaan seuraavaa kertaa, jolloin toivomme saavamme koko Viljasen perheen tänne ihan kokonaisuudessaan. Kiitos Reetta kun kävit <3

joulunodotus alkoi täälläkin

Niin sitten alkoi joulun odottaminen täälläkin. Lumesta nyt ei ole tietoakaan, mutta kyllä se joulutunnelma pikku hiljaa ja väistämättä alkaa hiipiä mieleen kun huomaa kaupoissa hypistelevänsä joulukoristeita ja miettii, että mikä niistä sopisi omaan kotiin. Tilanne on nyt hieman erilainen ja haastavakin, kun koti on uusi ja joulua tehdään tänne ihan ensimmäistä kertaa. Mukavaahan se on.  Meidän perheen joulu on ollut usean eri värinen, milloin punainen, sininen tai hopeinen. Tänä vuonna palaamme jälleen joulunpunaiseen väriin, valkoisella höystettynä.

Joulun decoreeraaminen alkaa aina niin, että ihan ensimmäiseksi kaivan esiin nämä tyttöjen päiväkodissa ja koulussa askartelemat hellyyttävät tontut. Taitaa joukossa yksi enkeli ja yksi pingviinikin olla. Tämä on siis meidän perheen perinne ja tällä kertaa nuo suloiset tekeleet löysivät paikkansa rappukäytävän ikkunalaudalta. Siinä ne toivottavat tervetulleeksi aina, kun saavumme kotiin.

Pirkkalassa perinteeksi on muodostunut myöskin "joulumaan" laitto erkkerin ikkunoiden väliin. Tällä tuo osoittautui hieman hankalaksi, koska ikkunathan ovat yksinkertaiset, joten väliin sitä ei pysty tekemään. Laitoin nyt sitten vaan ikkunalaudalle siitä tällaisen miniversion

Unna oli edellisen viikonlopun koripalloturnauksessa Bydgoszczssa, kiva nimi ;). Hieman jännitti, että miten tyttö pärjää reissussa, kun kaikki muut ovat puolalaisia. Kaikki sujui hyvin ja turnauksestakin tuomisena kolmas sija ja tuollainen suuri pokaali. Joukkuetoverit olivat halunneet ja vaatineet, että Unna saa pokaalin omakseen ja kotiin tulikin iloinen tyttö, hymy huulillaan.  Todellista bonusta oli se, että Unna oli rohkaistunut jo hieman puhumaan puolaakin joukkuekavereidensa kanssa. Hän myös kertoi huomanneensa, että ainakin ymmärtää kuulemaansa jo melko hyvin. Hyvä Unna!