kyllä hätä keinot keksii ;)

Jossain epätodellisessa terveyspuuskassani olin vuoden lopussa mennyt yhdessä tyttärien kanssa päättämään, että uusi vuosi alkaakin sitten totalikarkittomana. Olemme ennenkin olleet ns. karkkilakossa, mutta nyt teimme siinä mielessä hieman viisaamman päätöksen, että kiellettyjen listalla ovat vain karkit ja suklaat. Jäätelö ja kahvipullat yms. ovat siis sallittuja. Ajattelimme tällaisen myönnytyksen olevan hiukan armollisempaa ja tälla tavoin turvata karkkilakon jatkumisen ilman nopeaa sortumista. Aiemmin karkittomuuden loputtua (yleensä jo ennen sovittua) onkin suklaa ja salmiakki maistunut sitten ihan urakalla.

No, ei ole tehnyt lainkaan tiukkaa tämä karkittomuus, kun päiväteen kanssakin saa nauttia sen keksin. Välillä tietysti kutkuttelevat nuo suomalaiset suklaat ja salmiakit, jotka olen kaikki kerännyt kasaan ja laittanut jemma-nimiseen paikkaan.  Erityisesti hopeatoffeepussit kuiskailevat nimeäni tämän tästä. Harmillistahan se on, että siellä ne joutavat odottamaan karkkittomuuden loppumista. Lienevätkö silloin jo kovettuneet kokonaan syömäkelvottomiksi?

Hätä siis keinot keksii, kuten sanotaan. Tänään, näin aurinkoisen sunnuntain kunniaksi alkoi kovasti tekemään mieli teen kanssa jotain herkkua. Muistin ne piilotetut suklaat ja nappasinkin sieltä yhden fazerin orange&crisps tummasuklaalevyn. Ajattelin soveltaa suklaamuffinssiohejttani niin, että taikinan sekaan laitetaan rouhittuja suklaasattumia. Taitaa olla kyllä hieman "harmaalle alueelle" menemistä tämän karkkilakon suhteen.

12 kappaletta isoja muffinsseja (tai 15-18 pientä)

Puolikas levy Fazerin suklaata
150g margariinia
1,5 dl sokeria
2 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2,5 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa

Vaahdota margariini ja sokeri ja lisää seokseen munat yksitellen sekoittaen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuoron perään maidon kanssa. Rouhi suklaa ja sekoita varovasti taikinaan. Nostele taikinaa muffinssivuokiin. Jos haluat isoja, niin laita vuoka aika täyteen. Paista 225 asteessa n. 15 minuuttia. Kuorruta mielen mukaan.

Tuli niistä vaan niin mahtavan herkullisia.  Mukavaa sunnuntaita!

italia keittiössäni

Jostain syystä italialaiset tuoksut ovat vallanneet keittiöni. Noh, syynä taitaa olla tuo jokin aika sitten hankkimani pastakone. Se ei ole onneksi vielä jäänyt kaapin päälle pölyttymään vaan tunnen edelleenkin sopivaa uutuudenviehätystä ja kokeilunhalua sitä kohtaan. 

Päätin tällä kertaa ex tempore kokeilla ravioleja. Lukaisin jonkunlaiset ohjeet netistä, mutta sovelsin sitten kuitenkin raviolien täytteen kanssa, kun jääkaapin sisältö oli hieman puutteellinen. Kun inspiraatio iskee, niin kauppaan ei sitten enää millään viitsi lähteä. Pitää alkaa toimimaan ihan heti. 

Raviolien täytteeksi tein maistuvan mössön pestosta, fetasta ja parmesanraasteesta. Pastataikinan teko onnistui jopa paremmin kuin edellisellä kerralla. Taikinasta tuli juuri sopivan tuntuista ja helppoa työstää. Pastakoneen avulla veivasin siitä ravioliin soveltuvaa ohutta levyä. Päälle pieniä kasoja täytettä ja toinen levy päälle. Pyöreän muotin avulla leikkasin levystä sopivan kokoisia ravioleja, jotka sitten keitettiin runsassuolaisessa vedessä. 

Raviolien päälle hieman sulatettua voita, parmesania ja basilikaa ja voilá! Maistui melko herkulliselta. Täyte oli siis ihan omakeksimä. Netissä oli kyllä kaikenlaisia täyteohjeita, mutta tämä versio oli mielestäni erittäin maistuva ja ennenkaikkea superhelppo.

Pastainnostuksen jatkuessa sai perhe seuraavana päivänä tagliatellea ja italialaista lihapullatomaattikastiketta. Tytär tuli apuun tuossa nauhapastan teossa, kun kaksi kättä on siinä hommassa auttamattomasti liian vähän. Tomaattikastike hautui ja makuuntui liedellä reilun tunnin, kunnes lisäsin mukaan jo valmiit lihapullat. Pastan keitin taas runsaassa suolavedessä. Päälle kastiketta, runsaasti parmesanraastetta ja basilikaa. Melkein vei kielen mennessään. ;)

Jälkkäriksi tyttäreni väänsi superhelpot lehtitaikinatuulihatut. Valmiista lehtitaikinasta otettiin muotilla ympyrän muotoisia pallukoita, jotka uunissa paistuessaan pullahtivat palloiksi. Valmiit pallot halkaistiin osin ja sisälle laitettiin nokare vadelmahilloa ja vaahdotettua kermaa. Pinnalle hieman tomusokeria. Helppoa ja hyvää ja sopiva päätös maistuvalle illalliselle.

Ensi kerralla täytynee varmaankin keksiä joku muu postauksen aihe kuin ruoka. :) Maistuvaa ja herkullista viikonloppua!

Sunnuntain italiamenu

Ihana ja aurinkoinen sunnuntai sai tämän "kokkikolmosen" innostumaan ja päätinkin kokeilla kerralla ihan kahta ennenkokematonta reseptiä. Viikolla tein yhdessä suomityttöjen kanssa täsmäiskun tuohon shoppailijoiden paratiisiin TkMaxxiin, josta onnellisena kannoin kotiin kauan havittelemani pastakoneen. Eikä ihan minkä tahansa pastakoneen, vaan Jamie Oliver-merkkisen. Koneisiin hieman etukäteen tutustuneena olin päättänyt, että pastakone saisi olla sellainen, jossa olisi mahdollisimman vähän irrotettavia osia ja joka muutenkin olisi helppokäyttöinen. Tämä kone on sellainen. 

Sitten ei muuta kuin tuorepastataikinan tekoon. Kaupasta olin ostanut erityisiä durumvenhäjauhoja, jotka soveltuvat parhaiten pastan tekemiseen. Taikinan teko oli helppoa, mutta oikeanlaisen sitkon saamiseksi joutui taikinaa vaivaamaan ja venyttämään kyllä melkoisesti. Kun sain taikinasta lopulta mieluista, laitoin sen kelmuun lepäämään.

Pastan vetäytyessä hyödynsin aikaa tekemällä nopean ja helpon Ricotta-Limoncello kakun. Näin tähän ohjeen Sikke Sumarin ohjelmassa ja heti kiinnostuin siitä. Limoncelloakin sattui edellisen Italianreissun jäljiltä vielä kaapista löytymään. Laitan tähän ohjeen, jos joku vaikka innostuisi kokeilemaan. 

Taikina: 

300 g vehnäjauhoja

100g sokeria

200g voita (kylmää)

3 keltuaista

Kaikki sekaisin ja nypitään taikina nopeasti murutaikinaksi. Taikina saa siis olla ihan sellaista hiekkamaista. Vuoraa kakkupohja leivinpaperilla ja laita puolet muruista vuoan pohjalle. Kannattaa painella murut pohjaa vasten tiiviiksi levyksi. 

Täyte:

500g ricottaa (2 purkkia)

100g sokeria

3 rkl limoncelloa (laitoin hieman enemmän)

puolen sitruunan raastettu kuori

Sekoita täytteen aineet keskenään ja lisää vuokaan pohjan päälle. Ripottele loput pohjataikinan muruista juustotäytteen päälle. Paista 170 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. Helppoa ja hyvää!

Saatuani kakun uuniin aloin valmistautumaan pastan tekoon. Hetken pastakonetta tutkailtuani, ymmärsin kuinka sitä kuuluu käyttää. Taikina oli vetäytynyt juuri sopivasti ja sitten ei kuin veivaamaan. Homma oli tämäkin helppoa ja hauskaa. Ja olo oli kuin masterchefillä. ;) 

Koneen käyttö oli siis helppoa, mutta kun olin saanut levyt sopivan ohuiksi ja seuraavana vaiheena oli käyttää koneen tagliatelleterää, niin huusin tyttäreni apukäsiksi mukaan. On paljon helpompaa, kun toinen on vastaanottamassa nauhapastaa kaksin käsin. Tarkoituksena on saada pasta ulos koneesta niin, että nauhat eivät suotta mene solmuun keskenään. Laitoimme pastan hetkeksi kuivumaan ennen keittämistä ja siinä välissä olikin sopivasti aikaa tehdä kastike pastalle valmiiksi. Carbonara oli päivän valinta.

Keitin pastan runsassuolaisessa vedessä ja sekoitin yhdessä kastikkeen kera. Täytyy sanoa, että itsetehty pasta oli kyllä ihan eri makuista, kuin kaupasta kotiin kannettu. Samaa sanoivat muutkin nälkäiset suut. ;)

Sunnuntain italiamenu täydentyi siis kahvilla/teellä ja Ricotta-Limoncello-kakulla. Kakku oli maukasta ja meidän mieleemme juurikin sopivan happamanmakeaa. Mums!

kätevä emäntä

 Löysin ystäväni Jonnan kanssa eräänä päivänä eräästä kauppakeskuksesta pienen Organic-luomukaupan. Sinnehän piti heti mennä ihmettelemään ja valikoima olikin aika hyvä. Sieltä löytyi mm. kaikennäköisiä laktoosittomia- ja soijatuotteita, keliaakikoille sopivia viljatuotteita ja löysimmepä sieltä biologisesti viljeltyjä, luomuruisjauhojakin. Sosiaalisessa mediassa hiljattain täällä asuvien suomalaisten kesken käyty keskustelu ruisleivän satavuudesta, tai oikeastaan saamattomuudesta herätti meissäkin ajatuksen kokeilla itse leivän leipomista. Niin, hävettääkin vähän tunnustaa, mutta en ole ikinä ennen tehnyt ruisleipää. Totesimme, että ei se nyt kai kuitenkaan mitään rakettitiedettä voi olla. Internetti olikin sitten väärällään ohjeita, joten tietämättömän oli vaan tehtävä valinta, että mitä ohjetta nyt kokeillaan.

Leivän teko alkoi siis kolme päivää sitten, kun laitoin juuren tulemaan. Juurta olen sitten hoitanut ja hellinyt, sekoitellut ja lisännyt sinne välillä myös jauhoja ja vettä. Tänään vihdoin ajattelin, että nyt on aika tosissaan kokeilla sitä leivän tekoa. Ainut epävarmuustekijä oli se, että päätin käyttää tuorehiivan sijasta kuivahiivaa. Enkä yhtään tiennyt sen toimivuudesta. Juuren teossa käytin muuten hapankorppuja, joita onneksemme saa myös täältä.

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Juuri muhimassa. 

Laitoin juurta hieman talteen pakkaseen seuraavaa leiväntekoa varten. 

Ohjeen mukaan etenin ja taikinasta tuli kyllä jauhot lisättyäni aikas tiivistä ja tuhtia. Jätin sen nousemaan muutamaksi tunniksi. Leipomaan ryhdyttyäni päätin tehdä samalla inspiraatiopuuskalla myös karjalanpiirakoita, kaapista kun löytyi riisipuuroaineksetkin ja ruisjauhojahan minulla jo oli. Kaikki lähti hyvin alkuun, mitä nyt tietysti onnistuin polttamaan sen puuron kattilan pohjaan. Onneksi siitä ei kuitenkaan tullut käyttökelvotonta.

Onnistuin tekemään kuorista todella ohuita, vaikka olihan siinä melkoinen homma. En ole muuten koskaan ennen tehnyt myöskään karjalanpiirakoita alusta loppuun saakka ihan itse. Anoppi on Karjalantyttöjä ja sitä myötä melkoinen karjalanpiirakkamestari ja hänen aputyttönään olen niitä jokusen kerran tehnyt tai oikeastaan katsellut hänen tekemistään. Anoppi on tarkka piirakoistaan ja on aina hoitanut rypytyksenkin ihan itse. ;)

Piirakat ja se rypytyskin onnistuivat mielestäni hyvin ja makukin yllätti. Niistä tuli todella hyviä ja uskon sen, kun päiväkahville kutsumani Jonnakin asian vahvisti. Perhe ei tosin ole vielä niitä maistellut ja yllätys odottaakin koulusta ja töistä kotiinsaapuvia. Ruiskuoria jäi yli ja päätin tehdä vielä perunamuusin, joista voisin tehdä vielä perunapiirakoitakin. Hyviä taisi niistäkin tulla.

Piirakoiden jälkeen piti palata ruistaikinan pariin. Taikina oli kohonnut reilusti kaksinkertaiseksi ja leivoin siitä kolme limppua, jotka jätin taas vaihteeksi nousemaan.

Tässä vielä raakana ja uuniin menossa. 

Juuri sain uunista viimeisen leivän ja vielä en ole uskaltanut maistaa. Taidan odottaa miehen ja lapset kotiin, jotta voimme sitten yhdessä tehdä makutestin. Voihan sitä kauniin, lämpimän (+22) ja aurinkoisen päivän viettää keittiön kuumuudessakin. Lopputulos on ainakin ihan ok.

Nam!

kokkaushommia

Nyt tulee herkkupostaus, slurps. Itse kun olen yrittänyt herkkuja tässä lähiaikoina vältellä, niin leipomuksetkin ovat jääneet normaalia vähemmälle. Eipähän tule turhia kiusauksia.

Joululahjaksi saatua jätskikonettahan piti tietysti kokeilla ja reseptejä varmasti kehitellään jatkossa, kunhan pääsemme vielä paremmin sinuiksi tämän koneen kanssa. Vanilija- ja suklaajäätelöt meinasivat kyllä kuuleman mukaan viedä kielen mennessään, sen verran maistuvaista oli. Annoksen kruunasivat tuoreet vadelmat. Itse pysyin tiukkana, enkä maistanutkaan, vaikka mieli kyllä teki. Seuraavaksi olisi mukava kokeilla jotain jogurttijäätelöä, kunhan vaan löytäisin hyvän reseptin?

Eräänä päivänä harmaana päätin sitten ilahduttaa perhettäni, kun ystäväni avustuksella olin löytänyt kaupasta filotaikinaa. Filoa käytin hunaja-pähkinä-struudelin tekoon. Tämän herkun kanssa en pysynyt ihan niin tiukkana, vaan maistoin sen pienen ruttuisen päätypalan. Struudeli olisi ehkä kaivannut hieman lisää makeutta, joten ensi kerralla hunajaa voisi lisätä vähän ronskimmalla kädellä. Kai tämäkin kuitenkin melkoisen makoisaa oli, kun palaset pikkuhiljaa mystisesti katosivat kuvun alta.

Tämän päivän leipomus olikin sitten tyttären toive. Toiveena oli mokkapalat,  jotta hän voi viedä niitä kouluunsa huomisen Valentines Dayn kakkumyyntiin. Olen tainnut ennenkin mainita, että jostain syystä mokkapalat ovat tuolla kansainvälisellä koululla tehneet kauppansa aina. Reseptiäkin on saanut jakaa halukkaille. No, onhan ne niin hyviä. Eilen tytär sitten sanoi, että "voisitko äiti tehdä tehdä niitä sun legendaarisia mokkapaloja, kun niitä taas kyseltiin". Tuohan on paras kohteliaisuus, joten pitihän niitä leipoa. Tämännäköisiä tällä kertaa.

Yksi halukas yritti kyllä päästä jaolle, mutta onnksi ehdin ajoissa hätiin. Onneksi vanhemmalle tyttärelle riitti niitä poisleikkattuja reunariekaleita, joten sai hänkin suunsa makeaksi. :)

piparitalkoilua

Ikea oli mennyt myymään valmiit piparitaikinansa loppuun, joten oli ryhdyttävä itse taikinantekoon. Kaiken lisäksi pipareita oli päästävä leipomaan heti, joten kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä taikinaa, jonka voisi leipoa pipareiksi samantien. Taikinan teko oli äärimmäisen helppoa ja taikinasta tulikin hyväntuntuista, pehmeää ja helposti leivottavaa. Mukavinta oli se, että leipomaan tosiaan saattoi ryhtyä ihan samantien. Tässä ohje, jota käytin:

Lämpimänä leivottavat piparkakut

3 dl siirappia
285 g sokeria
1 ½ tl inkivääriä
1 ½ kanelia
2 tl pomeranssin kuorta

yllä olevat aineet kiehautetaan 

285 g voita
1 rkl soodaa
2 munaa
n. 900 g vehnäjauhoja

Voi lisätään kattilaan, jolloin seos jäähtyy. Loput aineet sekoitetaan joukkoon ja leivotaan. 200 asteessa n. 8 min.

Tavallisten piparkakkujen lisäksi piti tietenkin tehdä se perinteinen piparitalo. Esan lempipuuhaa ei oikeastaan ole tuo talon kasaus, mutta hänelle se on vuosien varrella kuitenkin aina langennut. Jos jollakulla on erityisen hyviä neuvoja siihen kuinka se olisi viisainta tehdä, niin niitä otetaan ilolla vastaan. On vaan niin vaikeaa välttyä sormien palamiselta kuumassa sokerissa ja on siinä kokoamisessakin aina omat haasteensa. 

Huomenna meillä kokoontuu taas viuluorkesterimme, jossa soitan yhdessä korealaisten kanssa, puolalaisen johtajan johdolla. Parin tunnin soitannan jälkeen meillä on aina tapana kahvitella ja keskustella maailman menosta. Leivoin siis meille kahvin kera kastettavaksi myös tilanteeseen sopivia suomalaisia pipareita. 

 

pieni ripaus Joulua ilmassa

Näin sunnuntaina olo ja elo on ollut varsin laiska. Sen verran sentään astuimme ulos ovesta, että kävimme pikaostoksilla Ikeassa. Mukaan tarttui sitä tavallista, eli kynttilöitä, halogeenilamppuja ja joitain ikeaherkun antimia. 

Sohva on ollut siis ystävämme tänään. On ollut mukavaa kääriytyä lämpimän viltin alle ja poltella kynttilöitä. Nyt en ole kärsinyt edes siitä kuuluisasta huonosta omastatunnosta. Viime viikolla kuntoilin ahkerasti ja aloitin myös jo joulukorttien väsäämisen. Joitakin joululahjojakin ehdin jo hankkimaan. Kaupat pursuavat jo joulua, mutta jotenkin en koe ihan vielä tarpeelliseksi laittaa joulujuttuja tänne kotiin. Miettinyt toki niitä olen. Joulusisustusen aika tulee sitten, kun marraskuu vaihtuu joulukuuksi. Lumestakaan ei nyt vielä täällä ole tietoakaan. Jotenkin lumi on se, joka tuo sen joulu- ja talvifiiliksen. Ensi perjantaina on kyllä tuon vanhankaupungin torin, Rynekin viralliset Joulutorin avajaiset. Josko se saisi Joulutunnelman nousemaan yltä lailla korkeuksiin, kuin tuo korkeuksiin kohoava joulukuusi. 

Joulutorin kuusenpystytystä.

Sen verran nyt edes sain aikaiseksi, että pyöräytin muutamat suolaiset juustomuffinsit. Helpot ja nopeat tehdä. Niitä jäi onneksi sen verran, että tytöt saavat muutaman huomenna evääksi kouluun. Tuo nuorimmainen taitaa muuten jo vähän Joulua fiilistellä, kun askarteli työhuoneessa joulukortteja joulumusiikin säestyksellä ja vaatimalla vaati saada tehdä ensimmäiset piparit. Kohta saamme siis maistiaisia. Pitäisiköhän kuitenkin lämmittää kupponen glögiä? Siitä se Joulufiilis lähtee...

viikonloppu jo ovella

Kahden harmaan päivän jälkeen perjantaiaamu valkeni ihanan aurinkoisena. Kun avasin makuuhuoneen verhot, niin silmiini osui sinisellä taivaalla uljaasti lentäviä joutsenia, jotka lensivät vielä aivan läheltä taloamme. 

Heti aamutuimaan lähdin hyvän ystäväni kanssa pyynnöstä auttamaan uusinta suomalaisäitiä, joka tuskaili kotinsa sisustuksen kanssa. Löimme viisaat decoration-päämme yhteen ja muutimme huonekalujen järjestystä ja tietysti keksimme uusia "välttämättömiä" hankintoja, jotka lisäävät kodikkuutta ja tuovat myös käytännöllisyyttä. Mukavaa onkin sitten nähdä lopputulos, kun kaikki on paikallaan. 

Sisustuspuuhastelun jälkeen suuntasimme ystäväni kanssa aivan kaupungin toiselle puolelle olevaan kauppakeskukseen ja täytyy sanoa, että olen niin iloinen kaikista löydöistä joita tein. Joululahjavalmistelut on siis aloitettu. :) 

Siistin kodin ja perjantain kunniaksi täytyi vielä leipoa omenapiirakka ja ilokseni sain nuorimmaiseni apulaiseksi. 

Perjantain ja puhtaan ja siistin kodin kunniaksi piti hakea vielä hieman kukkia tuosta lähikaupan nurkalta. Hyvää viikonloppua kaikille!