Perheemme täysi-ikäiset olimme saaneet kutsun Wroclawin kunniakonsulin järjestämille Itsenäisyyspäivän illallisille. Varsinkin me tytöt, tyttäreni ja minä, ihan innostuimme asiasta. Vihdoinkin jotain muutosta arkeen ja jotain mitä odottaa. Oona lupautuikin äidilleen kampaajaksi ja meikkaajaksi. Jälleen kerran hän onnistui loihtimaan minulle ja itselleen hienot kampaukset ja meikistäkin tuli jopa nuorentava (jos se nyt on edes mahdollista). ;)
Äippä ja sen tytär :) |
Illalliset alkoivat kunniakonsulin puheella, kun hän toivotti kaikki tervetulleiksi ja oli hienosti opetellut muutaman sanan myös suomea. Lauloimme tietysti maamme-laulun ja skoolasimme oikealla shampanjalla. Minä olin myös lupautunut soittamaan otteen Sibeliuksen Finlandiasta.
Viulisti jaa kunniakonsuli :) |
Kaikki kaupungissa asuvat suomalaiset oli kutsuttu ja lisäksi saksan suurlähettiläs ja muutamien suomalaisten firmojen puolalaiset päämiehet kunnioittivat tilaisuutta läsnäolollaan.
Illallismenu oli monipuolinen erittäin herkullinen. Olipa illalliselle saatu mukaan myös ripaus Suomea, ainakin jälkiruoan muodossa. Menussakin lukee ihan suomeksi; puolukkavaahto. Finlandiavodkaakaan ei oltu unohdettu ja snapsiin oli oivallisesti tiputettu muutama jäinen karpalo. Niin ja olihan mieheni edellisen viikonlopun suomireissun jäljiltä tuonut mukanaan konsulin toiveesta Pandan suomikonvehteja, itsenäisyyspäivän kynttilöitä ja marimekon servettejä. Kiitos vaan mummulle niiden hankkimisesta! :)
Tunnelma oli rento ja leppoisa. Oli myös mukava tutustua muutamaan ennalta tuntemattomaan suomalaiseen. Ei meitä suomalaisia täällä kyllä ruuhkaksi asti ole, vaan lisävoimat olisivat kyllä enemmän kuin tervetulleita. Tällaiset tilaisuudet tuntuvat kyllä näin ulkosuomalaisena erittäin mukavilta ja erityisesti olen iloinen siitä, että tilaisuus oli kunnioittavan juhlallinen, kuitenkin ilman turhaa pönötystä. Loppuillasta otimmekin hieman rennommin poseeraten suomityttöjen kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti