Viime maanantaina viuluorkesterimme kokoontui meillä viimeistä kertaa ennen joulutaukoa. Musisointimme oli joululaulupainoitteista ja tunnelma muodostui luovan leppoisaksi, mutta samalla kuitenkin jouluisen arvokkaaksi. On mukavaa todeta, kuinka soittomme on kehittynyt ja nyt jo musiikin nyanssit syntyvät kuin itsestään teosta syventämään. Olen ennenkin todennut, että kuinka tämä jokamaanantainen tapaamisemme soittamisen merkeissä antaan hyvän, jollei jopa erinomaisen startin aina uuteen viikkoon.
Musiikin ohella tärkeäksi on muodostunut soittamisen jälkeinen yhdessäolon hetki, jolloin jaamme ajatuksiamme ja kokemuksiamme kahvikupposen äärellä. Onkin ollut hienoa huomata, kuinka ryhmämme on pikku hiljaa avautunut keskustelemaan joskus jopa hieman arkaluontoisista ja vaikeistakin asioista. Kulttuurien erilaisuus on erinomaisen kiehtovaa ja mielenkiintoista. Arvomaailmamme erilaisuudet kohtaavat sulassa sovussa ja ymmärryksessä.
Näin vuoden viimeisen soitannan jälkeen kevensimme, emme suinkaan itseämme vaan tunnelmaa pikkujoulujen merkeissä. Pöytä notkui jälleen kerran erilaisista herkuista. Fuusio oli puolalais-, suomalais-, korealainen. Jollain kummalla tavalla kaikki kuitenkin sopi yhteen ja maistui. Erityismainintana pitää kertoa, että maistoin ensimmäistä kertaa korealaista päärynää, joka muiden hedelmien tavoin ei aiheuttanut minulle ollenkaan allergiaoireita. Tosin se ei maistunut siltä tuntemaltani päärynältä lainkaan, vaan oli enemmänkin sekoitus eri hedelmistä ja oli muutenkin erityisen mehukasta. Suosittelen. Suomalainen glögi sai myös kaikilta erityiskehut, joten en voinut muuta kuin kehottaa kaikkia vierailemaan Wroclawin Ikeassa. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti