hommat etenee

Raksahommat etenevät tahdilla joka välillä on ripeä, mutta välillä tuskastuttavan hidas. Huopakaton tekeminen kuului tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Hommaan kului kaikkinensa alusta loppuun kahdeksan päivää. Toki teimme suurimman osan miehen kanssa kahdestaan ja melkein joka päivää varjosti muuten vaan jokin hidastava seikka, kuten esimerkiksi liiallinen kuumuus ja helle tai sitten alinomaiset sadekuurot. Kukahan kumma on muuten suunnitellut/ halunnut tuollaisen mökin, jossa on noin paljon hankalia kattokulmia ja jiirejä, joihin huovan laittaminen oli sitten niin mahdottoman hidasta hommaa. Sitä kun joutui koko ajan leikkaamaan ja sovittelemaan.  Parin viimeisen päivän aikana meinasi jo mieleen hiipiä epätoivo, mutta onneksi isäni tuli hätiin ja lopultakin katto valmistui. Kyllä nyt näyttää komealta! 

Mökki on hiljalleen saanut myös väriä pintaansa. Maalausurakka on ollut enemmän tai vähemmän meidän naisväen homma. Värin valinta ja kaikki siihen liittyvät konkelot olisi ihan oma juttuns, amutta lopulta löysin sitä mitä olin hakemassa. Nyt olen oikein tyytyväinen. Yhdenkin kerroksen maalaamisessa olisi hommaa riittämiin, mutta niinhän se on, että kun ensimmäinen kerta on vedelty, niin sitten ei muuta kuin aloittamaan alusta. Tellingeillä korkeuksissa keikkuminen on siis tullut tutuksi.

Tämän päivän urakkanani oli vuorilautojen maalaus. Parisataa metriä sitä on nyt tullut maalattua ja tietysti kahteen kertaan. Mökki saa kyllä ihan uutta ilmettä, kun ikkunanpielet viimeistellään.

Jotenkin tuossa vuorilautoja maalatessa alkoi mieleen hiipiä kaikenlaisia uusia innovaatioita ja lautakerroksen kuivuessa inspiroiduinkin etsimään koivupöllipinosta sopivia yksilöitä makkarapaikan istuinpölleiksi. Ne saivat myös maalipinnan, joten toivottavasti näin ovat myös paremmin sateenkestäviä.

Toinen innovaationi oli raksalavojen hyötykäyttö. Lavoista tehtyjä pöytiä onkin nähty blogeissa ja sisustusohjelmissa ja nyt meillekin siis tulee sellainen. Ei kun maalipensseli käteen ja sutimaan. Valmista tulee hetkessä ja nyt pöydästä puuttuu enää lasipäällinen. Saa nähdä tuleeko tämä pöytä mökin olohuoneeseen, parvelle vai terassille.

Pitihän sitä sitten vähän ensi kertaa fiilistellä, että miltä tuntuisi istuskella uuden mökin olohuoneessa ja voin sanoa, että kivalta tuntui. Ja kakkukin maistui. :)

Vaikka loma on ollut aikamoista rakentamista, niin ihaninta ovat olleet illat. Sauna on lämmennyt. Ollaan uitu ihan urakalla. Ja jotenkin tuota maisemaa ei vaan kyllästy katselemaan. Luonto on käsittämättömän kaunis varsinkin iltavalaistuksessa.

raksalla

Ei se auta, vaan lomallakin on tartuttava toimeen. Mökin rakennus on siinä määrin vaiheessa, että puuhaa riittää ihan jokaiselle ja niin meidän perhe jakautuikin kahdeksi porukaksi. Maalausjengi aloitti hirsien käsittelyn paneelivahalla ja timpurointijengi jatkoi katon panelointia. 

Parvella maalatessa täytyy olla tarkkana, ettei astu koolausten väliin tai ohi laudoituksesta. Siinä tapauksessa käy taatusti melko huonosti. Toisaalta vahan maalaus on huomattavasti helpompaa, kun lattiaa ei ole vielä tehty, jolloin sitä ei tarvitse myöskään suojata mahdollisten roiskeiden varalta. Valmista pintaa syntyi siis aika vauhdilla ja saimmekin muutamassa tunnissa käsiteltyä koko yläpuolisen parven katon ja seinät. Polvet vaan joutuivat koville lankkujen päällä kontatessa.

Välillä on aikaa vaan istuksia ja odottaa, että pääjehu saa sirkkelöityä haluttua pituutta. 

Maalaustauolla oli aikaa myös chillailla ja mietiskellä tulevia projekteja. Keksimmekin Oonan kanssa  seuraavan pikkupuuhan, jonka ensin huolellisesti suunnittelimme paperille.

Tässä ovat ainekset tulevaan nikkarointiimme. Kuka arvaa, mitä näistä syntyy?

No, niistähän syntyi kenkäteline. Kenkiä nelihenkisellä perheellä on sen verran, että itseäni alkoi ärsyttämään pikkumökin nurkassa oleva kasa. Katsastin jo kauppareissulla sopivaa, valmista kenkätelinettä, mutta en tietenkään löytänyt mieleistäni. Itse tehtynä saa juurikin sen mittaisen, mikä on tarkoituksenmukainen paikkaan, johon olin sitä suunnitellut.

Vähän maalia pintaan ja hyvin tämä tekele ajaa asiansa. Ainakin paremman puutteessa. ;)

viikonloppupuuhia, mutakakkua ja DIY:ä

Leppoisa ja kiireetön viikonloppu antoi mahdollisuuden mukavaan, rentoon puuhasteluun. Lautapelailu on turhankin harvinaista herkkua, vaikka on aina yhtä hauskaa. Trivial Pursuit on tietysti se legendaarinen peli, jota olemme ystäväperheiden kanssa pelailleet jo yli parikymmentä vuotta sitten. Hauskaa on se, että saimme viime jouluna lahjaksi uuden, päivitetyn version, jota olemme nyt pelanneet koko perheen voimin. Toinen, ikisuosikkimme lautapeleistä on Menolippu. Se on siitä hauska peli, että lopputulos ja voittaja selviää vasta pelin loputtua ja kun pisteet on laskettu. Suosittelemme siis molempia. 

Viikonloppuun kuuluu tietysti myös herkuttelu. Nuorimmaiseni on erikoistunut leipomiseen ja mutakakku taitaa olla yksi suosikeistamme. Kyseinen mutakakkuohje on simppeli ja onnistuu takuuvarmasti. Unna antoi ystävällisesti ohjeensa tänne jaettavaksi, joten ei kun kokeilemaan.

Mutakakku:

2 munaa

2dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

200g taloussuklaata

200g margariinia

* vatkaa munat ja sokeri vahdoksi

* sulata suklaa

* sulata margariini

* sekoita jauhot

* yhdistä kaikki ainesosat jauhoihin

* paista 200 asteessa n. 15 min. kunnes kakku on valmis, mutta vielä sopivan raaka

* tarjoile jäätelön tai kermavaahdon kera, NAM!

Sitten siihen DIY-osioon. Suhumaali oli hankittu ja mansikkakori ja puutarjotin saivat uudet värisävyt ja pääsevät pian matkassamme mukaan Suomen kesämökille. Sitä, mitä niissä säilytetään, en vielä tiedä. Kori saa sisäänsä ehkä kynttilöitä, villasukkia, lankakeriä, latureita...nähtäväksi jää. Suhumaalaaminen on helppoa, nopeaa ja hauskaakin vielä. Teen sen aina ulkona, niin ei tarvitse suojailla paikkoja niin tarkasti.

Vaatekaapin siivoamisen ja päivityksen johdosta olin viskaamassa muutamat vanhat ja isoiksi jääneet farkut kokonaan hukkaan, kunnes sain idean. En todellakaan ole missään määrin kätevä käsistäni, saatika sitten ompelija. Yli kaksikymmentä vuotta sitten anopilta saatu ompelukone ei ole suuren suuressa käytössä ollut, mutta edelleen yhtä toimiva. Otin sen jostain ihmesyystä mukaan muuttaessamme tänne Puolaan, vaikka viimeksi olen sitä käyttänyt varmaan lähes kymmenen vuotta sitten. Onneksi otin. Farkut siis palasiksi ja ompelemaan. Ilokseni sain kaverikseni vanhemman tyttäreni, jonka avustuksella ideoimme kaikkea hassua ja hauskaa.

Nyt paljastan sen, mitä saimme aikaan ja mihin tarkoitukseen. Kun pian lähdemme lomalle Suomeen ja ensimmäistä kertaa koko perheellä ihan omalle kesämökille, niin siellä oleva ulkohuussimme saa farkkustailauksen. Kyllä! Tarkoituksena on maalata ensin huussin sisäseinät valkoisiksi. Oven huurreikkuna saa farkkuverhot. Lattialle tulee kaksipuoleinen, käännettävä farkkumatto. Seinille naulataan useita pieniä taskuja, jotka tulevat kätkemään sisälleen pieniä tarpeellisia tavaroita: käsidesiä, hyttyskarkotetta, nenäliinoja yms. Seinälle ripustetaan myös pari farkkukassia, joista toiseen tulee vessapaperirullia ja toiseen huussilukemista. Ideoita pukkaa vielä lisääkin, mutta nämä saimme nyt valmiiksi ja toteutettua. :)

Kaiken tämän tekemisen ohella viikonloppuun on kuulunut tietysti jalkapallon töllöttely ja ihan yötämyöten. Mm-kisat kyllä kiinnostavat koko perhettä ja suosikitkin ovat jo löytyneet. Kisoja kestää vielä useita viikkoja ja sitä myötä riittää myös katsottavia matseja. Jalkapallo on hauskasti yhdistänyt perhettämme myös sen tähden, että sekä mieheni, että minä olemme sitä nuoruudessamme enemmän ja vähemmän tosissamme harrastaneet. Myös molemmat tyttäret ovat harrastaneet sitä hetken verran, kun olivat pieniä. Eräänä vuonna olimme melkoinen futisfamily, kun mieheni valmensi tyttären joukkuetta ja minä toimin joukkueenjohtajana. Näkemystä siis löytyy roppakaupalla. ;)