kätevä emäntä

 Löysin ystäväni Jonnan kanssa eräänä päivänä eräästä kauppakeskuksesta pienen Organic-luomukaupan. Sinnehän piti heti mennä ihmettelemään ja valikoima olikin aika hyvä. Sieltä löytyi mm. kaikennäköisiä laktoosittomia- ja soijatuotteita, keliaakikoille sopivia viljatuotteita ja löysimmepä sieltä biologisesti viljeltyjä, luomuruisjauhojakin. Sosiaalisessa mediassa hiljattain täällä asuvien suomalaisten kesken käyty keskustelu ruisleivän satavuudesta, tai oikeastaan saamattomuudesta herätti meissäkin ajatuksen kokeilla itse leivän leipomista. Niin, hävettääkin vähän tunnustaa, mutta en ole ikinä ennen tehnyt ruisleipää. Totesimme, että ei se nyt kai kuitenkaan mitään rakettitiedettä voi olla. Internetti olikin sitten väärällään ohjeita, joten tietämättömän oli vaan tehtävä valinta, että mitä ohjetta nyt kokeillaan.

Leivän teko alkoi siis kolme päivää sitten, kun laitoin juuren tulemaan. Juurta olen sitten hoitanut ja hellinyt, sekoitellut ja lisännyt sinne välillä myös jauhoja ja vettä. Tänään vihdoin ajattelin, että nyt on aika tosissaan kokeilla sitä leivän tekoa. Ainut epävarmuustekijä oli se, että päätin käyttää tuorehiivan sijasta kuivahiivaa. Enkä yhtään tiennyt sen toimivuudesta. Juuren teossa käytin muuten hapankorppuja, joita onneksemme saa myös täältä.

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Juuri muhimassa. 

Laitoin juurta hieman talteen pakkaseen seuraavaa leiväntekoa varten. 

Ohjeen mukaan etenin ja taikinasta tuli kyllä jauhot lisättyäni aikas tiivistä ja tuhtia. Jätin sen nousemaan muutamaksi tunniksi. Leipomaan ryhdyttyäni päätin tehdä samalla inspiraatiopuuskalla myös karjalanpiirakoita, kaapista kun löytyi riisipuuroaineksetkin ja ruisjauhojahan minulla jo oli. Kaikki lähti hyvin alkuun, mitä nyt tietysti onnistuin polttamaan sen puuron kattilan pohjaan. Onneksi siitä ei kuitenkaan tullut käyttökelvotonta.

Onnistuin tekemään kuorista todella ohuita, vaikka olihan siinä melkoinen homma. En ole muuten koskaan ennen tehnyt myöskään karjalanpiirakoita alusta loppuun saakka ihan itse. Anoppi on Karjalantyttöjä ja sitä myötä melkoinen karjalanpiirakkamestari ja hänen aputyttönään olen niitä jokusen kerran tehnyt tai oikeastaan katsellut hänen tekemistään. Anoppi on tarkka piirakoistaan ja on aina hoitanut rypytyksenkin ihan itse. ;)

Piirakat ja se rypytyskin onnistuivat mielestäni hyvin ja makukin yllätti. Niistä tuli todella hyviä ja uskon sen, kun päiväkahville kutsumani Jonnakin asian vahvisti. Perhe ei tosin ole vielä niitä maistellut ja yllätys odottaakin koulusta ja töistä kotiinsaapuvia. Ruiskuoria jäi yli ja päätin tehdä vielä perunamuusin, joista voisin tehdä vielä perunapiirakoitakin. Hyviä taisi niistäkin tulla.

Piirakoiden jälkeen piti palata ruistaikinan pariin. Taikina oli kohonnut reilusti kaksinkertaiseksi ja leivoin siitä kolme limppua, jotka jätin taas vaihteeksi nousemaan.

Tässä vielä raakana ja uuniin menossa. 

Juuri sain uunista viimeisen leivän ja vielä en ole uskaltanut maistaa. Taidan odottaa miehen ja lapset kotiin, jotta voimme sitten yhdessä tehdä makutestin. Voihan sitä kauniin, lämpimän (+22) ja aurinkoisen päivän viettää keittiön kuumuudessakin. Lopputulos on ainakin ihan ok.

Nam!