Lupaan että tämä on ihan vihonviimeinen Karibiapostaus. Pitää vaan tehdä jonkinlainen yhteenveto, jotta saan sanotuksi vielä muutaman mielessäni olevan asian.
Ihan ensiksi se, että jotenkin odotusarvomme Karibianristeilystä olivat ehkä hieman sellaiset, että laivan matkustajat ovat iältään jo hieman varttuuneempaa väkeä, niin ja nekin kaikki amerikkalaisia. Tämä osoittautui kuitenkin aivan vääräksi oletukseksi. Ikäjakauma oli toki laaja, mutta enemmistö matkaajista taisi olla 30-50-vuotiaita. Lapsiperheitä oli paljon ja myös niitä, jotka olivat matkalla kavereiden kesken. Amerikkalaiset olivat toki enemmistönä, mutta paljon muitakin kansallisuuksia löytyi matkustajien joukosta. Me neljä olimme laivan ainoat suomalaiset.
Toinen olettamus siitä, että risteilyt ovat aivan järjettömän kalliita ja muualle kaukomaille, esim. Thaimaaseen pääsee paljon edullisemmin, osoittautui sekin vääräksi. Kaukolomareissuksi tämä oli mielestäni yllättävänkin edullinen. Varsinkin, kun sen suhteuttaa siihen, että mitä kaikkea tuolla summalla saa, niin mielestäni puhutaan varsin kohtuuhintaisesta lomasta. Näimme valtavasti uusia ja erilaisia maita, paikkoja ja kulttuureja. Pysähdyssatamien retkitarjonta oli laadukasta ja monipuolista. Jokainen löysi varmasti jotain itselle sopivaa.
Ruokailimme koko viikon kuin Michelinravintoloissa. Se jos joku on todellista luksusta ja hemmottelua. Pitkästymään ei päässyt laivalla myöskään missään vaiheessa, kun ohjelmatarjonta oli monipuolista. Oli paljon sellaista, johon ei vaan pystynyt/ehtinyt osallistumaan, vaikka mieli olisi tehnyt. Laiva oli valtavan kokoinen ja ei missään mielessä verrattavissa ruotsinristeilijöihin.
Kaikki, siis ihan kaikki laivoilla on hyvin organisoitu. Aina, kun tullaan laivaan tai poistutaan laivasta jokaisen henkilöllisyys tarkistetaan. Virkailija toivotti tuttavallisesti: "Have a great day or welcome back, Sanna". Laivaan tullaan myös aina läpivalaisun ja turvatarkastuksen kautta. Tämä kaikki sujui kuitenkin jouheasti ja suuremmin jonottamatta ja mikä tärkeintä, sai aikaan mukavan turvallisuuden tunteen. Muutenkin, ihan kautta linjan, vaikka väkeä oli paljon, niin missään ei yleisestikään tuntunut ruuhkaisalta.
Meidät pidettiin muutenkin koko ajan hyvin ajan tasalla ihan kaikesta. Joka ilta oma hytti-isäntämme Vincent toimitti hyttiimme seuraavan päivän Daily Plannerin, josta löytyi ihan kaikki oleellinen tieto uutta päivää varten. Siinä kerrottiin pähkinänkuoressa saaren historia ja nykyisyys. Mukana oli karttoja omatoimiseen tutustumiseen, kerrattiin retkikohteet, kerrottiin tulevan päivän säätila yms. Bumaskasta kävi myös selväksi, että mitä ja minkälaista ohjelmaa laivalla on ja mikä on illallisen pukukoodi. Jos siis ei tahtonut lähteä maihin lainkaan, niin huono vaihtoehto ei ollut sekään, että jäi laivalle. Sielläkin riitti tekemistä ja ohjelmaa. Kaikille siis jotain. Illalla ennen nukkumaanmenoa oli mukavaa lukea ja saada tietoa uudesta kohteesta kohteesta. Jos tuon kaiken tiedon olisi saanut kerralla vaikka laivan lähtiessä, niin se olisi ollut totaalisen liikaa sulatettavaksi ja edes ymmärrettäväksi. Näin siis oli oikein hyvä.
Loppukaneetiksi voisin todeta, että kaikki oli niin hienoa ja mahtavaa, että lähtisin koska vaan uudelleen. Varmasti voin ihan kaikkien meidän neljänkin puolesta todeta, että SUOSITTELEMME! Kyllä tästä jäi itsellekin sellainen uusi siemen itämään, että toiveena voisi olla, että josko joskus vielä uudelleen tässä elämässä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti