St. Kitts

St. Kitts ja Nevis ovat kahden saaren muodostama valtio. Aiemmin intiaanienkin asuttaman saaren löysi tietysti  ystävämme Kolumbus. Myöhemmin saaren valtasivat brittiläiset uudisasukkaat, jotka ottivat saaren haltuunsa ja surmasivat inkkarit. Näin saaresta tuli brittien siirtomaa, joka sai itsenäisyytensä vasta vuonna 1983. St. Kittsistä minulla tulee ihan ensimmäiseksi mieleen pikajuoksija Kim Collins, jonka muuten näimme ihan livenä juoksevan myös MM-kisoissa Helsingissä 2005. 

Aluksemme rantautui Basseterre-nimiseen kaupunkiin. Saaret ovat muuten tuliperäisiä ja yksi laivayhtiön tarjoamista vaellusretkistäkin suuntautui Liamuga-vuoren huipulle. 

Tarkoituksenamme oli tehdä vain pieni kävellen tapahtuva tutustumisreissu saareen ja näin teimmekin. Tunnelma ja meininki oli tyystin erilainen kuin edellisellä St. Maartenin saarella. Heti lähdettyämme liikenteeseen saimmekin peräämme roikkumaan melkoisen määrän jos jonkinmoisia kaupustelijoita. Se oli kyllä hieman häiritsevää. Helpointa olisi vaan olla tyly ja torjua kaikki yritykset, mutta tällä luonteella se on liian vaikeaa. Saimmekin kuunnella myyntipuheita useaan otteeseen, kun emme tohtineet heitä ilkeästi keskeyttääkään yrityksessään. Yleisin myyntiartikkeli oli taksireissu haluamiimme saaren kohteisiin. Sitkeästä yrittämisestä huolimatta emme sitten kuitenkaan lähteneet muuttamaan suunnitelmiamme, vaan tutkailimme ympäristöämme tällä kertaa vain omin avuin.

Kuuleman mukaan saaren ainoita alkuperäisiä nisäkkäitä ovat muuten lepakot, joita emme onneksemme kuitenkaan tavanneet. Sen sijaan tapasimme lukuisan määrän pieni, suloisia vervet-apinoita, jotka nököttivät omistajiensa sylissä valmiina valokuvattavaksi, tietysti pientä korvausta vastaan.

Yleiskuva Basseterrestä oli hieman vaatimattomampi kuin edellisen päivän saaresta. Löytyihän sieltä tosin vallan komea kauppakeskuskin, jossa tosin emme vierailleet. Poikkesimme kuitenkin eräässä saaren lukuisista korukaupoista, jossa teimmekin taitavan myyjän johdattelusta huolimatta mielestämme ihan hyvät kaupat. ;)

Tämä "sisäänheittäjä" ei kyllä meitä olemuksellan oikein vakuuttanut.

Hikisen ja kuuman kävelyretken jälkeen astuimme takaisin laivaan ja pulahdimme altaan vilvottavaan veteen ja nautimme virkistävistä juomista.

Taustalla näkyy tuo tulivuori, joka 

Hyttiisäntämme Vincent oli taiteillut meille hauskan ja hyvin tähän päivään sopivan pyyheyllätyksen, joka ilahdutti kaikessa yksinkertaisuudessaan. Täytyihän se kuvata, jos vaikka kotona joskus yrittäisi samaa. Hmm, ei taida onnistua.

Ilta huipentui illallista edeltävään konserttiin, jonka päätähti oli Amerikan Talent-shown finalisti, laulaja Marcus Terell. Nuori poika omasi komean äänen ja oli muutenkin melkoinen showmies. Laivan loistavan orkesterin säestyksellä hän sukelsi sydämiimme ja sai meidät viihtymään.