maanantai 8. huhtikuuta 2013

Guadeloupe

St. Kittsin jälkeen seuraava pysähtymisetappi oli Goudeloupe ja siellä paremminkin saari/kaupunki nimeltä Basse-Terre. Goudeloupe on osa euroopan unionia ja emämaa Ranskaa, joten siellä käytettävä rahayksikkö on euro ja kieli, jota puhutaan on ranska. Historiasta sen verran, että tämänkin paikan alkuperäisasukit olivat arawakintiaaneja ja Kolumbus oli kuuleman mukaan mies, joka saaret löysi. Suurin osa Guadeloupen asukkaista on mustia orjien jälkeläisiä. Saarella on nykyisin korkea työttömyysaste ja sen on muutenkin riippuvainen emämaa Ranskan taloudellisesta tuesta. 

Laivan hyttimme parvekkeen puoleinen kylki oli rantautumisen jälkeen suoraan kiinni mantereessa ja meillä olikin näkymät suoraan saarelle. Ikävä kyllä näkymät eivät olleet kovin kehuttavat, vaan pikemminkin hieman rähjäiset ja ankeat. Saarelta löytyy tietenkin myös niitä kauniita rantoja ja kansallispuistoja. 


Edellisenä päivänä kävimme varaamassa viimeisen retkemme Barbadokselle ja samalla kyselimme vähän Guadeloupesta. Laivan virkailija sanoi aika suoraan, että mikäli meillä ei ole bookattua retkeä Goudeloupelle, hän ei kyllä suosittele omatoimista retkeilyä. Saattaisi nimittäin olla jopa vaarallista neljän "valkoisen" lähteä seikkailemaan ihan vaan omin päin. Hytin parvekkeelta katsellessamme huomasimmekin, että kaupungin kaduilla ei näkynyt muita, kuin tummaihoisia. Otimme siis viisaista neuvoista vaarin ja poikkesimme vain satama-alueelle.


Bändi, joka meidät toivotti tervetulleeksi ja jaksoi koko paahteisen päivän meitä viihdyttää, oli varsin laadukas. Olikin mukavaa nauttia auringosta ihan vaan omalta parvekkeelta ja samalla kuunnella mukavaa musiikkia.

Olimme etukäteen päättäneet, että jokaiselle saarelle ja sen maankamaralle pitää tietysti ihan oikeasti astua, joten poistuimme toki laivalta vaikkakin vaan turvalliselle satama-alueelle. Siihen oli pystytetty ison risteilyaluksen saapumisen kunniaksi jokunen myyntikoju poikineen. Myynti oli onneksi varsin verkkaista ja asioita sai rauhassa katsella eikä kukaan harrastanut pakkomyyntiä. Se oli mukavaa vaihtelua. Tinkasimme hulluina erään myyjän kanssa kankaalle maalatusta taulusta ja kun lopulta pääsimme molempia tyydyttävään lopputulokseen, niin kangas lähti matkaamme. Laitan siitä kuvan tänne, kunhan saan sen ensin kehystettyä.



Pikkukojuissa oli kaikkea mielenkiintoista myytävää, mutta myös sitä ainaista turistikrääsää joka ei nyt oikein lämmittänyt. Olisin toki halunnut ostaa huumaavan ihanalta tuoksuvia tuoreita mausteita, mutta kun kotimatkamme oli tapahtuva Amerikan kautta, niin niiden vieminen sinne olisi saattanut muodostua ongelmaksi. Tyydyin siis vaan nuuhkimaan ihania tuoksuja.


Aika suloisia nuo tummat vauvanuket niille ommelluissa vaatteissa, eivätkö olekin. Harmi vaan, että omat tyttäremme ovat jo hyvinkin ohittaneet tuon leikki-iän, muuten pari nukkevauvaa olisi lähtenyt matkaan mukaan.


Tältä saarelta siis jäi vähiten kerrottavaa mutta toisaalta on erittäin mukavaa, että risteilyllä pysähdytään monen erilaisiin paikkoihin. Olisi varsin pitkästyttävää, jos kaikki saaret olivat toistensa kaltaisia vailla omia ertyisominaisuuksiaan. Tietysti tältä stopilta olisi saanut enemmän irti jos olisimme varanneet jonkun retken, mutta kun ei joka retkellekään oikein voi osallistua. Niiden suhteen pitää tehdä valintaa ja kaikkea ei voi kuitenkaan saada. Toisaalta, jos vaikka joskus maailmassa tapahtuisi niin että päätyisimme tuolle saarelle uudelleen, niin silloi on parempi tietämys siitä, kuinka kannattaa toimia.

Päivä oli kuitenkin mukava ja aurinkoinen. Satamavierailun jälkeen nautimme auringosta laivan altailla ja taisimme siinä keskenämme ottaa mittaa toisistamme pienessä korttipeliturnauksessakin. Illan dress code oli casual, joten illalliselle menimme rennosti, mutta siististi laittautuneina.



Meinasin ihan unohtaa kertoa sen, että kun me tytöt jo vähän väsähdimme ja lähdimme nukkumaan, niin pojat puolestaan innostuivat "vapaaillasta" siinä määrin, että löysivät tiensä kasinolle. Pikkutunneilta sieltä palattuaan, molemmat onnekkaasti kotiutuivat voitokkaan dollarinipun kera.

4 kommenttia:

  1. Hei, ihana lukea risteilykokemuksiasi! Minä ja ystävättäreni vietimme 2 viikon loman helmikuussa kummityttöäni katsomassa Guadeloupella. Saarella on yliopisto ja Turun yliopistolla on sinne muutama vaihtopaikka, jollaisella kummityttöni on nyt 6 kuukautta. Me kaksi valkoista rouvaa vuokrasimme auton ja kiersimme tiiviisti kahden pääsaaren kyliä, rantoja, sademetsiä, vesiputouksia. Asuimme molempien saarien puolella. Ihan turvalline ja tavallinen 'etelän' saarikohde oli. Vain nuo kaksi 'kaupunkia' Basse-Terre ja Point-A-Pitre olivat ikävän näköisiä paikkoja ja ehkä niiden pienille kujille ei kannata öiseen aikaan mennä. Paras ranta oli meistä St Felix jossa ei oikeastaan ollut lomalaisia vain paikallisia uimassa ja viikonloppuna kokoontuivat sinne suurella sukulais/ystävä joukolla syömään, seurustelemaan ja uimaan. Siis mukava kohde aurinko- ja reippailulomalle, sademetsät ja putoukset olivat mielenkiintoisia ja kivoja retkikohteita. Pariisista lento halvimmillaan 400 e. Rantoja oli todella monenlaisia, jokainen löytää varmasti mieleisensä. Kiitos mukavasta blogistasi! Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos viestistäsi Tiina! Onhan sinulla ollut mahtava reissu Guadeloupelle ja mikä mahtava paikka olla opiskelijavaihdossa. Jotenkin jäi itseänikin hieman harmittamaan, kun emme olleet organisoineet tuolle saarelle mitään retkeä, kun tiesin että nähtävää sieltäkin löytyisi. Olitte kuitenkin aikas rohkeita, kun kaksissa naisin kiertelitte saaria. Tuolla tavalla näitte taatusti paljon enemmän, kuin keskivertoturistit. Kirjoituksesi vahvisti sitä, että Guadeloupelle olisi mukavaa joskus palata. :)

      Poista
  2. Oi jestas mikä fantastinen matka! Nyt mä skrollaan alaspäin ja menen lukemaan noista muista paikoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sofia! Olet oikeassa, matka oli fantastinen. Mukavia lukukokemuksia, toivottavasti et kyllästy. Näitä on tulossa vielä lisää...;)

      Poista