Guadeloupe

St. Kittsin jälkeen seuraava pysähtymisetappi oli Goudeloupe ja siellä paremminkin saari/kaupunki nimeltä Basse-Terre. Goudeloupe on osa euroopan unionia ja emämaa Ranskaa, joten siellä käytettävä rahayksikkö on euro ja kieli, jota puhutaan on ranska. Historiasta sen verran, että tämänkin paikan alkuperäisasukit olivat arawakintiaaneja ja Kolumbus oli kuuleman mukaan mies, joka saaret löysi. Suurin osa Guadeloupen asukkaista on mustia orjien jälkeläisiä. Saarella on nykyisin korkea työttömyysaste ja sen on muutenkin riippuvainen emämaa Ranskan taloudellisesta tuesta. 

Laivan hyttimme parvekkeen puoleinen kylki oli rantautumisen jälkeen suoraan kiinni mantereessa ja meillä olikin näkymät suoraan saarelle. Ikävä kyllä näkymät eivät olleet kovin kehuttavat, vaan pikemminkin hieman rähjäiset ja ankeat. Saarelta löytyy tietenkin myös niitä kauniita rantoja ja kansallispuistoja. 

Edellisenä päivänä kävimme varaamassa viimeisen retkemme Barbadokselle ja samalla kyselimme vähän Guadeloupesta. Laivan virkailija sanoi aika suoraan, että mikäli meillä ei ole bookattua retkeä Goudeloupelle, hän ei kyllä suosittele omatoimista retkeilyä. Saattaisi nimittäin olla jopa vaarallista neljän "valkoisen" lähteä seikkailemaan ihan vaan omin päin. Hytin parvekkeelta katsellessamme huomasimmekin, että kaupungin kaduilla ei näkynyt muita, kuin tummaihoisia. Otimme siis viisaista neuvoista vaarin ja poikkesimme vain satama-alueelle.

Bändi, joka meidät toivotti tervetulleeksi ja jaksoi koko paahteisen päivän meitä viihdyttää, oli varsin laadukas. Olikin mukavaa nauttia auringosta ihan vaan omalta parvekkeelta ja samalla kuunnella mukavaa musiikkia.

Olimme etukäteen päättäneet, että jokaiselle saarelle ja sen maankamaralle pitää tietysti ihan oikeasti astua, joten poistuimme toki laivalta vaikkakin vaan turvalliselle satama-alueelle. Siihen oli pystytetty ison risteilyaluksen saapumisen kunniaksi jokunen myyntikoju poikineen. Myynti oli onneksi varsin verkkaista ja asioita sai rauhassa katsella eikä kukaan harrastanut pakkomyyntiä. Se oli mukavaa vaihtelua. Tinkasimme hulluina erään myyjän kanssa kankaalle maalatusta taulusta ja kun lopulta pääsimme molempia tyydyttävään lopputulokseen, niin kangas lähti matkaamme. Laitan siitä kuvan tänne, kunhan saan sen ensin kehystettyä.

Pikkukojuissa oli kaikkea mielenkiintoista myytävää, mutta myös sitä ainaista turistikrääsää joka ei nyt oikein lämmittänyt. Olisin toki halunnut ostaa huumaavan ihanalta tuoksuvia tuoreita mausteita, mutta kun kotimatkamme oli tapahtuva Amerikan kautta, niin niiden vieminen sinne olisi saattanut muodostua ongelmaksi. Tyydyin siis vaan nuuhkimaan ihania tuoksuja.

Aika suloisia nuo tummat vauvanuket niille ommelluissa vaatteissa, eivätkö olekin. Harmi vaan, että omat tyttäremme ovat jo hyvinkin ohittaneet tuon leikki-iän, muuten pari nukkevauvaa olisi lähtenyt matkaan mukaan.

Tältä saarelta siis jäi vähiten kerrottavaa mutta toisaalta on erittäin mukavaa, että risteilyllä pysähdytään monen erilaisiin paikkoihin. Olisi varsin pitkästyttävää, jos kaikki saaret olivat toistensa kaltaisia vailla omia ertyisominaisuuksiaan. Tietysti tältä stopilta olisi saanut enemmän irti jos olisimme varanneet jonkun retken, mutta kun ei joka retkellekään oikein voi osallistua. Niiden suhteen pitää tehdä valintaa ja kaikkea ei voi kuitenkaan saada. Toisaalta, jos vaikka joskus maailmassa tapahtuisi niin että päätyisimme tuolle saarelle uudelleen, niin silloi on parempi tietämys siitä, kuinka kannattaa toimia.

Päivä oli kuitenkin mukava ja aurinkoinen. Satamavierailun jälkeen nautimme auringosta laivan altailla ja taisimme siinä keskenämme ottaa mittaa toisistamme pienessä korttipeliturnauksessakin. Illan dress code oli casual, joten illalliselle menimme rennosti, mutta siististi laittautuneina.

Meinasin ihan unohtaa kertoa sen, että kun me tytöt jo vähän väsähdimme ja lähdimme nukkumaan, niin pojat puolestaan innostuivat "vapaaillasta" siinä määrin, että löysivät tiensä kasinolle. Pikkutunneilta sieltä palattuaan, molemmat onnekkaasti kotiutuivat voitokkaan dollarinipun kera.