St. Maarten

 Uutena aamuna rantauduimme St. Maarteniin. Saari on maailman pienin maa-alue, joka jakautuu kahden maan kesken. Saaren pohjoisosaa Saint-Martinia hallitsee Ranska ja eteläpuoli St. Maarten kuuluu puolestaan Alankomaille. Risteilyaluksemme rantatutui Philipsbourgiin, joka on hollantilaisen puolen pääkaupunki. Saarella voi kulkea vapaasti Ranskan ja Hollanninpuolien välillä, ilman minkäänlaisia rajamuodollisuuksia. Saarta kutsutaan myös Karibianmeren helmeksi, eikä suotta. Saari on kuuluisa myös kilometrikaupalla jatkuvista hiekkarannoistaan ja siitä muodostui myös meidän päivän agenda.

Heti maankamaralle astuttuamme meidät toivotti tervetulleeksi mukaansatempaava merenque-musiikki, kun paikallinen poppoo oli tullut luomaan meille mukavaa lomafiilistä. Että nuo steel-rummut saavat hyvälle mielelle.

Hyppäsimme muiden turistien tavoin sataman läheisyydessä olevaan vesitaxiin, joka vei meidät suoraan rannalle. Paikka oli eiliseen Tortolaan verrattuna aika paljon kehittyneempi ja hienompi. Rannan lähitienoot olivat myös täynnä tax free-merkkiputiikkeja. Meitä ne eivät kyllä vetäneet puoleensa lainkaan, vaan meillä oli kiire päästä upottamaan varpaamme tuohon valkoiseen, silkkiseen rantahiekkaan.

Rantaa kulkiessamme saimme peräämme koko joukon rantatuolikauppiaita. Heillä tuntui olevan jonkinmoinen rajajako ja olikin mielenkiintoista kuulla, mitä mahdollisia etuuksia jokainen kauppias meille tarjosi. Lupailtiin halpoja juomia, langatonta nettiyhteyttä yms. Me tytöt jätimmekin etuusneuvottelut ja tinkauksen pojille ja jonkin ajan kuluttua he olivatkin päätyneet johonkin lopputulokseen ja saatoimme vihdoin asettautua paikoillemme eturivin tuoleille ja rentoutua.

Aivan käsittämätöntä kuinka kirkasta, turkoosia, puhdasta ja tietenkin myös suolaista tuo merivesi oli. Sitä ei vaan voinut lakata ihmettelemästä. Nyt seuraa kuvakavalkaadi, nauttikaa. Nuo luonnon ja meren värit ovat jotain ihmeellistä. Ja, hei mä oon ihan oikeasti ollut tuolla ja nähnyt livenä kaiken. En oikein voi itsekään uskoa.

Mitkä värit?! Tämä on mun suosikkikuva. 

Todistusaineistoa, että me oltiin näissä maisemissa ihan oikeasti. 

Rentouttavan beach-päivän jälkeen oli mukavaa palata laivalle lounastamaan. Juttelimme tuntemuksistamme ja taisimme kaikki olla yhtä mieltä siitä, että St. Maartenille voisimme todellakin mennä joskus uudelleen. Ja mielellään vähän pidemmäksikin aikaa.

Illan teema laivalla oli 70', joten pukeuduimme ja laittauduimme sen mukaan. Seitsemältä istutimme itsemme laivan teatteriin, jossa pääsimmekin nauttimaan hienosta taikashowsta. Shown jälkeen osallistuimme 70's musiikkivisaan, jossa tietomme osoittautu yllättäen melko kehnoksi. Kaikki musat olivat kyllä tuttuja, mutta kun n. viiden sekunnin pätkästä piti tietää ko. kappaleen nimi, niin siinä emme oikein onnistuneet. Sehän ei onneksi tahtia haitannut. Illallinen Minstrel-ravintolassa sitä vastoin oli menestys ja huomasimme myös aputarjoilijamme, perulaisen Christianinkin hieman karistaneen jännitystä harteiltaan. Hänellä oli silminnähden leppoisampi fiilis, kun pari iltaa aiemmin taisi jännitykseltään hieman sählätä. Päätarjoilijamme, ukrainalainen Kataryna oli mukava, hauska ja erittäin ammattitaitoinen.

Keskijakaus kuntoon ja ei kun discoilemaan. 

Illallisen jälkeen ajauduimme muiden mukana laivan pääaukiolle, jossa alkoikin varsinainen 70's disco-show. Musiikki ja tunnelma tempaisi meidätkin mukaan ja niinhän siinä kävi, että hiki tuli taas pintaan tanssiessa. Puolenyön tienoilla kävimme vielä teatterissa nauramassa vatsamme kipeiksi Stand Up-koomikon meitä hauskuuttaessa. Olipahan päivä.