blogilamaannus, josta nyt on noustava

Jos nyt yrittäisin saada pitkästä aikaa jonkin postauksen aikaiseksi, kun minut on vallannut totaalinen blogilamaannus. En millään viitsisi ryhtyä toimeen, alkaa ensin valitsemaan ja sitten vielä muokkaamaan/pienentämään kuvia, saatika sitten kirjoittamaan jotain. Asia ja tekemisen saamattomuus kuitenkin painaa mieltäni ja nyt sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhtyä tuumasta toimeen. Kai se on vaan myönnettävä, että välillä tulee aikoja, jolloin bloggaaminen jää vähemmälle, kun muu elämä vaan riuhtaisee imuunsa.

Paljon on taasen lyhyessä ajassa tapahtunut, mutta tässä postauksessa kerron vaan mukavista asioista. Saimme pitkästä aikaa suomivieraita, ystäväperheemme kotikylästä, vieraisille. Puolelle perheestä vierailu oli ihkaensimmäinen ja tytöt olivat käyneet luonamme Puolassa jo kun asuimme täällä edellisen kerran, 2009. Keksimme paljon mukavaa, yhteistä tekemistä ja lasten toivomuksesta kävimme myös Wroclawin eläintarhassa. 

Kokosin tähän muutaman suosikeistamme. Nämä olivatkin "ammattiposeeraajia". Kamelikemeli oli ehkä kaikkein paras. Oivallinen keksintö, jos haluaa lepuuttaa jalkojaan...

Toinen suosikkipaikka eläintarhan lisäksi on kaupungin laitamilla oleva kiipeilypuisto, apinapark. Erityisesti lapset eivät taida saada tuosta hommasta tarpeekseen. Nälkä kasvaa kiipeillessä ja tulee ylivoimainen halu haastaa itsensä aina yhä vaan korkeammalle tasolle. Ylin taso kulkee yli kymmenen metrin korkeudessa ja minua ei sinne kyllä saisi millään houkuteltua.

Ennen kiipeilyä on pakollinen pikakurssi varusteiden käyttöön.

Nämä pitkät liu'ut taisivat olla kaikkien suosikkeja.

Jalat ja kädet maitohapoilla rankan kiipeilyn jälkeen, mutta ah niin tyytyväisiä olivat kaikki.

Viimeisenä iltana kävimme yhdessä syömässä eräässä vanhankaupungin keskustan ravintolassa. Pöytää odotellessamme lapset parkkeerasivat baaritiskille. ;)

Kiitos vierailusta Topi, Tarja, Eve ja Emppu! Tulettehan pian uudelleen!