Kuusi viikkoa Suomessa lomalla ja aika paljon saimme mökkityömaalla aikaiseksi. Loma ei onneksi ihan kokonaisuudessaan ollut pelkkää rakentamista, vaan olimme myös onnekkaita saadessamme treffata niin paljon läheisiä ja tärkeitä ystäviämme. Suuret kiitokset kaikille, jotka jaksoitte ajaa ja tulla meitä mökille tervehtimään! Mikä mukavinta, saimme rakentamisen lomaan tuikitarpeellista hengähdystaukoa vaihtaa kuulumisia puolin ja toisin meille tärkeiden ihmisten kanssa, joita muuten tulee niin harvoin nähtyä. Mies toki kävi välillä puolanmaalla töissäkin, mutta me tytöt viihdyimme järvimaisemissa ja luonnonhelmassa enemmän tai vähemmän koko lomamme.
Rakentaminen alkoi omalta ja tyttären osalta huussin maalauksella ja stailauksella. Olimme Puolasta hankkineet Bloomin panelivahaa, jonka käyttöä ja toimivuutta päätimme kokeilla ensin varmuuden vuoksi wc:n seiniin. Tuo mainittu vaha/maali maksaa muuten Puolassa vain kolmasosan siitä, mitä Suomessa. Aiempi ideani farkkuvessasta (farkkuduunausta) siis toteutettiin. Siitä tuli muuten ihan tosi hyvä ja viihtyisäkin.
 |
| Tästä lähdettiin liikkeelle. |
 |
| Tähän päädyttiin. |
Onneksi saimme useana päivänä talkooapua katonrakennukseen, kiitos talkoolaisille! Kahdestaan tehden homma oli kyllä melkoisen raskas ja kiukuttelultakaan ei vältytty. Valmista tuli kuitenkin loppujen lopuksi ja voin sanoa, että ihan hetkeen en haluaisi joutua huopakattoa uudelleen asentamaan.
 |
| Ensin päällä vain aluskate. |
 |
| Nyt ollaan jo voiton puolella. Viimeistä lapetta viedään. |
 |
| Valmis katto ja sille myös kuohuvalla skoolattiin. |
Sisähommissa ensimmäiseksi piti käydä puuttuvan kattopaneloinnin kimppuun. Se olikin melkoista mittausta, sahausta ja naulausta. Vaikeaselkoinen ja monimutkaisen kulmikas katto asettivat tietysti omat haasteensa. Katto kuitenkin valmistui ennätysajassa.
Naisväen hommaksi valikoitui se helpoin. ;) Maalaushommaa pääsimme kuin pääsimmekin jatkamaan menestyksekkään huussin stailauksen jälkeen. Työn jälki siis tyydytti työnjohtajaa niin, että luottoa riitti. Sisäpinnoista oli tarkoitus maalata kaikki valmiit pinnat; seinät ja katto. Hirsiseinähän on itsessään jo valmista pintaa, mutta minua viehättää enemmän tuon raa'an mäntypinnan sijasta kuultovalkoinen. Se antaa toivomaani valoisuutta ja avaruutta.
Aloitimme maalausurakan parven katosta ja seinistä ja etenimme sieltä sitten alaspäin. Korkea tila oli onneksi suhteellisen helppo maalata kun paikalla oli vielä kootut tellingit. Siltikin myönnän, että hieman huimasi kun korkeimmalla kohdalla vaapuin pensselin kanssa viiden metrin korkeudessa heiluvilla ja huterilla tellingeillä. Huh! Kuvat kyllä hieman muuten vääristävät värejä, kun maalauksen jäljiltä valkoinen seinä näyttää melkoisen läikykkäältä. Luonnossa se on kyllä ihan siistin ja hyvän näköinen. Halusin seinistä nimenomaan kuultovalkoisen, niin että puunsyyt vielä näkyvät, en peittävää. Muutama palkki ja tolppa jäi vielä maalaamatta, mutta se on jatkossa pieni homma.
Sisämaalauksen jälkeen maalausurakka ei toki ollut lopussa. Oli aika käydä ulkopintojen kimppuun. Siinä sitä hommaa riittikin ja kunhan värinvalinnavaikeuden ja yhden väärän värin jälkeen saimme lopulta sen oikean, niin ei kun suti heilumaan. Tarkoitus oli maalata koko talo hetimiten kahteen kertaan, mutta reilun yhden seinän verran tuosta tavoitteesta jäätiin. Joitakin pieniä kohtia täytyy paikkamaalata tikkaiden avulla vielä ensi kesänä toiseen kertaan.
Maalaukseen lisähaastetta asetti taas liian helteinen ja aurinkoinen sää. Maalin ei ole tietenkään hyvä kuivua liian nopeasti, vaan normaali puolipilvinen ja ei niin kuuma sää olisi kaikkein paras ilma ulkomaalaukseen. Maalaushomma itsessään on myös melkoisen hikistä hommaa kaikkine tellingeillä kiipeilyineen ja keikkumisineen. Vaikeaa, hidasta, sekä myös melkoisen ärsyttävää hommaa oli erityisesti räystäänalusten maalaus. Meillä kun ei ole sellaista yhtenäistä räystäänaluslaudoitusta, vaan räystäänalukset ovat ikäänkuin koteloidut mallit. Tuosta alakuvasta sen hyvin näkeekin, jos tarkkaan katsoo.
 |
| Ennen maalipintaa. |
 |
| Lopputulos on tässä ja Tikkurilan sävy Poro nimeltään. |
Ikkunanpielien smyygit ja peitelaudat maalasin maantasolla valmiiksi, joten säästyimme ylimääräisiltä seinänsuojaamisilta. Maalattua lautaa oli sitten mukava pätkiä ja lyödä paikoilleen. Heti tuli valmiin ja ryhdikkään näköistä.
Viimeisellä viikolla tahti vaan kiihtyi ja betoniautokin toi melkoisen läjän kuraa pihaan. Edessä oli vielä eteisen ja kylpyhuoneen valut. Nekin saatiin tehtyä ja nähtäväksi jää onnistuiko kylppärin kaadot niin kuin pitikin. Loppukura kärrättiin rantaan ja siitä tehtiin iso betonilaatta tulevaa uutta laituria varten.
Vaikka mökissä ei vielä kovin valmista olekaan, niin tärkeysjärjestyshän se olla pitää. Ilmalämpöpumppukin siis asennettiin paikoilleen hyvissä ajoin lämmittämään kylminä syksyiltoina ja viilentämään kuumina kesäpäivinä. No, hyvään tarjoukseen on vaan tartuttava.
Vihonviimeisenä isompana työnä oli laittaa ovet paikoilleen ja isä tiivisti ikkunanvälit uretaanilla. Ovet saatiin lukkoon ja nyt ei siis enää tuulekaan sisään. Niin ja terassin katto/parven lattia sai tervapaperin ja eristyksen paikoilleen. Nyt ei enää linnutkaan pääse lentelemään sisälle taloon.
Jäljelle jäi enää tontin raivausta, tellinkien purkamista ja työkalujen ja varaston järjestely. Isä sai tuikitarpeelliset tellinkinsä ja melkoisen määrän tarpeellisia työkaluja takaisin ja omaan käyttöönsä. Telingit olivat muuten erityisen suureksi avuksi monessa hommassa. Ilman niitä ei olisi maalaushommistakaan tullut juuri mitään. Kiitos isä, joka voisi perustaa vaikka työkaluvuokraamon!
Kun rakennuspaikka saatiin jotakuinkin raivattua, niin vielä piti keskittyä saunamökin talvikuntoon saattamiseen. Huolenaiheenani oli verhojen puute. Pikkumökissä on ikkunoita neljää eri kokoa ja etukäteen olin havitellut löytäväni niihin jonkinlaiset toimivat valmiit laskosverhot. Niitä ei löytynyt ja kummasti opimme muuten myös nukkumaan valoisassa mökissä, johon aamuauringon ensimmäiset säteet kirkkana paistoivat. Verhoja kuitenkin tarvitaan myös ihan siitä syystä, että en halua kenenkään kurkkivan sisälle tyhjään mökkiin. Äitini keksi keinon, joten ostimme alennusmyyntikankaan, jonka hän leikkasi sopivan mittaisiksi verhoiksi ja ompeli käsin kaikki käänteet. Hankimme myös verhotangot ja voila' mökkimme sai verhot ja kukaan satunnainen ohikulkijakaan ei näe sisälle. Kiitos äiti!
Viltit vielä sohvan päälle pölysuojaksi, verhot ikkunoiden eteen, loppusiivous ja niin oli Suomenlomamme lopuillaan. Tavarat autoon ja nokka kohti Puolaa.
Kiitos tästä mahtavasta kesästä kaikille asianosaisille ja erityiskiitos oman perheen nuorille naisille, jotka uurastivat ahkerina ja uhrasivat suuren siivun kesälomastaan mökinrakennukseen!
Onneksi kesä ei ollut ihan pelkkää rakentamista, vaan saimme iltaisin nauttia oman saunan lämmöstä ja uida pulikoituakin tuli niin paljon, että ei aikaisempina vuosina ole uitukaan. Säät onneksi suosivat meitä ja muutenkin Suomen luonto näytti parastaan. See you next summer!
