Kyllä on hyvä ihmisen lähteä lenkille, kun ilmat suosivat. Täällä kevät tulee ihan kohisten. Luonto alkaa heräämään talven harmaudesta. Ruoho vihertää, puiden lehdet ovat jo hiirenkorvilla ja jotkut puut ja kukat ovat jo täydessä kukkaloistossaan.
Eilen aamulla lähdin lenkille ja suuntasinkin aivan uuteen suuntaan. Harmillista, että lenkille ei oikein voi ottaa järkkärikameraa mukaan. Eilen kamera olisi kyllä ollut tarpeen. Juoksin joenviertä ja yhtäkkiä olinkin lumoavassa metsässä, jossa oli valtavia puita. Auringonpaisteessa juostessani huomasin myös edessäni liihottavan sitruunaperhosen, kevään ensimmäisen. Matkalla näkyi myös koiranulkoiluttajia ja sitten sitä koiranpeetä, jota täällä ja varsinkin puistoissa harmillisen harvoin keräillään. Näin myös yhden syötävänsuloisen koiranpennun, jota olisi tehnyt mieli jäädä rapsuttelemaan. Jatkoin kuitenkin matkaani.
Juoksureittini vei myös rautatien yli ja jouduinkin pysähtymään toviksi, kun tietenkin juuri silloin juna mennä puksutti ohitseni. Yhden kalastajankin bongasin joentörmällä virveleineen ja istuskeli siellä auringossa myös onnellisen näköinen nuoripari. Takaisin jolkotellessani vastaani tuli vielä viisi hevosta nuorine ratsastajineen. Olivat kai lähteneet maastolenkille nekin. Melkoisen elämyksellinen juoksulenkki, sanoisin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti