Perhe koossa jälleen

Viime viikko oli melkoista haipakkaa kotirintamalla, kun Esa reissaili edestakaisin ja Unnakin oli useamman päivän pois kotiympyröistä. Oonalla oli pitkiä koulupäiviä ja koristreenejä ja itsellänikin oli jos jonkinmoista ohjelmaa.

Onneksi viikonlopun tultua saimme perheen taas kasaan ja perjantaina saimme myös vieraita Suomesta. Selina ja Masa tulivat ensivisiitille ja vietimme mukavan ja leppoisan perjantai-illan. Mukavaa, että heillä on asunto täällä Wrocsussa, niin tiedämme heidän pistäytyvän täällä lomalla useamman kerran vuodessa.

Lauantaina oli vihdoin aika käydä ostamassa uusi televisio. Harmiksemme tv hajosi muutossa, joten uutta tarvittiin. Kyllä myös töllöt ovat menneet kehityksessään eteenpäin ja onkin uskomatonta, mitä kaikkea ominaisuutta televisiokin on täynnä.

 Edelleen on myös hieman sisustettavaa, mutta hiljaa hyvä tulee. Suurin puute on ollut säilytyskalusteista, joita olemmekin joutuneet hankkimaan useita. Täällä kun on tapana muuttaessaan viedä myös vaatekaapit mukanaan. Onneksi tuo Ikea on aivan lähellä ja siellä onkin tullut vierailtua jo useaan otteeseen. Talossamme ovat kaikki seinät kiviseiniä, joten kiinitysasiatkin täytyy hoitaa huolella. Taulutkin vielä odottavat kiinnittämistään, kun niiden sijoituspaikkoja täytyy miettiä ja puntaroida vähän tarkempaan.

Näkymä olohuoneeseen

Säätila täällä on vielä ollut aurinkoisen kesäinen. Aamut toki ovat jo melko viileitä, mutta nopeasti lämpötila kohoaa kahdenkympin päälle. Syksyn merkkejä on toki jo hieman nähtävissä. Puutarhassamme sijaitsevat puut alkavat hiljalleen jo muuttaa väriään. Tontin kulmassa oleva suuri hevoskastanja tiputtaa jo piikkipalleroitaan ja niin myös saksanpähkinäpuu pähkinöitään.

Wroclawin hienouksia on tuo vanhankaupunki, Rynek, jossa on aina yhtä mukava tunnelma. Rynekillä on paljon ravintoloita ja näin kesäaikaan jokaisella on tietysti terassi. Illan tullen terassit täyttyvät ruokailemaan saapuneista ihmisistä ja torilla on muutenkin paljon väkeä. Tunnelman luovat katusoittajat, ihmispatsaat, erialojen taiteilijat, joita ihmiset pysähtyvät kuuntelemaan, katselemaan ja muuten vain ihastelemaan. Rynekin upeat talot antavat jokainen kerta katsojalleen jotain uutta. Kun niitä pysähtyy tarkemmin tarkastelemaan, niin voi huomata lukemattomat määrät pieniä, upeita yksityiskohtia. Ja talojen väritys on myös jotain, johon ei suomessa ihan ole totuttu.

Pianotaiteilija Arne Schmitt oli tuonut flyygelinsä kadulle ja soitti ja valloitti yleisönsä valkoisinen hansikkaineen.  Ostin häneltä kaksi levyä, joissa hän soittaa akustisesti itse uudelleen sovittamiaan tuttuja kappaleita.
Jos kiinnostuit niin lisätietoja löytyy: www.arne-schmitt.com

Siinähän ne <3