Viikonloppua pukkaa

No, sehän on perjantai ja siltä osin myös siivouspäivä :). Jos nyt hieman lykkään tuota aloittamista ja kirjoitan muutaman rivin tänne blogiin. Enköhän ehdi tuota imurinletkuakin vielä vedellä kolmen kerroksen välillä ihan riittämiin.

Eilen Esan ollessa reissussa Brysselissä sain taasen suhailla ympäri kaupunkia asioita hoitamassa ja kuljettaa tyttöjä harrastuksiin. Ensimmäinen kompastuskiveni meinasi olla, kun piti löytää tieni Wroclawin Filharmoniaan ja kyseisen paikan nuottikaupasta käydä ostamassa Unnalle eräs sellonuottikirja. No, Filharmonian löysin, mutta parkkipaikan etsiminen olikin sitten haastavampaa. Lopulta toimin kuin puolalaiset ja pysäköin tylysti tien vasempaan reunaan, siis nokka väärään suuntaan, vasten vastaantulijoita. Kyllä, täällä on usein autoja parkissa niin, että ovat tyystin sikinsokin, esim. nokat vastakkain. Ostin kuitenkin kuuliaisesti parkkilipun, jonka asetin ikkunalle. Homma tuli hoidettua ja nuottikirja ostettua.

Unna korishallille menossa

Tytöillä on torstaisin myös koripalloharjoitukset ja poikkeuksellisesti tällä kertaa oli molemmille joukkueille yhteistreenit, koska Unnan valmentaja oli ulkomaanreissussa. Tällä kerralla he treenasivat koko treenin ihan ilman palloja. Ohjelmassa oli pitkän alkuverrytelyn jälkeen aitatreeni, jossa siis tehtiin erinäisiä harjoitteita pikajuoksuaitojen yli ja ali. Hauskinta oli, että valmentaja kutsui meidän tyttöjä nimellä "Finlandia" (tyttöjen nimien lausuminen täällä näyttää olevan vaikeaa) ja heti treenin alkupuolella pyysi Unnan ja Oonan ryhmiensä ensimmäisiksi näyttämään kuinka aitaharjoitteet oikein tehdään. Tytöillehän homma oli tuttuakin tutumpaa, koska olivat juuri tuollaisia treenejä tehneet paljon yleisurheiluaikoinaan. Valmentaja nähtävästi huomasi heti, että "Finlandiatytöt" osaavat homman ja kehui heitä kovasti ja laittoi koko muun ryhmän ympärille katsomaan, kuinka tehdään ja muut sitten ottivat mallia ja tekivät perässä. Bardzo dobre! (oikein hyvä)

Koripallon jälkeen ehdimme hetkeksi kotiin, jonka jälkeen Unnalla oli vielä sellotunti. Harmillista, että soittotunti oli mahdollinen vaan samalle päivälle koripallon kanssa. Katsotaan nyt miten Unna jaksaa ja jos tuntuu liian raskaalta, niin sitten täytyy jättää koripallo väliin ja mennä torstaisin vaan sellotunnille. Unnan sello-opettaja Magda on kerrassaan herttainen ja mukavanoloinen nuori nainen. Unna tarvitsee juuri tuollaista kilttiä ja kannustavaa opettajaa, joka ei liikaa aseta paineita ja kehuu silloin kun on kehuttavaa. Valitettavasti Suomessa Unna ei viime aikoina ole saanut nauttia sellaisesta opetuksesta, vaan hän on joutunut kokemaan soittotunnit turhan stressaavina. Tämä on johtanut selkeästi siihen, että soitosta on kadonnut kokonaan soittamisen ilo ja tilalle on tullut suorittaminen. Tästä toivoisin Unnan nyt pääsevän eroon ja löytävän ilon, onnistumisen ja nautinnon uudelleen. Musiikista pitää nauttia.

Viikonloppu on siis tulossa ja tänään perjantaina Oona on menossa luokkakaverilleen kotibileisiin. Ensimmäiset laatuaan täällä Puolassa. Oonan puolalainen kaveri Maja tulee koulun jälkeen meille ja Esa vie tytöt juhliin ja hakee heidät sitten puolenyön tienoilla ja Maja tulee sitten meille yöksi. Kiva juttu Oonalle.

Lauantaina Unnan puolalainen kaveri Julia tulee meille yökylään ja Julian perhe tulee myös meille kahvittelemaan. Julia on Unnalle tuttu jo meidän viimekertaisesta reissusta, jolloin tytöt olivat samalla luokalla. Harmi, että Julia on nyt siirtynyt kansainvälisen koulun puolelta Puolankoulun puolelle. Onneksi ovat toki samassa rakennuksessa, joten näkevät toisensa edes joskus.  Juliahan kävi meillä myös Suomessa edelliskesänä parin viikon vierailulla ja mekin olemme vierailleet Julian perheen kotona heidän  upouudessa talossaan. Tosi kiva, että Unnalla on joku, jota kutsua myös tänne kotiin. Tällä hetkellä hänellä on koulussa todella vaikeaa tuon sopeutumisen kanssa. Vaikeinta on, että näyttää siltä, että hän ei oikein löydä ketään kaveria. Kaikki luokan muut tytöt ovat vähintään vuoden vanhempia ja olleet täällä jo pidempään. Unna tuntuu olevan todella kärsimätön myös tuon kieliasian kanssa. Englanti ei mitenkään voi olla samalla tasolla muiden kanssa, kun kaikki muut ovat opiskelleet englanniksi jo useita vuosia. Hän tuntee turhaan huonommuutta ja ehkä hieman pelkoakin puhua ja ilmaista itseään. Tyttö kun on niin kärsimätön ja aivan liian ankara itselleen. Toivotaan, että jossain kohtaa helpottaa.

Nyt sitten taitaa olla siivouksen aika. Onneksi ilma on mitä kaunein. Aurinko paistaa ja lämpöä jo heti aamusta lähes +20. Tälle päivälle on luvattu +25. Yritän olla reipas siivooja, jotta ehdin tuohon läheiseen puistoon lenkille ja taidan myös hakea viereisestä leivoskaupasta herkut perjantain kunniaksi :)